Ted Knotten, talvioven vartija.

- Leiriytyessään päivän koettelemusten jälkeen yöksi, tutkii la Gorda hieman maastoa ja on eksyä, mutta löytää pari korppia ja tajuaa heidän tarkkailevan heitä. Yön pimeällä hetkellä leiri joutuu väijytyksen kohteeksi, mutta onneksi Akariel ja herra Napajää ovat hereillä nopeasti. Metsästä tömistelee esiin kaksi Pakkaspihtaa, ja hetken kuluttua taivaalta kaartaa hyökkäykseen jääriiviö Izoze. Pihdat tekevät pahaa jälkeä Lupsuun, mutta Upin ja Pablon saumaton yhteistyö kaataa pihdat nopeasti. Izoze sylkee jäätä ja taikavasamia Gragin niskaan, mutta tämä pakenee lopulta kun puoliörkin tulinen kosketus on sulattaa riiviön siivet. Hetkisen kuluttua hiljaisuus laskeutuu öiseen metsään.

- Aamulla karavaani jatkaa matkaa hyisen, ja lähes umpijäätyneen metsän halki. Luonnottoman pakkasen jäljet näkyvät niin kuolleessa maahispajussa kuin jäätyneissä linnunpesissä. Päivän kulkemisen jälkeen he löytävät Talvioven sijainnin syvältä Somirin laaksosta. Neljän iglun leiri näyttää tyhjältä, ja sankarit alkavat kulkea kohti ovea. Lumisateen keskeltä lentää pieni kivi joka räjähtää ukkosen lailla, tehden Pablosta kuuron! Talvenkoskettamat keijut lentävät hyökkäykseen igluista ja atomie-keiju irvistelee ilkukurisesti linkoa pyörittäen. Keijut aloittavat tulituksen, ja jakavat sankarit ympäri leiriä. Pablo koittaa (kuuronakin) ylläpitää sotalauluaan, ja koittaa samalla pistää pientä keijua hengiltä. Keiju vetäytyy kohti puita, ja näin talven olentojen ansa laukeaa. Puu muuttuu isoksi peikoksi, ja tämä pistää ison jahtikeihäänsä Pablon kyljestä läpi karjuen. Pablo jähmettyy paikoilleen!

- Keijut jatkavat pippurointia, mutta osa niistä saadaan alas, mukaanlukien atomie Hommelstaub jonka Grag halkaisee yhdellä hurjalla glaiven leiskautuksella. Peikko Ted Knotten taistelee hurjasti, ja onnistuu jähmettämään myös Upi Lunkan paikoilleen, ennen kuin Akariel onnistuu leikata peikon kurkun auki. Grag tietää, että peikko ei kuole ennen kuin tämä tapetaan tulella, ja jähmettymisestä parantunut Lunkka leikkaa vielä tämän pään irti varmuuden vuoksi. Leiriä aletaan tutkia, kunnes yhtäkkinä suunnaton valkea susi loikkaa ulos talviovesta! Tätä seuraa muutama talvenkoskettama keiju, mutta heidän huomionsa ei ole kiinnittynyt sankareihimme, vaan mustaan hahmoon joka loikkaa heidän kimppuunsa oven läpi. Haarniskoitu ratsumies taistelee peitsellä ja sapelilla, surmaten hirviöt maahan. Lopulta ratsumies kuitenkin kaatuu myös itse, romahtaen ratsunsa selästä hankeen.

Musta Ratsastaja

- Akariel ja Pablo lähestyvät hahmoa, joka riisuu mustan kypäränsä ja paljastuu ikälopuksi mieheksi, tai ainakin sen näköiseksi. "Mitä te teitte Talvihoven väelle? Keitä te olette?" Vastaukset saatuaan, ritari esittelee itsensä Baba Yagan Mustaksi Keskiyöksi. Hä hengähtää syvään: "”Te kelpaatte hyvin. En voi jatkaa tehtävääni. Kuningatar Elvanna…hän on kaapannut vallan, ja Baba Yaga on kadonnut. Tämä ovi…se on lähtöisin kalpeasta tornista….etsikää Tupa!”" Hän jättää taaksensa laukun, ja antaa myös mustanpuhuvan sapelinsa Akarielille "Lahja...Kuningattarelta...ritarin veroinen miekka." Tämän jälkeen hän haihtuu ilmaan, kuin palavan nuotion viimeinen tuhkapilvi.

- Tilanne on outo ja tunnelma kireä. la Gorda keskittyy laukan sisällön tutkimiseen, kun taas Pablo alkaa vihaisesti kyselemään Akarielin todellisia motiiveja ja ketä kuningatarta ratsumies tarkoitti? Oliko Akariel suunnitellut koko jutun?? Akariel puolustelee miten parhaansa voi, mutta hänen muistinsa aukot eivät auta tarinan kasaamisessa. Laukusta löytyy ruttolääkärin naamio sekä hiuspunos, joka vaikuttaa pakkasjätin parralta. Sankarit päättävät levätä ennen kuin jatkavat Talvioven toiselle puolelle, ja Akariel ja Pablo sopivat aselevon, ainakin hetkeksi.

- Aamulla he siirtyvät yksitellen oven toiselle puolelle. Irrisenin harmaat taivaat ja aavat lumitasangot aukeavat heidän edessään. Sielä heitä odottaa teurastus, Mustan Keskiyön viimeisen taistelun jäljet. Mutta myös jotain elävää, sillä metsän rajasta saapuu paikalle ryhmä menninkäisiä. Menninkäiset jakavat Pablolle ja Lunkalle naukut pulloistaan, ja palvelusta vastaan kertovat hieman maan tilanteesta. Pablo lupaa auttaa heidän "serkkunsa" kaivosta tätä tietoa vastaan. Menninkäiset jatkavat sitten matkaansa Taldoriin oven kautta. Matka ei voi kuitenkaan jatkua sankarien osalta, koska Pablo ja Lunkka sammuvat menninkäisten viinan voimasta. Myöhemmin matka jatkuu, ja kuljettuaan vähän matkaa eteenpäin he kuulevat taistelun ääniä harjanteen takaa. Nopeat Pablo, Akariel ja la Gorda siirtyvät katsomaan, ja näkevät jättiläissirkan natiivien metsästäjien kimpussa. Sirkka tapetaan, mutta metsästäjät ovat hieman epäileväisiä. Heidän johtajansa Nadya kuitenkin kiittää, ja tarjoaa kelkkakyytiä Waldsbyn kylään, jossa he voivat levätä ja varustautua.

Niin sankarimme kiitävät pitkin Irriseniläistä metsää koiravaljakossa, pohtien sitä mitä he löytävätkään tästä uudesta maasta...

Dmitr, Pyotr ja Petrovich