Deiros

Male Human Cleric 5
? Medium Humanoid (Human)
Player Niko
Xp
Homeland
Patron deity Tempus

Init
Senses Listen, Spot
Action points

AC , touch , flat-footed ; ( dex, armor, luck)
hp
Fort , Refl , Will
Special defenses

Speed
Melee
Melee
Ranged
Ranged
Special attacks

Str , Dex , Con , Int , Wis , Cha
Base Atk ; Grapple
Feats

Skills Skill +bonus (ranks)
Languages
SQ

On person
Carried
Encumbrance lb. without backpack, lb. with backpack ( lb. light/ lb. medium/ lb. heavy)

Tausta

Ainoa mitä muistat isästäsi, on puhuttelu, minkä hän piti sinulle 25 vuotta sitten kylmänä talvipäivänä. Seisoitte harjanteella jäätyneen suon laidalla, minkä keskellä heimosi kotikylä sijaitsi. Isä tarttui olkapäähäsi ja osoitti kohti itäisiä vuoria. ”Poikani. Taivaassa asuu monia jumalia, mutta ne eivät ole meidän jumaliamme. Tempus on sinun jumalasi. Tempus ja teräs! Voit rukoilla Tempusta, mutta hän ei kuuntele rukouksia. Ainoa asia, mitä jumalasi kuuntelee, on teräksen laulu taistelukentällä, ja kunniallisten soturien kuolinlaulu kaatuneen toverin hautarovion ympärillä. Muista tämä, ja elät elämäsi oikein.”

Seuraavana aamuna isä lähti sotaan. Heimot olivat vannoneet taistelevansa kuningas Virdinin rinnalla Vaasan noitakuningasta vastaan. Isäsi ei koskaan palannut, eikä moni muukaan kuninkaan armeijasta. Kymmenen vuotta myöhemmin mustat ratsastajat tulivat kylääsi. Olit juuri pilkkimässä jäätyneellä suolammella, kun kuulit kavioiden äänet ja ratsastajien huudot. Avuttomana seurasit suomättään takaa, kun äitisi hakattiin kappaleiksi, kun hän yritti suojella kylän naisia ja lapsia. Itkuisin silmin rukoilit Tempukselta voimaa kostaa äitisi puolesta, kunnes muistit isäsi sanat. Tempus ei kuuntele rukouksia.

Seuraavien viikkojen aikana etsit heimosi perinteisistä piilopaikoista hyökkäyksen eloonjääneet. Otit uuden nimen jumalasi ratsun mukaan. Pian suosta tuli mustille ratsastajille kauhun paikka, mistä partiot eivät palanneet kotiin. Kymmenen vuotta johdit heimosi eloonjääneitä sissisodassa noitakuninkaan joukkoja vastaan kotisuollasi. Kun kuningas Gareth lopulta heitti noitakuninkaan ikeen Damaran yltä matkustit pääkaupunkiin katsomaan tätä kuningasta, joka oli niin suuri soturi. Heliogabaluksessa näit kuninkaan armeijan, kymmeniä tuhansia kiiltävässä sotisovassa marssivia sotilaita. Palasit suolle kertomaan heimollesi, että he voisivat palata kyläänsä, rauha ja järjestys oli palannut maille.

Kaikki odottivat, että jäisit kylän päälliköksi nauttimaan rauhan hedelmistä. Koskaan ei uskoasi koeteltu niin kovasti, kun makasit pehmeällä taljalla nuoren neidon vieressä ja joit voiton viiniä. Mutta isäsi sanat täyttivät yösi, eikä uni tullut. Olit vannonut elämäsi Tempukselle sinä aamuna, kun äitisi kuoli. Rauha ja neitojen syli eivät olleet sinua varten. Keräsit yöllä aseesi ja poistuit isiesi kylästä. Luutnanttisi Terek olisi hyvä päällikkö.

Suuntasit vanhan vihollisen maan poikki länteen. Vaasasta et löytänyt taisteluasi. Huomasit, että noitakuninkaan armeijassakin oli ollut sotureita, jotka pyrkivät aloittamaan kunniallisen elämän vapauduttuaan tyrannista. Sydämesi ei kyennyt enää vihaamaan kymmenen raskaan sodan vuoden jälkeen. Ajelehdit yhä länteen. Matkalaisten puheista kuulit, että Moonsean alueella oli aina sotia kaupunkivaltioiden välillä. Zhentil Keepin Tempuksen temppeli oli kuuluisa, ja ajattelit ehkä käydä katsomassa sitä. Matkalla voisit käydä tekemässä kunniaa suurten taistelupaikkojen kaatuneille sotureille. Yhdellä näistä örkit nappasivat sinut, ja jännittävien vaiheiden jälkeen tapasit Mulgorin. Hänen kömpelön ja hämillisen ulkokuorensa alla sykki todellinen soturin sydän. Päätit seurata tätä Mulgoria toistaiseksi; hänen seurassaan uskot löytäväsi seuraavan taistelusi.