Peliraportti

Tiivistelmä

Kohtaaminen Selarkis Windathin kanssa palauttaa sankarien mieleen muistoja. Selarkis sitten ahnehti vuosia valtaa isältään, murhasi tämän, solmi sopimuksia kenen tahansa kanssa jolla oli intressejä tukea tätä isänsä petaamaan suur-kuninkuuteen. Tilanne riistäytyi käsistä, oli luisumassa hallitsemattomaan kaaokseen ja samaan aikaan Selarkis alkoi potea tunnontuskia. Uskoen voivansa korjata tilanteen Selarkis pyysi apua mestari Auzerilta. Auzer erotti Selarkiksen pimeät puolet ja himot tämän kauheaksi kaksoisolennokseen, Astorian Windathiksi. Kykenemättä enää kylmästi surmaamaan kieroutunutta kaksoisolentoaan Selarkis lähetti tämän vankina Carunan protektoraatin vankilasaarelle kauas etelään.

Astorian kuitenkin pakeni, vastavuoroisesti vangitsi Selarkiksen ja otti tämän paikan ja jatkoi Selarkiksen aloittamia pyrkimyksiä suur-kuninkuuteen häikäilemättömyydellä. Kansa oli kuitenkin Windathia vastaan, tämän hirmuteot saivat ankaraa vastustusta ja tämän tekemät lupaukset joka suuntaan alkoivat kääntyä tätä vastaan. Lopulta Imperiumi oli kaaoksen, anarkien ja luhistuksen partaalla. Willoamin agitoimat kansalaisjoukot, kilpailevat armeijakunnat, Windathia hyväksikäyttäneet verinoidat, tätä kiristävät Azkharin salamurhaajaveljet ja monet muut ottivat tilenteesta kaiken hyödyn irti.

Astorianin ratkaisu ongelmaan oli tämän synkässä etelässä oppimastaan styygialaisesta noituudesta johtama loitsurituaali jolla hämärtää Imperiumin kansalaisten muistot tekemisistään. Osana rituaalia Astorian, yhä tekeytyen Selarkikseksi, vetosi vanhoihin tukijoihinsa ja sai nämä uhraamaan kaiken tarvittavan Imperiumin hyväksi tuhon partaalla. Hahmot unohtivat, Imperiumi unohti, ja Astorian jatkoi pyrkimyksiään kuninkaaksi.

Kulkua

Hahmot kohtaavat Selarkiksen Villa Windathin sellissä ja saavat takaisin osan muistoistaan. Samalla osa Imperiumia hämärtäneestä noituudesta rapautuu. Yzlgrathe jää suojaamaan pakoa mystic shitillä, Jitan ja Willoam auttavat Selarkista ulos. Jitan ja Willoam välttävät piiloutumalla paon huomanneet Harzazin ja Denethan, mutta Selarkis on sitä mieltä että Yzlgrathea ei voi jättää pulaan ja joukko lähtee takaisin apuun.

Yzlgrathe teorisoi murlocien käyttötarkoituksia ja tulee siihen tulokseen että niiden edustamasta primordiaalisesta voimasta voi varmasti kutsua jotakin maan päälle. Murlokien alkukantainen, Styygian viidakoiden pimeydestä kumpuava primordiaalinen voima vie tämän mukanaan ja Y repii yltään vaatteensa, tuhrii kasvonsa verellä ja aloittaa kirkuvan manauksen.

Denetha päättää Y:n olevan ansa ja yrittää paeta mutta törmää Jitaniin, Willoamiin ja Selarkikseen (Denetha ei aisti pelkoa Jitanissa (harmiton) eikä Willoamissa (laudanumpöllyissään ja vakuuttuneena Jitanin kyvyistä), mutta Selarkis on pelonsekaisen katumuksen vallassa). Denethan uhkaukset eivät tee vaikutusta Jitaniin, joka alkaa silpomaan Denethaa palasiksi. Denetha yrittää kutsua avukseen lapsuuden traumoistaan ja peloistaan hirviön, mutta Jitanin hyökkäyksen alla jokin menee vikaan ja olento ottaa Denethan ruumiin. Demoni iskeytyy Jitaniin ennenkuin Willoam ehtii hyökätä sen kimppuun ja Selarkis ampua puolet sen päästä irti. Willoam iskee demonia tikarillaan vimmatusti ja se irtautuu Denethan pirstoutuneesta ruumiista ja pakenee varjoihin. Demoni repi Jitanin vatsan auki, mutta tämä taittuu ulos.

Samaan aikaan alhaalta luolista kumpuaa kymmenistä kurkuista ulvonta kuin Styygian mustien viidakoiden syvyyksistä. Y saa otetta itsestään ja harhauttaa sisään vankiholveihin murtautuneita Harzazin sotilaita, hyökkää yhden sotilaan kurkkuun kiinni ja repii alkukantaisen voiman vallassa sydämen tämän rinnasta. Vaaditun uhrin sykkivä sydän käsissään Y ohjaa kutsumansa olennon toiseen sotilasparkaan. Sotilas alkaa repeillä liitoksissaan, kädet alkavat muuttua valtaviksi käärmeiksi ja loppuruumis valtavaksi kidaksi. Y päättää paeta.

Harzaz kuitenkin seisoo tiellä estämässä. Herrasmiesten kesken Y ja Harzaz kuitenkin pysähtyvät sopimaan sovittavansa asiansa rehellisessä kaksitaistelussa ennen koronaatiota. Joukkio pakenee läpi palatsin piktoreskien juhlasalien ja hangaround-attelisten etkojen ulos. Selarkis marssii vahtikoppiin ja käskyttää kirjekyyhkyn välityksellä pommikeskityksen kartanoon Keskuksen zeppeliineistä ja hankkii joukkiolle kärryt.

Joukkio vetäytyy Willoamin suosittelemaan maanläheiseen ja boheemiin krouviin. Selarkis tilittää ongelmiaan ja virheitään, ja vannoo pysäyttävänsä veljensä.

Joukko siirtyy aikataulussa kaupungin puistikkoon sovittuun kaksintaisteluun Harzazin kanssa. Willoam rehtinä miehenä katoaa pusikkoon musketin kanssa varmistamaan Y:n menestyksen kaksintaistelussa (lupaa kysymättä, tuo moukka). Harzaz ja Y kohtaavat toisensa pistoolit kädessä adjutanttiensa laskiessa. Laukaukset kajahtavat, Harzazin luoti vingahtaa Y:n korvan juuresta, Harzaz valahtaa maahan. Lääkäri toteaa Harzazin tilan olevan kuolemaksi ja tämä ehtii kiittää Y:tä hyvistä palvelusvuosista viimeisellä henkäyksellään.

Kärryt suunnataan koronaatiopaikalle, missä joukkio marssii punaista mattoa pitkin katedraalinomaiseen palatsiin ja hämmentää Selarkiksella palvelijat viemään itsensä prinssin pukuhuoneeseen. Onnellinen kohtaaminen seuraa joukkion, Astorian Windathin, Y:n isän Oladahnin ja Azkharin välillä. Kaikki muistavat rituaalin johon Astorian Selarkiksen ominaisuudessa vanhat kätyrinsä houkutteli. Seuraa epävarmaa sanaharkkaa, lopulta Astorian marssii ulos vakuuttuneena siitä että voi puhua kansan puolelleen. Astorian säntää tämän perään. Oladahn yrittää verbaalisesti kurittaa poikaansa joka haistattaa tällä pitkät.

Valitettavasti Astorianin loitsu on särkynyt. Paikalle kerääntyneet tuhannet aateliset nousevat Astoriania ja Selarkista vastaan ymmärtäessään joutuneensa kollektiivisesti kusetetuiksi. Willoam ja Yzlgrathe poistuvat takavasemmalle villintyneen väkijoukon käydessä kiinni Windathin veljeksiin.