Peli 1: Pako Brandenscarista

Matka kohti Brandenscaria alkoi vankkureissa sokkona päätä peittävän hupun takia. Pako oli ainoa vaihtoehto, onneksi minulla oli vielä loitsuni muistissa ja kyydissä tuntui olevan muitakin vankeja, joista saattaisi olla apua. Valitettavasti vartijoita oli ilmeisesti varoitettu minun olevan suurin uhka ja he löivät minut tajuttomaksi ennen kuin ehdin miettiä sen enempää pakosuunnitelmaa.

Palasin tajuihini vasta vankilassa ja siellä olikin heti vuorossa polttomerkkien jako. Kaikille poltettiin vuorotellen oikeaan käsivarteen hylättyjen merkki. Tässä vaiheessa näin ensimmäistä kertaa muut vangitut: karun näköinen puoli-örkkimies, lyhyt villiintyneen näköinen nainen ja toinen pidempi nainen (johon ei tuli tehonnut, vaan täytyi käyttää happoa hmm..). Ei erityisen paljon toivoa herättävä porukka, mutta ehkä heilläkin olisi jotain piileviä kykyjä. Tämän jälkeen meidät vietiin yhdessä selliimme.

Saimme muutaman sanan vaihdettua, mutta kävi nopeasti selväksi, etteivät ulkopuolella olevat vartijat pitäneet siitä, jos pidimme liian paljon ääntä. Jonkin ajan kuluttua minua tultiin kuitenkin hakemaan vierailua varten. Vartija johdatti minut huoneeseen, jossa oli vastassa täysin vieras nainen, joka esitti olevansa rakastettuni. Vartijan jätettyä meidät hetkeksi kahdeksi, hän selitti minulle, että mikäli onnistuisin pakenemaan muiden vankien kanssa, hänen mestarillaan olisi suunnitelma varallemme. Tiadoraksi esittäytynyt nainen antoi minulle vielä ennen vierailun päättymistä huivinsa, jonka sain piilotettua rääsyihini, kunnes selkeästi lumouksen alla oleva vartija haki minut takaisin muiden pariin.

Sellissä tutkin huivia ja tunnistin siitä välittömästi Asmodeuksen symbolin. Kerroin muille, että vankilan ulkopuolella on taho, joka haluaa meidät vapaaksi. Ryhdyimme heti tuumasta toimeen ja pitkän ja tuskallisen rimpuilun jälkeen pääsimmekin yhteistyössä vapaaksi kahleistamme. Huivi osoittautui taikaesineeksi, josta saimme mm. loitsumateriaalit ja eräänlaisen ikkunan. Koitimme laittaa ikkunan sellimme seinää vasten ja se loi siihen läpimentävän aukon käytävään. Muut sellit olivat tyhjiä lukuun ottamatta yhtä, jossa oli jätti vangittuna. Ärjyjaska oli omaan tilanteeseensa yhtä tyytymätön kuin mekin ja tarjosi apuaan vapauttaan vastaan.

Teimme suunnitelman, joka toimi täydellisesti. Loin illuusion peittämään aukkoa seinässä, jotta vartijat eivät epäilleet mitään kierroksellaan. Ärjyjaska alkoi meluamaan, jolloin vartijoiden huomio kiinnittyi häneen ja saimme tehtyä yllätyshyökkäyksen viereisistä tyhjistä selleistä. Lamaannutin vartijoita loitsuillani, jolloin muilla oli aseettominakin helppo työ nujertaa heidät. Otimme vartijoiden varusteet käyttöön ja haimme heidän huoneestaan avaimet, joilla Jaska saatiin vapaaksi.

Jatkoimme matkaa alemmas, jossa vastaan tuli lisää vartijoita. He kokivat kuitenkin loppunsa nopeasti, kun voimallisten loitsujeni lisäksi käytössämme oli nyt aseet ja jätti. Aloimme tutkimaan kerrosta läpi ja ensin löysimme kersantin huoneen, jossa oli mm. arkku, karttoja ja muita muistiinpanoja. Näiden avulla saimme hyvän kuvan vankila-alueesta ja miesvahvuudesta yms. Seuraava tutkimamme huone oli ruokailutila, josta johti ovi nukkumatiloihin, missä olikin muutama vartija unten mailla. Puoli-örkkimme kävi vaivihkaa varmistamassa, etteivät he heräisi enää koskaan. Toinen ruokailutilan ovi johti keittiöön, jossa oli kaksi kokkia. Pidimme toisen heistä elossa kuulustelua varten ja saimmekin tietää lisää mm. vankilan johtajavelhosta, koirista ja kersantin kierroksesta. Olimme todella nälkäisiä ja ruokailimme hyvin ja sen jälkeen laitoimme kokin siivoamaan kaikki kamppailun jäljet, ennen kuin tapoimme hänet, ja jäimme odottamaan seuraavaa väijytystä.

Jonkin ajan kuluttua kersantti Blackerly tulikin yhdessä toisen sotilaan kanssa odotetusti paikalle ja tulivat täysin yllätetyksi. Häkellyin hieman itse kun lamaannuttava kosketukseni ei tehonnutkaan, mutta ylivoiman turvin saimme kuitenkin kukistettua heidät lyhyen kamppailun jälkeen. Blackerlyltä löysimme avaimet, joilla aukesi asevarasto ja kaikki saivat haluamansa aseistuksen Ärkyjaskaa myöten. Tiesimme että ulkona olisi koiria, joten sekoitimme Blackerlyn huoneesta löytynyttä unilääkettä ruokaan, jotka syöttäisimme niille. Lisäksi tiedossa oli, että muurilla olisi vartijoita, jotka tunnistaisivat meidät heti, jos menisimme ulos. Niinpä päätimme pukeutua vartijoiden asuihin ja odottaa hämärää, jolloin meitä olisi vaikeampi tunnistaa.

Jätimme Ärkyjaskan sisälle odottamaan ja lähdimme ulos. Vartijat huomasivat meidät heti ja koirat alkoivat haukkua häkissään, mutta saimme vaakutettua ylhäällä olevat, että olimme tulossa vuoronvaihtoon. Matkalla heitimme koirille ruoat ja ne rauhoittuivat nopeasti. Ylhäällä he huomasivat tietenkin nopeasti hämäyksemme, mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä ja hoitelimme heidät. Haimme Jaskan mukaan ja vakuutin muut vielä siitä, että velhon tornissa käyminen olisi vaivan arvoista ja löysimmekin Richterin sieltä yksinään. Hän ei ollut kuitenkaan minun tasoiseni velho, joten hoitelimme hänet pikaisesti, vaikka hän onnistuikin pelaamaan pari meistä tilapäisesti pois pelistä. Löysin hänen loitsukirjansa, ja mikä tärkeintä omani, sekä muutaman hyödyllisen käärön Richterin tavaroista. Tässä vaiheessa vapaus alkoi jo häämöttää ja jäljellä oli enää portti. Se oli kuitenkin pitkän sillan päässä, ja sinne juostessa olisimme helppo kohde jousiampujille, joten päätin käyttää yhden kääröistä ja muuttaa Ärjyjaskan näkymättömäski. Hän juoksi sinne ja sai hoideltua vartijat ja koirat, ja olimme vapaat!

Yhteistuumin päätimme mennä kuulemaan meidät pakoon auttaneen tahon tarjouksen ja niinpä lähdimmekin matkaan Tiadoran antamia ohjeita noudattaen. Matkan varrella tämä villinainen kuitenkin kiinnostui jostain kissanjäljistä ja juoksi kohti luolaa. Ajattelin jo, että hän päätti lähteä omille teilleen, mutta palasikin pian takaisin verisen paholaisilveksen kanssa. Päätin olla kysymättä asiasta. Matkan varrella kimppuumme hyökkäsi vielä jättiläissammakko. Käytin toisen käärön, joka ei ollut aivan niin tehokas kuin itse tekemäni olisi, mutta riittävä, jotta muut saivat viimeisteltyä sammakon. Kaivoimme ilveksen sammakosta ja tutkimme otuksen pesän, josta löytyi kauppiaan ruumis tavaroineen. Muita tapahtumia ei enää sattunut matkan varrella ja pääsimme perille.

Tapasimme jälleen Tiadoran, joka esitteli meidät mestarilleen. Kardinaali Adrastus Thorn, Asmodeuksen ylipappi, oli pakomme takana. Hän selitti meille suunnitelmansa vapauttaa Talingarde Mitran ikeestä Asmodeuksen haltuun, ja lupasi meille valtaa ja mahdollisuuden kostoon, mikäli auttaisimme tässä ja vannoisimme uskollisuutta. Hyväksyimme kaikki ja allekirjoitimme sopimuksen asianmukaisesti verellämme. Saimme kaikki mukavat asuinhuoneet, oman orjan ja varusteita, joita koimme tarvitsevamme, ja jäimme odottamaan tulevaa.

Peli 2: Testit

Saatuamme pyytämämme varusteet ja muutaman päivän levättyämme meidän täytyi ennen koulutuksen alkamista todistaa olevamme sen arvoisia. Ensimmäistä testiä varten jokaiselle jaettiin iron circletit, joiden avulla pystyimme muuttamaan ulkonäköämme. Tehtävänä oli käännyttää meitä etsivät henkilöt pois ovelta väkivaltaan turvautumatta. Jätin tämän erinäköisen Réveillen vastuulle ja hän selviytyikin siitä kelvollisesti puhumalla, vaikka epäilinkin onnistuisiko hän pitämään aksenttinsa kurissa, ja mitralainen jatkoi matkaansa. Saimme kuitenkin selville, että meistä on tarkat kuvaukset painettu etsintäkuulutuksiin ja laajat etsinnät käynnissä, mikä on hieman huolestuttavaa.

Toinen testi koostui yhdeksän kellarissa sijaitsevan kammion koettelemuksista. Jokaisessa kammion ovessa luki aina teksti, liittyi jotenkin kammion sisältöön. Ensimmäisten kammioiden arvoituksista ja ansoista selvisimme yrityksen ja erehdyksen kautta. Pimeään huoneeseen saavuttuamme kohtasimme kuitenkin hieman suurempia vaikeuksia. Saimme valaistua huoneen tuhoamalla pimeyden aiheuttaneen esineen, mutta siellä asustanut varjo-otus ei pitänyt siitä ja hyökkäsi kunnolla kimppuumme. Aseet eivät tuntuneet tehoavan siihen ja se vain voimistui imettyään meitä kuviin samalla, joten päätin puuttua peliin. Löydettyäni yhteisen kielen tarjosin sopimusta, että haemme toisen ruumiin ravinnoksi ja pääsemme ilman vastarintaa kulkemaan eteenpäin. Otus hyväksyi tämän ja kävimme noutamassa mukaan orjan ylhäältä. Päätimme samalla käyttää kaikki saatavilla olevat työkalut hyväksemme ja ottaa Ärjyjaskankin mukaamme.

Jätimme varjon ruokailemaan ja jatkoimme eteenpäin. Kohtasimme mithralisia käärmeitä, joilla oli todella kova kuori, ja Jaskan mukaanotto oli selvästikin hyvä idea. Toisesta huoneesta löysimme kidutuskammion ja siellä salaoven takaa seinän sisältä pelokkaan nuoren miehen, joka esitteli itsensä Timeoniksi, Sir Balinin aseenkantajaksi. Kuulustelimme häntä tovin ja saimme tietää, että itse Balin olisi myös täällä jossain ja lisäksi joitain hukkuneita epäkuolleita ja kiljuva kasvi. Laitoimme Timeonin takaisin seinän sisälle ja jatkoimme eteenpäin.

Seuraavassa kammiossa oli useita arkkuja ja niiden sisältä alkoikin tulemaan epäkuolleita yksitellen, mutta Ärkyjaska hoiteli heidät nopeasti. Toisessa kammiosa olikin sitten se kasvi, joka piti todella ikävän äänen ammuttuamme sitä nuolella. Viimeisestä kammiosta löytyi yllättäen Sir Balin, joka ei tunnistanut minua illuusion takia. Keskustelimme hetken ja suunnitelmani oli lumota hänet, mutta toverini olivat hätäisiä ja hyökkäsivät hänen kimppuunsa. En muista taistelun kulusta paljoakaan, mutta taistelin rohkeasti etulinjassa ja voitimme lopulta. Saimme Balinin elävänä ja veimme hänet kidutuskammioon odottamaan myöhempää kuulustelua varten, mutta ensin otimme hänen Mitran pyhän symbolinsa ja veimme sen Mestarille todisteena testin läpäisemisestä. Kardinaali oli tyytyväinen ja näin koulutuksemme alkoi.

Peli 3: Matka pohjoiseen

\\