Jakso 1

Go-Start – Era, Matsuaki ja Liberty tivaavat Vidyaralta onko se saanut jotain selville. Porukka on matkalla V:n luolalle kiireesti

Tunnari

Kohtaus 1: E,M ja L ovat V:n luolalla. On kulunut viikko edellisen jakson lopusta

M soittaa luolan suulla olevaa kelloa. Menee hetki ja V kutsuu sisään. Sisällä on enemmän laitteistoa ja taululla on diagrammeja. Paikassa on ihan kaamea sotku, papereita ja laitteita on joka puolella ja paljon enemmän kuin ennen, matka-arkku avattuna lojuu sivussa. Aquilan peili näyttää samalta.
M kävelee sisään ja nyökkää V:lle: Mitä olet saanut selville
L: äläkä sano että se on monimutkaista
V: ei mitään kunnon tietoa, mutta tilanne näyttää huonolta. En keksi mitään mitä sille voisi tehdä.
M: Eli et tiedä mikä se on tai mitä sille voi tehdä. Mitä sitten olet saanut selville?
V: Teoriani mukaan se on odonata-haaran olento tai vastaava. Pyhäkössä saattaa myös olla muita ulkopuolisia.
L: Miten sä sen sait selville?
E: Minä en ole huomannut mitään. Oletko varma?
V: se on monimutkaista mutta...
L: Mähän sanoin että älä sano noin!
V: mutta Aquilan peilin mukaan viakuttaisisi siltä että jossain vaiheessa meitä seurasi useampi otus, ja pelkäänpä että tunnen ne.
M ja L: Miksi ne seuraa ja mitä/ketä ne on?
V: luulen että ”ne” ovat joitakin ullkopuolisia joiden kanssa olen tehnyt aikaisemmin kauppoja.
L: jätitkö laskun maksamatta
V: tavallaan...
L: Mitä sä aiot tedhä
V: sopimukseen kuului että maksan heille myöhemmin mutta tarvitsen jonkin keinon saada heihin yhteys. He ovat käsittääkseni pyhäkön piirissä mutta eivät sen sisällä.
M: voimmeko siirtää pyhättöä heidän luokseen?
V: tämä on niin monimutkaista selittää, pyhättö liikkuu parhaillaan mutta joka tapauksessa yritän keksiä jonkin keinon saada heihin yhteys, enkä voi tehdä mitään ennen kuin saan yhteyden.
E: mitä olet velkaa heille?
L: voit kertoa meille, eihän pwerheen kesken ole salaisuuksia :3
v: itse asiassa kyseisessä sopimuksessa ei spesifioitu tarkkaa maksua. Heillä on vain oikeus pyytää tilanteeseen nähden kohtuullista maksua palveluksistaan.
L: entä jos et voi maksaa sitä?
V: kaupankäynti ulkopuolisten kanssa ei noudata ihan samoja sääntöjä kuin täällä. Tavallaan joudun maksaamaan heille jossain vaiheessa joka tapauksessa. Olen toistaiseksi yrittänyt lykätä sitä, mutta...
L: eli ne voi vaatia sulta korkoa. Ei jumalauta...
E: ovatko ne vaarallisia, meille tai herrallemme
V: eivät suoranaisesti. jos nyt palataan asiaan niin olen huolestuneempi värinsyöjän suhteen.
L: ei jumalauta, kuinka ison maton sä tarttet että voit lakaista kaiken sen alle? L potkii suuren intialaisen näköisen maton reunoja.
M: mutta nämä kaksi tapausta eivät siis liity toisiinsa?
V: En menisi veikkaamaan niin
V: mutta JOKATAPAUKSESSA, minulla on vielä yksi ajatus jota voisin kokeilla...

Kohtaus 2
Asborn hiekkamyrskyn keskellä.

Kamera zoomaa hiekkasmyrskyn keskelle raskaaseen ja pitkään viittaan kääriytyneeseen hahmoon. A kaivaa esiin kompassin ja korjaa kulkusuuntaansa. Kamera leikkaa An edelle kun A nousee dyynin harjalle ja näkee dyynin juurella jotain. A juoksee dyynin alas ja löytää alhaalta rauniot. Sekalaisen kivirojun keskeltä löytyy Xn kivinen pää.

[Flashback.] Lyhyitä välähdyksiä kun A ja X tekevät töitä yhdessä vaikkeivät pidä toisistaan. Välähdykset lähestyvät nykyhetkeä kunnes A ja X ovat suuressa varastohallissa myymässä aseita. Hallissa on koneiden osia ja kontteja. Spottivalo osoittaa yksinäistä pöytää hallin keskellä. X=Sylvia, italialainen nainen.
A: Hyvä on sitten, myymme teille tämän kaluston $20Msta
S: Hintaan luonnollisesti sisältyy mahdollisuus ostaa yhtömme vasta haltuun saama pernaruttokanta.
A mulkaisee S:aa.
O1: Voisimme levittää tätä vihollisen sekaan.
S: Luonnollisesti tarjoamme teille myös vastalääkkeen.
O2: Entä siviilit?
O1: Siviilit, pah! Sortajajenkkejä kaikki!
O2: Mutta meillä ei ole $20M
S: Voitte toki maksaa osissa pidemmällä aikavälillä.
A: Mutta ei kovin pitkällä.
S (ärsyyntyneenä): Asborn, ulkona taitaa olla joku. Menepäs kaatsomaan.
A mulkaisee Sylviaa ja lähtee kävelemään kohti ovea.
O1: Me hyväksymme sopimuksen.
O2: Kenelle työskentelittekään?
S: Yhtiölle jonka omistaa Bolivian väliaikaishallitus. Kuinka pian tarvitsette lähetyksen?
O2: Mahdollisimman pian
S: Hyvä on saatte toimituksen kolmessa päivässä.
O1: Loistavaa!
S: Allekirjoitetaan vielä kauppasopimus.
A saapuu takaisin vilkaistuaan ulos.
O1: teillä on myös käsittääkseni ollut ongelmia Euroopan Yhdysvaltojen asetarkastajien kanssa.
S: Kyllä, mutta ei ole sellaisra voiranomaista, jota emme voisi lahjoa.
O1: Kuulemani mukaan hra Blix on aiheuttanut teille suurta päänvaivaa.
S: Kyllä
O1: Saimme Blixin vangiksi, kun hän tutki joukkojamme
S: Mielenkiintoista...
kaksi korstoa raahaa Blixin sisään.
S: Loistavaa! Kauppa on tällä sinetöity. A, tuopas mallikappaleet ostetuista aseista. Tarkistakaa te nämä niin me puhumme Bn kohtalosta.
A ja O2 alkavat tarkistaa aseita. Samalla S ja O2 puhuvat.
S: Onko teillä kääyttöä Blle?
O2: Ei, voitte saada hänet.
S: Loistavaa.
Ot poistuvat ja S ja A jäävät halliin. S laskee rahoja.
A: tämä ei ku8uulunut sopimukseen. Mitä me teemme Blixillä?
S: Kidtuamme kuoliaaksi
A: Mutta se ei kuulu koodistoomme
S: Sun koodistoon ehkei, mun sen sijaan... Vie Blix autoon!
A ilmeisen vastahakoisena lähtee viemään Blixiä ja S tuikkaa rahat tuleen.

Leikkaus takaisin Ahan, joka katselee päätä raunioiden keskellä. Patsas on hautautuneena hiekkaan ja siitä näkyy vain pää. A polvistuu patsaan eteen, koputtaa patsasta ja lyö sitä lopulta hieman nyrkillä kun patsas ei reagoi, vaikka näyttää selvästi olevan elävä ja ainoastaan tajuton. A nousee ja tönäisee vieressä olevaa porttikaaren rauniota, joka luhistuu. Saamalla hiekkamyrsky hellittää ja paljastaa, kuink kaaren takaa alkaa ruohopolku. A lähtee seuraamaan polkua.

Kohtaus 3: Matsuaki johtaa

Päätemppelin salissa. Japanilainen sisustus, paperiseiniin maalattu tyylitellyt kuvat familiasta. Paikalla M, L, ja E
Era tarjoilee teetä, ensin Matsuakille japanilaistyyliseen kuppiin, sitten antaa Libertylle I Hate Mondays -mukin. Maitoa ja sitruunaa.

L: Eiks tossa V:n kansssa mennyt huonosti?
M: Vähän heikosti tuntuu tietävän V...
L: Uskotsä sitä oikeasti. Näytä sille ettei se saa aliarvioida sinua, olet sentään johtaja.
M: Hän on kuitenkin ainoa joka voi tajuta mistä on kyse.
L: Uskotko oikeasti että siinä sopimuksessa ei ole määritelty mitä se on velkaa.
M: En tiedä.
L: Sinun pitää puristaa siitä totuus ulos. Puhu sille. Puhu sille jämäkästi.
E: Vaikka hän ei ole koskaan viihtynyt muun familian kanssa, niin hän ei ole valehtelija.
L: Semanttisesti asioiden jättämättä kertominen ei ole valehtelemista, mutta ei tällainen käy päinsä. M, tee sille jotain.
E: Olen viettänyt paljon aikaa reiän luona ja yrittänyt selvittää asiaa. Olen nähnyt siellä värejä.
L: Nii. Lähetä sinne joku.
M: Minä voin lähettää ankkurini Gozun sinne.
L: Hyvä, aktiivisia toimia!
E: Myrskyn laidalla tapahtuu jotain outoa, lähden katsomaan. Palvelija korjaa astiat pois.

Era lähtee.
L: M, tiedän siitä ennustuksesta. Lakkaa olemasta joku vitun tiskirätti ja ala johtamaan.

Kohtaus 4: Matsuaki lähettää Gozun ulos

Kraaterin pohjalla ovat Matsuaki, Gozu ja Vidyara, jolla on käsissään vanhanaikaisen sukelluspuvun näköinen asu missä on kaikenlaisia messinkisiä vimpaimia; lisäksi shakaaliolentoja.

V: Haluaisin vielä sanoa uudestaan, että vaikka tämä onkin mahdollista niin minun mielestäni tämä on hyvin huono idea.
M: Sanoit itse, ettet ole Aquilan peilin avulla nähnyt repeämän toiselle puolelle.
V: Siis sanoin, etten ole pystynyt luokittelemaan tätä otusta täydellisesti enkä tiedä mitä se tulee tekemään...
M: ...minkä takia lähetän ulos ankkurini enkä yhtä meistä.
V: No, on mahdollista että hän selviää tästä hengissä.
G: Olet jo vienyt kunniani, henkeni ei ole enää minkään arvoinen.
Gozu sonnustautuu keskutelun aikana sukelluspukuun muiden avustuksella.
V: No, joka tapauksessa, yritä päästä sen lähelle ja saada jonkinlainen näköhavainto. Puvun läpi pystyt todennäköisesti hahmottamaan jonkinlaisen illuusion ajasta ja paikasta. Luultavasti olento on hyvin selvästi näkyvissä heti kun pääset ulos, älä keskity liikaa mihinkäään muuhun.
G: Olen näköjään menossa syvemmälle helvettiin...
V: Joka tapauksessA: Yritä saada mahdollisimman hyvä havainto. Ja jos puvustasi alkaa kadota väri, nykäise narusta.
G: Entä katanani? En lähde minnekään ilman sitä.
M: Siispä ota se mukaan.
Gozu sitoo katanan kangasvyöhön, jonka kietoo puvun päälle. Kypärä laitetaan päähän.
V: Äläkä sitten ajattele yhtä asiaa liian pitkään.
G: Yritän säilyttää mielen tyhjyyden.
V: Älä! Se ei ole hyväksi sinulle.
G: ...Hyvä on. Mutta en oikein ymmärrä tätä velhoasi, Sembei-dono.
V: Eeei se mitään...
M: Hän on kuitenkin se, joka tietää eniten siitä mitä tuolla on.
Kypärä ruuvataan kiinni ja G lasketaan vinssillä reikään. Reiän ympärillä on erilaisia mekaanisia härveleitä, joiden pitämät äänet vääristyvät kameran seuratessa.

Ulkopuoli: Tyhjyyttä, jonka läpi kulkee epämääräisiä visuaalisia efektejä, filttereitä ja häiriöitä. Taustalla vierii tunnistamattomia kirjainjonoja. Välillä tyhjyyden läpi näkyy asioita, jotka muodostuvat hetkittäin ymmärrettäviksi käsitteiksi ja hajoavat heti uudelleen. Edessä on muuttuvan keskellä pysyvä läiskä, joka on negatiivivärinen suhteessa ympäristöönsä.

G ”lähestyy” täplää, mutta äkkiä sen päällä on kaksi olentoa, jotka ovat lähes humanoideja – muuten melkein luonnollisen näköisiä, mutta kaksiulotteisia, kuin varjokuvia. Gozu tarttuu miekkaansa, mutta ei voi vetää sitä, koska se pituudeltaan ulottuu äärettömyydestä toiseen. Olennot liikkuvat Gozua kohti. G nykäisee letkusta kahdesti. Toisen olennon käsi kurkottuu epäluonnollisen pitkäksi ja yrittää tarttua G:en, mutta jää taakse muiden vetäessä G:a takaisin.

Järkyttyneen G:n päästä vedetään kypärää. Haarniska on täysin väritön. Gozun miekat ovat kuluneen näköiset ja täynnä pieniä, niljaisia suomuja.

V: Mitä näit?
G: Valkoisuutta ja muotoja. Näin paholaisten tanssivan horisontissa ja miekkani oli käyttökelvoton. Näin myös suuren... en osaa kuvata sitä. Se oli valtava.
V: Näitkö sellaista olentoa, joka näytti käänteisväreiltä.
G: Näin.
V: Hyvä. Näitkö mitään muuta?
G: Kaksi outoa demonia sen selässä. Toinen yritti tarttua minuun. Olisin antanut sille opetuksen, mutta...
V: Miltä ne näyttivät?
G: Kaksiulotteisilta.
V: ...selvä. No, tämä varmistaa epäilykseni.
M: Tiedät nyt siis, mikä aiheuttaa värien katoamisen.
V: Rakkaat ystäväni ovat varmasti tuoneet sen olennon mukanaan.
M: Eli jos selvität välisi heidän kanssaan, ongelma poistuu.
V: Niin, kai minun täytyy puhua heidän kanssaan.
M: Mitä he siis oikeasti haluavat.
V: Jotain, mikä kattaa koko elämäni.
M: Mitä tuo tarkoittaa?
V: Se jää nähtäväksi.
M (hermostuen): Ja mitä TUO tarkoittaa?
V (epätoivoissaan): En tiedä!
M: Mikä on paras arvauksesi?
V: Todennäköisesti jotain isoa! Ja tärkeää!
M: Esimerkiksi henkesi? Pyhätön?
V: He voivat pyytää mitä tahansa. Mutta ehdottamasi asiat eivät ole poissuljettuja.
M: Hyvä on. Mutta katso, ettet vaaranna pyhätön tai sen asukkaiden turvallisuutta.

Kohtaus 5: Asborn ruohoisalla polulla, eli miksi aavikko?

Asborn kävelee polkua kunnes tulee ruohoseinälle – vaikka kyseessä ei olekaan seinä vaan maa, joka on väärässä kulmassa. A astuu ruoholle ja äkkiä maailma muuttuu, ruoho on alhaalla mutta värit ovat väärät, negatiiviset. A katsoo ympärilleen ja näkee – ihmisiä. Vääristyneitä ja outoja, kuitenkin tuttuja. A yrittää koskettaa yhtä heistä, mutta kuvajainen hajoaa ilmaan. Kuluu hetki. Äkkiä A ikään kuin tunnistaa jonkun ihmisistä ja yrittää koskettaa tätä – olento tarttuu hänen käteensä ja väri alkaa valua pois käsivarresta. A yrittää kiskoa kättään pois, mutta puristus on luja. Lopulta hän onnistuu irrottautumaan ja lentää poispäin, takaisin selälleen hiekka-aavikolle.

Sylvian ääni: Näin me yritetään tuhota ihmiskuntaa. Tuollainen varjo kelpaa ihmisestä – olet niin epätoivoinen jo! Sinähän et ole edes mikään ihminen... Nämä täällä ovat kuolleita, pelkkiä varjoja – mutta tuolla toisessa päässä ne ovat hengissä – toistaiseksi. Kunnes minä ehdin sinne. Ensin värit, sitten henki...
n jaloista alkaa kadota väri. A: Minulla ei ole aikaa pelata pelejäsi!
S: Totta! Käy pelastamassa ne ihmiset, nyt!
A ei reagoi.
S: Kuinka kauan luulet harhailleesi täällä autiomaassa?
A: Sillä ei ole väliä! Minulla on työ hoidettavanani!
A ottaa taisteluasennon.

Kohtaus 6: Vidyara kutsuu kaverit kylään

V on luolassaan käärii mattoa lattialta pois. Sivutunnelista, joka johtaa takaovelle, Liberty naamioituneena kurkkii pääluolaan. Maton alta paljastjuu kuvoita ja piirrustuksia. Era ilmestyy Ln vierelle ja näyttää yllättyvän miedosti havaitessaan Libertyn. E ja L katsovat toisiaan, jonka jälkeen E katoaa. V kytkee laitteitaan lattiaan upotettuihin kuvioihin. Hän käynnistää laitteiston vetämällä vivusta ja kaksi ulkopuolista ilmestyy mandalan keskelle. Ulkopuolisista ei kuulu ääntä, vaan ääni tulee Vn käännöskoneesta.
V: Tervehdys Shariputra.
S: Tervehdys V. Minut täyttää sanoinkuvaamaton sininen värähtelijä kohdatessani jälleen sinut. Olemme etsineet sinua monta kiloa. Erittäin oransseja kun emme ole saaneet yhteyttä, mutta nyt kuitenkin erittäin sininen. Tietänet kuitenkin miksi olemmne tulleet.
V: Olette tulleet sopimuksen mukaan.
S äärimmäisen vakavanA: Kyllä. Olemme huomanneet appelsiinisimpukka maksun suhteen; siksi meillä on mukanamme vanukas. Ymmärräthän varotoimenpiteemme?
V: Ymmärrän. Mitä haluatte maksuksi?
S: Suoraan asiaan, se lienee sinun kalasi. Olemme tarjonneet sinulle monia erittäin tärkeitä vihreitä, joilla olet päässyt pitkälle. Huomaamme, että olet päässyt pehmeän palvelukseen. Olemme erittäin sinisiä tästä. Siksi ajattelimmekin, että pehmeäkarma voisi olla sopiva simpukka palveluksistamme. Olemme pahoillamme, että vanukas on vienyt teiltä olemusta, pidämme sen korkona maksusta. Toivottavasti ei punainen.
V: Minulla ei arvatenkaan ole kauheasti neuvotteluvaraa tässä.
S: Katsoen palveluksen suuruuden sinulla ei ole muita muistoja. Sopimus on sopimus.
V: Hyvä on, minun täytyy meditoida tätä asiaa hetken.
S: Ymmärrämme kyllä, moinen kauppa on sangen purppura näin lyhyellä varoitusajalla, joka on kyllä ollut sohva. Jatkamme koron ottamista kunnes pääsemme sopimukseen.
V: Hyvä on.
Ulkopuoliset katoavat ja V sulkee laitteen. L:n katsoessa V lysähtää hiestä märkänä tuolilleen ja sulkee kasvonsa käsiinsä, äkkiä nousten ja repäisten lattialle paperipinon pöydältä.

Kohtaus 7: Liberty nillittää Matsuakille

Matsuaki on piirtänyt riisipaperille yhden viivan ja katselee sitä keskittyneenä. Jostain lentää mustekiveen messinkisen näköinen vanha luoti, ja paperille läikkyy mustetta. M katselee pisaroita, ja käärii paperin sitten kirjoitusalustan viereen pöydälle, asettaa rauhassa pensselin kiven reunalle ja kääntyy vasta sitten katsomaan ovelle. L mustissa pyyhkii camoa naamaltaan.

L: V aikoo myydä meidät, hän aikoo antaa ulkopuolisille Nabrassalin sielunkappaleen.
M: ja hän suostui luovuttamana sen?
L: sinun on tehtävä jotain
M: Ilmeisesti
L: missä on miekkasi?
M alkaa laittaa kirjoitusvälineitä pois, tarttuu miekkaansa ja alkaa vyöttää sitä. Toinen oviaukko aukeaa ja V saapuu paikalle
V: matsuaki, tilanne muuttui juuri huomattavan ongelmalliseksi. Puhuin heidän kanssaan ja he vaativat valtiattaremme sielunpalasta joka minulla on
M: ymmärrettävästi et voi antaa sitä heille
V: teknisesti ottaen kyllä...
M (keskeyttää vihaisena): siitä huolimatta
V: Ei, en siis aio antaa sitä heille. He ovat kuitenkin tuoneet värinsyöjän kiristääkseen sielunpalan irti minusta. Meidän pitää keksiä jotain pian, ja suoraan sanottuna minulla ei juuri nyt ole kovin hyviä ideoita.

Hetken hiljaisuuden jälkeen M on sanomassa jotakin, mutta äkkiä L yskäisee hiekkaa ja sanoo katkerasti: Asborn. Hiekka vaihtuu yskäksi.
L: niin, missä se hullu viikinki on?