Nazrak Gunlao

Nazrak Gunlaon ensimmäiset muistot ovar ajalta, kun hän oli vain kuusivuotias ja hän löysi itsensä harhailemassa metsässä, mukanaan vain pitkä käyrä miekka, jota Nazrak jaksoi hädintuskin edes kannatella ja jossa oli kirjoitusta terässä jota hän ei ymmärtänyt. Vietettyään muutaman päivän tai viikon kyseisessä metsikössä, hän joutui pentujaan suojelevan karhun tielle. Karhu lähti ajamaan Nazrakia takaa, mutta loppujenlopuksi nälkiintyneellä pikkupojalla ei ollut juuri mahdollisuuksia päästä vihaiselta karhu-emolta karkuun. Pienen takaaajon jälkeen Nazrak kohotti miekkansa itsensä ja karhun väliin ja jäi odottamaan kohtaloaan. Kuitenkin Karhu keskeytti hirmuisen hyökkäyksensä viimehetkellä ja hetken aikaa näytti vain tuijottavan poikaa edessään, kunnes kääntyi ympäri ja palasi takaisin metsän siimekseen. Tästä hieman hämmentyneenä Nazrak kohautti olkiaan ja kääntyi lähteäkseen, vain huomatakseen takanaan seisovan hahmon. Hahmo oli pitkä ja solakka ruumiiltaan ja metsän hämärässä, mitään näkyviä kasvonpiirteitä ei ollut näkyvissä. Nälissään ja fyysisesti loppuunpalanut Nazrak kuitenkaan ei jaksanut enempää miettiä asiaa vaan vasymyksestä uupuneena antoi itsensä lyyhistyä niille sijoilleen.

Herätessään Nazrak huomasi olevansa makaamassa pehmeässä vuoteessa ja huoneessa hänen kanssaan oli tukevanpuoleinen nainen, jolla oli hymyilevät kasvot ja pitkä kastanjanruskea tukka. Huomatessaan Nazrakin heränneen nainen esittäytyi Betna Viheryöksi. Nazrakille selvisi, että hänet oli pelastanut karhulta muuan haltiasamooja nimeltään, Shalelu Andosana ja, että hän oli tuonut tajuttoman Nazrakin Hiekkasärkän lähistöllä sijaitsevalle Viheryön tiluksille. Betna tiedusteli nuoren pojan menneisyyttä, mutta poika ei valitettavasti muistanut mitään menneisyydestään paitsi nimensä ja vain hämärät muistikuvat vanhemmistaan, joilla molemmilla oli ollut valkea tukka ja purppuraiset silmät, kuten myös Nazrakilla. Pian huoneeseen astui pienikokoinen ja hintelä mies joka esittäytyi Rob Viheryöksi ja myös Betnan aviopuolisoksi.

He olivat luvanneet Shalelulle, että huolehtisivat pojasta ja näin Nazrak jäi asumaan kaksikon luokse. Muutamassa viikossa Nazrak oppi talon tavoille ja vaikka Betna osoittautuikin melko ankaraksi emännäksi oli hän kuitenkin erittäin reilu nuorta poikaa kohtaan. Rob taas ilmeni melkoiseksi historian tuntijaksi ja mielellään kertoi nuorelle pojalle kuuluisista tapahtumista ja henkilöistä. Eräänä päivänä myös Shalelu poikkesi farmille ja kertoi Nazrakille seikkailuistaan Varisiassa ja kauempana. Lopulta Nazrak alkoi kutsumaan Viheryön tilaa kodikseen ja Rob ja Betna saivat myös isä ja äiti statuksen. Shalelun vierailut olivat aina tervetulleita ja Nazrak käytännössä kasvoi Robin ja Shalelun outojen ja jännittävien tarinoiden keskellä. Monta kertaa Nazrak myös anoi lupaa päästä Shalelun mukaan seikkailemaan, mutta aina kun Nazrak esitti kysymyksen Shalelu vain vastasi nauramalla ajatukselle ja antamalla luunappeja.

Vaikka Nazrakille olikin käynyt melko hyvin, kun ajattelee kaikkea mitä olisi voinut tapahtua, niin kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin. Välillä Nazrak heräsi hiestä märkänä öisin ja pystyi vain muistamaan pelottavia varjomaisia hahmoja, jotka ajoivat häntä takaa pitkin pimeää metsää. Alueen muut lapset/nuoret myös varautuivat Nazrakkiin melkoisella varauksella, sillä valkoinen tukka ja violetit silmät ilmeisisti pelottivat muita lapsia, joten ystävien hankkiminen ei oikein luonnistunut nuorelle pojalle. Kerran kun Viheryön perhe oli visiitillä Hiekkasärkän kylässä, Nazrak (15v) tutustui Sandru Vhiski nimiseen mieheen, joka tarjosi nuorelle miehelle mahdollisuutta nähdä hieman ympäröivää seutua hänen karavaaninsa kanssa. Nazrak suostui tarjoukseen ja otti käyrän miekkansa mukaan matkalle. Sandru hieman kummaksui asetta ja huvikseen halusi nähdä mihin poika pystyisi aseen käytössä. Nazrak osoittautui kuitenkin melko osaavaksi aseen käytössä ja Sandru näki Nazrakissa potenttiaalia, joten hän alkoi sparraamaan pojan kanssa.

Vuosien kuluessa Nazrakista kehkeytyi osaava miekkamies ja hänelle kehkeytyi oma kunniakäsitteensä joita jokaisen tulisi noudattaa taistelussa. Shandru tosin tästä ei välittänyt ja opetti Nazrakille kantapäänkautta, että kaikkie eivät taistele reilusti. Nazrak myös onnistuneesti auttoi hevosenvarsan maailmaan ja Sandru antoi sen "ikäänkuin" lahjaksi pojalle. Hevonen sai nimen Bravos ja Sandrun sekä Shalelun avulla Nazrak koulutti Bravoksesta vahvan sotaratsun itselleen. Koulutuksen aikana tosin Nazrak alkoi huomaamaan, että hän osasi tuntea Bravoksen ajatusmaailmaa ja hevosesta tuli pian korvaamaton ystävä nuorelle pojalle.

Tavallinen elämä maatilalla alkoi kuitenkin käydä melko pitkäveteiseksi Nazrakille ja vaikka sijaisvanhemmat tästä eivät juurikaan pidä niin he kuitenkin ymmärtävät, että nuorta miestä ei voi loppuelämäkseen sitoa maatilan arkeen, joten nyt Nazrak etsii syytä lähteä maailmalle. Shalelu, jota Nazrak on alkanut pitämään eräänlaisena iso-siskonaan on ehdottanut, että Nazrakin kannattaisi malttaa mielensä, sillä tilaisuus saattaa ilmestyä nopeammin kuin hän arvaakaan.

Nazrak on 188cm pitkä, 23 vuotias, lihaksikas, mutta notkea mies. Kasvoiltaan hieman kapeakasvoinen ja silmät ovat hieman "mantelimaisemmat" kuin muilla paikallisilla ihmisillä. Tukka Valkoinen ja muutamalla letillä, sekä violetit silmät. Pukeutumiseltaan Nazrak ei juuri eroa muista kyläläisistä, paitsi kun on Sandrun kanssa karavaani reissuilla, jollain hän pukeutuu Suomuhaarniskaan ja puolittaiseen "lannehameeseen" sekä ruskeaan raskaaseen viittaan. Välillä viettää aikaa Hiekkasärkässä mm. tavernassa tai torilla. Jumalista Nazrak ei ole koskaan oikeastaan ollut kiinnostunut, mutta on kokenut Gorumin ja Abadarin sopivan itselleen melko hyvin.