Toiminnot
Sivusto
Amra syntyi jossain Mwangin savanneilla kaukana Katapeshistä länteen. Hän sai syntymässä nimekseen Mhagwi Sartayriel. Hänen äitinsä Isilma Mayati oli alunperin Katapeshistä kotoisin oleva keleshi, Sarenraen pappi, joka teki lähetystyötä Mwangin heimojen keskuudessa. Hänen isänsä Okewa Sartayriel oli Mwangin barbaarisia ekujae-haltioita. Amralla oli myös kaksi nuorempaa sisarusta, Gwalla ja Aesha. Isilman pestin Mwangissa päätyttyä perhe päätti muuttaa Katapeshiin.
Matkalla Muurivuorten ylitse heidän karavaaninsa kimppuun hyökkäsi lauma gnolleja, aikomuksena ryöstää, tappaa ja ottaa orjia. Amran molemmat vanhemmat kaatuivat taistelussa. Gnollit pakotettiin perääntymään, mutta he ottivat mukaansa vankeja, mm. Amran nuoremmat sisarukset. Amra haavoittui taistelussa pahoin ja pelastui vangiksi jäämiseltä ainoastaan koska hänen äitinsä kätki hänet.
Parannuttuaan haavoistaan Amra lähti jäljittämään gnolleja. Monen viikon etsimisen jälkeen Amra löysi kuin löysikin gnollien leiri. Amra hiipi yön turvin leiriin, surmasi vartijat julmasti, nopeasti ja tuntematta omantunnontuskia, ja vapautti orjuuteen matkalla olevat vangit. Kumpaakaan nuoremmista sisaruksistaan hän ei kuitenkaan löytänyt. Amra oletti luonnollisesti, että joko gnollilaumasta oli erkaantunut joukko, joka oli vienyt lapset mukanaan, tai (mitä todennäköisemmin) gnollit olivat surmanneet lapset ja syöneet nämä. Amran raivo ja suru olivat jotain sanoikuvaamatonta. Tuona verenhurmeisena koston yönä Amran lapsuus päättyi. Hänestä tuli gnollien saalistaja, yhtä raaka ja sydämeltään kylmä kuin saaliinsa. Siitä lähtien Amra on ollut gnollinmetsästäjä. Hän saa elantonsa tappamalla gnolleja, karavaanivahtina toimimisesta ja kaapattujen etsimisestä, olkoonkin, että usein vapauttamisen sijaan toimeksiantajalle voidaan toimittaa ainoastaan tieto omaisen poismenosta. Hän otti nimekseen Amra, joka ekujaen murteella tarkoittaa leijonaa.
Kahdeksan vuotta sitten nuori Amra saapui Solkun kaupunkiin, juuri sopivasti osallistumaan kaupungin puolustukseen miessukupolven suurimman yksittäisen gnolliheimojen yhteenliittymän hyökätessä sinne. Taistelu sai nimen Punaiset Rakeet. Sadat kaatuivat, mm. joka ikinen kaupunkia puolustamaan saapuneista Iomedaen paladineista. Amra itse ansaitsi kannuksensa soturina. Aina Punaisista Rakeista asti Amra on ollut Solkun enemmän tai vähemmän vakituinen asukas, viettäen siellä kaiken ajan mitä ei vietä tien päällä.
Joitain viikkoja sitten Amra pestautui pohjoiseen Katapeshiin, hylättyyn Kelmaranen kylään matkalla olevan karavaanin vahdiksi ja oppaaksi. Kelmaranen kylä hylättiin kauan aikaa sitten, ja varmasti syystä; ei palkkasotureita palkata taloja rakentamaan. Amra itse näkee matkan tilaisuutena päästä yhden alueen voimakkaimmista ja vaarallisimmista gnolliheimoista, Haaskan heimon, jäljille.
Amra on hieman alle keskimittainen puolihaltiaksi ja varreltaan jäntevä. Hänen olemuksensa tuo mieleen auringon kovaksi polttaman saven tai parkkiintuneen nahan. Hänen ihonsa on vahvan teen värinen, paitsi vaaleampi sieltä missä ihoa peittää rosoreunainen, selvästi varsin vanha arpikudos. Hänen hiuksensa ovat punaruskeat ja lyhyeksi leikatut, ja hänen silmänsä ovat mustat kuin kaksi hartsinkappaletta. Amra pukeutuu badawi-paimentolaisten tavoin väljiin, viileisiin matkavaatteisiin, joihin kuulu päähän kietaistu keffiyeh-huivi ja viitta. Hänen haarniskansa on gnollipapin haudasta ryöstetty yönmusta rengaspanssari. Aseenaan Amra käyttää pääasiassa pitkäjousta, mutta on viime aikoina mieltynyt myös lähitaisteluun, jossa hän käyttää jäätävän kylmän terän omaavaa maagista sapelia.
4. Calistrilia, 4709 AR
Liityimme Almahin karavaanin. Tulipalo, kuolintapaus, kadonnut vuohi. Pugwampi syypää. Inhottavia otuksia.
5. Calistrilia, 4709 AR
Läheisen hylätyn Sarenraen luostarin puhdistus. Lisää pugwampeja. Lisäksi strigejä ja paviaaneja. Seinämaalauksia, joissa esiintyy jumaltenkaltaisia sankareita tai ritareita. Velhon laboratorio kellarissa. Fenthor vaikutti tietävän, mistä löytää luostarin pihamaalle haudattu maaginen ruoska. Epäilyttävää. Löydän tuntematonta alkuperää olevan maagisen pitkämiekan. En usko sillä olevan nimeä ennestään, joten annan sille nimen Niittäjä.
6. Calistrilia, 4709 AR
Tiedusteluretki Kelmaranen liepeille. Shakaalimies, peryton-niminen hirviö, jättiläismamba. Liittoutuminen harpyija Undreian kanssa. Bardi Felliped löytyi piileskelemästä tallirakennuksesta. Muut tuntuvat luottavan pahuuden olento Undreian sanaan, kun hän sanoo pettävänsä rakastajansa Kardswanin. Parasta pitää häntä silti silmällä.
7. Calistrilia, 4709 AR
Sissisotaa gnolleja vastaan. Tusinan verran gnolleja ja lukuisa määrä shakaaleja kuolee väijytyksissämme. Yhdellä gnolleista, sangen taitavalla sissisoturilla, on omaani parempi jousi. Kuolleena se ei sitä enää tarvitse. Vuohi-demoni hyökkää kimppuumme gnollien ampuessa nuolia niskaamme, mutta siitäkään ei ole meille vastusta. Paluu luostarille, jossa vielä yksi niitä kirottuja pugwampeja, tämä jättiläishämähäkillä ratsastava.
8. Calistrilia, 4709 AR
Aamulla jälleen kohti Kelmaranea. Teemme väliaikaisen liiton Kolmen Leuan gnollien kanssa ja myös Dashki lähtee mukaamme. Almahin käskyt ovat selvät; kunhan Kelmarane on puhdistettu gnolleista, myös nämä uudet "liittolaiset" joutavat kuolla. Dashki vaikuttaa olevan turhankin tuttavallisissa väleissä gnollien kanssa. Veljeilee niiden kanssa kuin olisi yksi niistä.
Kelmaranessa Kolmen Leuan gnollit marssivat suorinta tietä suoraan kauppa-areenalle, jossa kohtaamme vielä lisää gnolleja, mörköpeikkoja, hirmun, hiiden ja ryhmän selkäänpuukottavia ihmiskauppiaita. Vapautamme vankeja. Muutama Fellipedin seikkailijatoveri, sekä Bouzakin ystävä, soturinainen Haleen. Lopulta löydämme gnolliheimon johtajan, ihmisen näköisen Kardswannin, jonka minulle kuitenkin kerrotaan myöhemmin olleen jokin "janniksi" kutsuttu. Kardswann ja hänen henkivartijansa Ugruk kaatuvat vähäisellä vaivalla. Taistelun jälkeen vielä elossa olevat Kolmen Leuan gnollit ja Dashki liittyvät heidän seuraansa Helvetissä. Taistelun aikana Fenthor käyttäytyy jälleen kummallisesti; keskustelee Kardswannin kanssa niinkuin tuntisi tämän entuudestaan. Jokin kytkös Sarenraen luostarin seinämaalauksiin kenties? Joka tapauksessa, puolituisen käytös on erittäin epäilyttävää.
Kelmaranen Sarenraen temppelin alla on kuulemma vielä jotain holveja. Läheiseltä hautausmaalta löytyy epäkuollut olento, jonka palautamme haudan lepoon. Olento vaikutti olleen eläessään jonkunsorttinen pappi.
Ei kovinkaan yllättävästi Almah haluaa meidän puhdistavan myös temppelin alaiset holvit. Nostaa sentään palkkiomme kahdesta viiteensataan kultaan.
9. Calistrilia, 4709 AR
Luostarin käytyä liian ahtaan oloiseksi kiipesin läheiselle mäelle, jonne pystytin oman leirini. Kahdenkymmenenviiden surmaamani gnollin kulmahampaat koristavat käsivarsisuojiani, mutta mieleni on silti levoton. Montako minun pitää niitä tappaa, ennen kuin perheeni lepää rauhassa? En tiedä. Valvoin koko yön ja seuraavan päivän, ja odotin johdatusta jumalilta. Auringon viimein laskiessa vuorten taakse sain vastaukseni: Tuulennopea haukka laskeutui taivailta käsivarrelleni. Sen mieli kosketti omaani. En tiedä, mitä tämä merkitsee, mutta ainakin tällä hetkellä mieleni on rauhaisa. Annan haukalle nimen Sirocco, Erämaan tuuli. Huomenna palaamme Kelmaraneen.
10. Calistrilia, 4709 AR
Kelmaranen hylätyn Sarenraen temppelin uumenissa meitä tervehti vanhojen luiden lisäksi Sarenraelle uskollisia tulenhenkiä. Alemmassa kerroksessa kohtasimme harvinaisen pelottavia epäkuolleita. Kelmaranen saastuttanut muinainen pahuuskin löytyi; mustakitinisen skorpionin, sirkan ja ampiaisen ristisiitosta muistuttava demoninen olento, joka näyttäytyi ensin meille Kardswanin hahmossa. Olennon siipien hypnoottisen värinä sai Bouzakin ja Burburtepin menettämään järkensä. Oli vain hiuskarvan varassa, ettei kuolo korjannut meitä kaikkia. Pitkällisen taistelun jälkeen pahoin haavoittunut olento yritti paeta. Ampumani nuoli päätti sen pakomatkan lyhyeen. Kelmarane oli vihdoinkin puhdistettu. Almah maksoi palkkiomme mukisematta ja tarjosi lisäksi jatkoa työsopimukselle Kelmaranen ja sen lähiseudun partioimisen muodossa. Hänen tarjoamansa palkka oli riittävä, joten päätin jäädä. Myös Bouzak, Burburtep ja Fenthor jäivät Kelmaraneen, kukin omista syistään.
25. Erastusta, 4710 AR
Ehti vierähtää reilu vuosi ennen kuin Kelmaranen ritareita jälleen tarvittiin. Zayifid, Sarenraen pappi, toi uutisia gnolliheimojen yhdistymisestä Kalpean vuoren Haaskaruhtinaana tunnetun gnollipäällikön lipun alle. Zayifidin mukaan tämän Haaskaruhtinaan surmaaminen saisi tunnetusti riitaisat gnolliheimot hajaantumaan, jolloin Uwagan ylänköjä uhkaava massiivinen gnollien invaasio saataisiin väistettyä. Miehen sanoissa oli vinhaa perää, joten päätimme, että lähtisimme heti seuraavana päivänä kohti Kalpeaa vuorta ja siellä sijaitsevaa muinaista, Pedon huoneena tunnettua Rovagugin temppeliä. Rauhaarakastavan jumalan papin pyynnöstä suorittamaan salamurhaa.
29. Erastusta, 4710 AR
Pedon huone Kalpean vuoren rinteellä osoittautui oletettua paljon kevyemmin vartioiduksi, sillä maanpäällisistä raunioista emme löytäneet kuin puolisen tusinaa gnollia, muutaman jättihyeenan, jättiläiskäärmeen, jäkättäjän, parven gargoileja ja jättiläisskorpionin. Yön aikana olimme havainnoinneet myös jättiläishämähäkin, jota ei päivällä maan päällisistä raunioista löytynyt. Temppelin päärakennuksesta johtaa kuitenkin portaat alempiin kerroksiin, jonne suuntaamme tämän lyhyen lepotauon jälkeen.
Panin merkille, että Burburtep käyttäytyi taistelun aikana hieman oudosti. Aina kun häneen osui, hän hymyili aavistuksenomaisesti, kuin nauttien kivuntunteesta. Arvatenkin vuosikaudet gladiaattorina ja orjuuttajien piiskan alla ovat synnyttäneet hänessä jonkunlaisen kipuun liittyvän perversion. Jos Burburtep ilmestyy jonain yönä telttani ovelle kädessään veitsi ja pyytää minua satuttamaan häntä, alan huolestua.
30. Erastusta, 4710 AR
Ensimmäisessä kellarikerroksessa kohtasimme toistakymmentä gnollia lisää. Heistä ei ollut meille juuri vastusta. Kerroksen tutkimisessa vierähti silti melkoinen tovi, sillä huoneita ja käytäviä oli runsaasti. Laskeuduimme toiseen kellarikerrokseen sileäksi hioutunutta luiskaa pitkin. Saavuimme luolamaiseen kammioon, jonne oli kasattu kymmenittäin osittain järsittyjä ja erilaisissa mädäntyneisyyden tilassa olevia ruumiita. Ruumiskasan takana olevassa kammiossa värjötteli valtavan kokoinen, piikikäs ja selvästi hyvin myrkyllinen tuhatjalkainen. Sen piikit ja myrkky koituivat melkein Burburtepin kuolemaksi, mutta onnistuin lopulta tappamaan sen tarkasti sihdatulla nuolella sen kidasta suoraan sen primitiivisiin aivoihin. Tämän taistelun jälkeen palasimme jälleen linnakkeen ulkopuolelle lepäämään.
1. Arodusta, 4710 AR
Palasimme Pedon huoneen maanalaisiin kerroksiin parantuneina ja levänneinä. Valitsemamme reitti alempaan kerrokseen johti meidät lähes suoraan Haaskaruhtinaan valtaistuinsaliin. Näimme ensimmäistä kertaa itsensä haaskaruhtinaan. Hän oli jättimäisen kokoinen ja muistutti aiemmin kohtaamiamme jättignolleja, joskin hän vaikutti aavistuksen älykkäämmältä. Taistelu alkoi. Haaskaheimon viimeiset soturit kaatuivat vaivatta nuoliin ja teräkseen, mutta itse Haaskaruhtinas oli huomattavasti kovempi pala. Burburtep kaatui hänen valtavan kirveensä väkevään iskuun. Haaskaruhtinas kuoli vasta ammuttuani häneen pystyyn puolenkymmentä myrkytettyä nuolta, tai kenties hänen primitiivisiltä aivoiltaan kesti niin kauan tajuta kuoleman jo korjanneen hänet. Viimeinen laukaukseni lävisti hirviön aivot.
Viimeinen elossa olevista gnolleista käyttäytyi hyvin epägnollimaisesti, eikä Bouzakilta ja Fenthorilta vienyt kauaakaan älytä, että edessämme seisoi valeasuinen Zayifid. En usko tämänkään olevan hänen oikea nimensä, sillä Sarenraen papin sijaan muoto, jonka hän omaksui oli jannin. Kardswannin tavoin Zayifid oli ollut yksi Viiden Tuulen ritareista. Janni ehdotti meille sopimusta. Meidän tulisi noutaa hänelle jonkunlainen voimakas taikaesine vielä syvemmältä maan alta, ja hän jättäisi meidät henkiin ja Kelmaranen tuhoamatta. Koska olimme aikeissa edetä kellarikerrokseen joka tapauksessa, meillä ei ollut oikein mitään hyvää syytä kieltäytyä tarjouksesta. Burburtepin ruumiin vieminen takaisin Kelmaraneen kuolleista nostettavaksi olisi joka tapauksessa etusijalla, joten puhdistettuamme kerroksen gnolleista ja muista syöpäläisistä lähdimme paluumatkalle.
10. Arodusta, 4710 AR
Palattuamme Pedon Huoneen alimmista kammiosta mukanamme Kakishonin käärö, kukaan ei ollut tippaakaan yllättynyt Zayifidin yrittäessä ottaa käärön meiltä väkivalloin. Onneton piruparka on nyt vainaa. Olemme nyt kohdanneet kaksi "Viiden Tuulen" ritareista ja päätyneet päästämään päiviltä molemmat. En yllättyisi vaikka tulisimme tappaneeksi vielä loputkin kolme.
Kakishonin käärö sisältää Fenthorin mukaan muinaisen Nexin mahtava taikuutta, jonka avulla on mahdollisuus päästä toiseen ulottuvuuteen, jonka pitäisi olla täynnä rikkauksia, outoja olentoja, voimakasta taikuutta ja rikkauksia. Ai, sanoinko sen jo kerran?
18. Arodusta, 4710 AR
Kakishonin kääröstä osaa tiettävästi kertoa lisää Katapeshissa vaikuttava Rayah-niminen oppinut, joten päätimme suunnata kohti pääkaupunkia. Suunnitelmissa oli samalla reissulla myydä kaikki Kalpealta vuorelta löytynyt turha roju. Mukaan matkaan lähti jos jonkunlaista sakkia, ja lopulta pieni seurueemme oli paisunut ihan oikean karavaanin kokoiseksi. Matkan kuusi ensimmäistä päivää sujuivat rauhallisissa merkeissä. Kuudennen päivän iltana satuimme keitaalle, jossa oli selvästi käyty suuri taistelu. Kuolleita gnolleja ja hyeenoja oli lukuisia. Emme joutuneet odottamaan hyökkääjien ilmaantumista pitkään. Maan alta kimppuume kävi kaksi happoa ja salamoita syöksevää jättimatoa. Teimme niistä kuitenkin varsin nopeasti selvää.
Seitsemäntenä ja viimeisenä matkapäivänä Kalpean vuoren gnollit kävivät kimppuume suurella joukolla ja kosto mielessään. Heillä oli mukanaan jopa ettini. Sfinksipatsaan varjossa käyty taistelu oli pitkä ja raskas, mutta lopulta erämaan hiekassa makasi kuolleina yli kolmekymmentä gnollia ja palkkasoturia, sekä gnollien kaksipäinen jätti. Saavuimme Katapeshin kaupunkiin jo saman illan aikana.
Pedon huoneesta pelastamamme orjakauppiaalta Amwyr Yuseifahilta antoi meille palkkioksi kullekin ensiluokkaisen orjan. Valitsin kauniin puolihaltianaisen. Hänen nimensä on Jasmin ja hän on kotoisin Avistanista. Jasmin oli ollut karavaanin matkassa, kun hänet oli kaapattu ja myyty orjuuteen. Ammatiltaan hän on ompelija. Lupasin hänelle hänen vapautensa takaisin, sillä vapaaksi syntyneen ryöstäminen ja orjuuttaminen on alhaista toimintaa. Kyselin häneltä, olisiko hänellä mitään paikkaa minne mennä, ja kun sain vastaukseksi ei, päätin palkata hänet palvelijattarekseni. Jasmin ei ole ollenkaan paha silmälle. Hänellä on kauniit, vaaleanruskeat hiukset ja eloisat, sinivihreät silmät. Hän tuo hieman mieleen kauan sitten kadonneen sisareni, joskin hänen ihonvärinsä on ekujae-syntyistä huomattavasti vaaleampi. Jasmin vaikuttaa (varmasti syystäkin) erittäin kiitolliselta vapauttamisestaan. Minun tekee mieli tutustua häneen lähemmin. Kenties siihen tarjoutuu vielä tilaisuuksia.
Kirjanoppinut Rayah osasi kertoa meille Kakishonin kääröstä jotakuinkin samat asiat kuin Fenthor aikaisemmin. Rayah kertoi myös käärön viimeisestä omistastajasta, velhosta, jonka rakastajar oli ollut djinniprinsessa. Viiden tuulen ritarit olivat olleet tämän prinsessaan palveluksessa. Heidän vihollisensa oli ollut mahtava tulenhenki Jawhul, jonka ritarit olivat lopulta onnistuneet vangitsemaan Kakishonin salaiseen valtakuntaan. Rayah vaikutti erittäin kiinnostuneelta tutkimaan kääröä tarkemmin. Tarjosipa meille jopa mahdollisuutta matkustaa hänen kanssaan tähän Kakishonin valtakuntaan, josta pitäisi löytyä mittaamattomia rikkauksia. Rayah vaikuttaa vilpittömältä, mutta en silti luota häneen täysin, sillä hurskainkin mies saattaa muuttua epärehelliseksi jos hänelle tarjoutuu tilaisuus saada käsiinsä mittaamaton määrää rikkauksia, tai, mikä vielä pahempaa, valtaa...
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
