Yön lapset

(:num:)

Ikuisuuden taakka

Poislukien väkivaltainen lopullinen kuolema, vampyyri on ikuinen ja pääpiirteiltään muuttumaton. Hän ei vanhene fyysisesti, vaan pysyy saman ikäisenä kuin oli muutoksen hetkellä. Mikäli hän on pitkään ilman ravintoa, hänen ruumiinsa saattaa saada vanhuuden ulkoisia piirteitä, joskaan ei vanhuuden mukanaan tuomia heikkouksia. Kuolonunessa oleva vampyyri alkaa ennen pitkää muistuttaa muumioitunutta ruumista. Kaikki nämä muutokset ovat kuitenkin vain väliaikaisia; mikäli vampyyri on hereillä ja ravittu, hän palautuu alkuperäiseen muutoksen hetken muotoonsa. Joitakin muutoksia vampyyrissä kuitenkin tapahtuu hänen ikääntyessään.

Syntymä

Vampyyrin syntymä on väkivaltainen ja raaka kokemus, joka usein jättää pysyviä jälkiä uuden vampyyrin psyykeeseen. Kukaan ei tiedä, mitä tarkalleen ottaen tapahtuu muutoksen hetkellä. Jotkut vampyyrit muistavat valkoisen valon ja ruumiittomuuden tunteen, josta heidät yhtäkkiä kiskaistiin pois. Toiset muistavat ainostaan menettäneensä tajunnan hetkeksi ja tulleensa sitten äkisti herätetyiksi. Useimmiten muutos tapahtuu sekunneissa. Toisinaan muutos kestää päiviä, joiden aikana tulevan vampyyrin ruumis vaikuttaa kuolleelta. Kun vampyyri herää, hän on nälkähurmassa. Hänen mielensä täyttää verenjano, sekä painajaismaiset muistot vampyyriksi muuttumisesta. Mikäli vampyyrin tekijä ei ole läsnä hänen herätessään, on olemassa suuri vaara, että vampyyri menettää järkensä. Hän saattaa jopa herätä elävältä haudattuna. Tämänkaltainen vampyyri muistuttaa suuresti kansanperinteen pakkomielteiden ja järjettömän käytöksen riivaamia vampyyrejä. He tappavat vailla omatuntoa, tekevät uusia vampyyrejä miten sattuu saalistaessaan, palaavat metsästettyään hautaansa päiväksi, ja uskovat, että ristit, valkosipuli, sinapinsiemenet, villiruusut tai mikä hyvänsä vastaava on heille vaarallista. Nämä vampyyrit ovat vaaraksi kaikille muille vampyyreille, josta syystä "sivistyneet" vampyyrit, jotka saavat vihiä tämänkaltaisten hirviöiden olemassaolosta tekevät kaikkensa tuhotakseen heidät ja kaikki todisteet heidän olemassaolostaan.

Lapsuus

Vampyyri, joka on vasta tehty, muistuttaa pääpiirteiltään ihmistä. Hän saattaa olla kauniimpi, hoikempi ja pidempi; ikään kuin hänen ruumiinsa olisi omaksunut hänen mielensä ihanteellisen muodon. Vampyyrin tunteet ja vaistot ovat vielä pääasiallisesti inhimillisiä. Ainoastaan hänen verenjanonsa, tulen pelkonsa, taipumuksensa väkivaltaisuuteen ja territorialisuutensa on uutta ja vierasta. Monen vampyyrin taipumus kutsua tätä vierasta osaa itseä pedoksi juontaa juurensa vampyyrinä olon ensimmäisiin hetkiin ja kykenemättömyyteen hyväksyä, että nämä vieraat ja "epäinhimilliset" piirteet ovat myös osa häntä.

Nuoruus

Vampyyri, joka on hyväksynyt uuden olomuotonsa, on myös jättänyt taakseen osan inhimillisyydestään. Vampyyrin käsitys moraalista on muuttunut vastaamaan hänen olotilaansa. Vampyyrin on helppo perustella itselleen tarve saalistaa ja juoda elävien verta. Saalistaja ei kuitenkaan ole tappaja; vampyyri kokee harvoin tarvetta surmata ilman syytä, sen enempää kuin petoeläin kokisi. Vampyyri on menettänyt osan inhimillisestä kyvystään empatiaan. Koska hän oli joskus ihminen, hän saattaa silti kokea omantunnontuskia, mutta vampyyri hänessä kykenee perustelemaan epäinhimillisen käytöksen tarpeella selviytyä ja jatkaa olemassaoloa.

Aikuisuus

Vampyyri on tässä vaiheessa jättänyt taakseen suuren osan inhimillisten tunteidensa kirjosta. Hänestä on tullut moraaliton, paatunut ja etäinen. Hänen tarpeensa jatkaa olemassaoloa käy kaiken muun ylitse. Hän tiedostaa olleensa joskus ihminen, mutta hänen inhimillinen puolensa on kuin etäinen uni. Toisinaan vampyyri kuitenkin yhä muistaa, millaista oli olla kokonaan ihminen. Tällöin hän saattaa tietoisesti hakea niitä asioita, jotka saivat tuntemaan vahvasti; vihaamaan, kaipaamaan ja rakastamaan.

Vanhuus

Vampyyri, joka on ollut olemassa tarpeeksi kauan, on nähnyt ihmisten hänen ympärillään vanhenevan ja kuolevan, ja maailman käyvän läpi hänen käsityskykynsä ylittäviä muutoksia. Vampyyri muistaa joskus olleensa ihminen, ja eläneensä ja tunteneensa vahvasti. Tämä on kuitenkin enää kaiku, joka ei enää edes vaikuta itse koetulta. Vampyyri saattaa muistaa nuoren miehen, joka eli rikasta ja yltäkylläistä elämää, rakasti ja vihasi, tunsi himoa ja raivoa. Tämä nuori mies on kuin romaanihenkilö, johon vampyyri joskus samaistui vahvasti. Vampyyri ei enää tunne maailmaa ympärillään, ja kaikki kasvot näyttävät samoilta, muukalaisilta.

Kuolonuni

Mikäli vampyyri ei enää muista inhimillisyyttään, hän ei enää koe tarvetta olla. Koska hän on ikuinen, hän ei kuitenkaan voi kuolla. Vampyyri vaipuu kuolonuneen auringon noustessa, eikä nouse päivänsijaltaan auringon laskiessa. Hän nukkuu kuolleiden unta, ja hänen ainoat seuralaisensa ovat hänen omat muistonsa. Kuolonunensa aikana hänen mielensä liikkuu kuin hidas vuorovesi, tai kenties hänen muistonsa ovat kuin vuoroveden sileiksi hiomat kivet. Tarkat yksityiskohdat kuten ajat, paikat ja nimet saattavat kadota, mutta olennaiset asiat, kuten millaista oli olla ihminen, saattavat hioutua virheettömiksi ja nousta pintaan.

Herääminen

Vampyyri saattaa viettää kuolonunessa vuosia tai satoja vuosia. Saattaa olla, ettei hän enää koskaan nouse. Joskus kuitenkin jokin kipinä, kenties jokin pieni muisto, saa hänet havahtumaan ja nousemaan kuolleista. Joskus vampyyrin kuolonuni keskeytyy muista, hänestä itsestään riippumattomista syistä. Kenties hänen mielensä liikkeet ovat saattaneet hänet kosketuksiin jonkun toisen vampyyrin mielen kanssa. Nämä toisen ajatukset ja tuntemukset, vaikkakin vieraita, ovat olleet jollain etäisellä tavalla tuttuja, sillä tämä toinen on yleensä kuolonunessa olevan vampyyrin omaa sukua. Joskus vampyyri herää, koska joku on löytänyt hänen ruumiinsa häiriten sen hautarauhaa. Mikäli löytäjä on ollut vampyyri, hän on saattanut haluta herättää nukkuvan muinaisen juottamalla tälle verta. Vampyyri on jopa itse voinut tehdä suunnitelmia ennen kuolonuntaan. Hän on voinut tehdä jälkeläisen, jonka tehtävä on hallita hänen sijastaan, ja kun ennalta määrätty aika on kulunut, jälkeläisen tulee herättää tekijänsä, joka on kuolonunensa seurauksena toivon mukaan löytänyt jälleen syyn jatkaa olemassaoloaan. Tunnetaan tapauksia, joissa jonkin alueen valtias on tehnyt jälkeläisen, mennyt kuolonuneen, ollut sata vuotta kuolleena, jonka jälkeen jälkeläinen, joka on ollut valtiaana hänen sijastaan, on herättänyt hänet ja vaipunut puolestaan itse kuolonuneen. Tunnetaan myös tapauksia, joissa satoja vuosia kuolleena ollut vampyyri herää äkisti, kun hänen jälkeläisensä suoraan alenevassa polvessa on kohdannut väkivaltaisen lopullisen kuoleman.

Syyt kuolleista palaamiseen voivat olla monenlaisia. Noustuaan vampyyri on ehkä kokenut olevansa vieras maailmassa johon on herännyt, mutta hän on joka tapauksessa ollut mieleltään "nuorempi" kuin kuolonuneen vaipuessaan, ja on jälleen kyennyt jatkamaan ikuista olemassaoloaan. Se, miten "nuoreksi" vampyyri itsensä kokee herätessään on suuresti tapauskohtaista. Harva vanha vampyyri kuitenkaan palautuu aivan muutoksen jälkeiseen inhimillisyyden ja moraalin tilaan. Useimmat kuolonunesta heränneet vampyyrit muistuttavat moraaliltaan ja käytökseltään "aikuisia" tai "vanhoja" vampyyrejä. Se, miten pitkään tämä palautuneen elinvoimaisuuden tila kestää, riippuu siitä, miten helppo vampyyrin on sopeutua maailmaan, johon hän herää. Tunnetaan tapauksia, joissa kuolonunesta herännyt muinainen on pysynyt hereillä vain joitain päiviä tai viikkoja, joiden jälkeen hän on todennut, että hän ei enää ymmärrä maailmaa ollenkaan, jonka jälkeen hän on mennyt takaisin kuolonuneen, tällä kertaa pysyvästi.

Yöstä toiseen

Jokainen vampyyri on joskus ollut ihminen, jolla on ollut monia erilaisia siteitä yhdistämässä häntä ihmiskuntaan kokonaisuutena. Hänellä on, tai ainakin on ollut, perhe ja suku. Mikäli hän on syntynyt 1900-luvun loppupuoliskolla, hänen syntymänsä on merkitty väestörekisteriin, synnytyssairaalan kirjanpitoon tai seurakunnan arkistoihin. Hänestä on tietoja hänen käymiensä koulujen rekistereissä. Verovirastolla ja luottokunnilla on tietoja hänen tuloistaan ja työpaikoistaan. Hänellä saattaa olla rikosrekisteri. Kirjastoilla, urheiluseuroilla, kirjakerhoilla, vakuutusyhtiöillä, jne. on kaikkea mahdollista tietoa hänen elämästään vuosien varrelta. Nyrkkisääntönä; mitä nuorempi vampyyri on, ja mitä vanhempi hän oli ennen muutosta, sitä enemmän hänestä on löydettävissä tietoa. Vampyyri ei kuitenkaan enää ole ihminen, ja joissain tapauksissa hänen entisen elämänsä painolasti saattaa muodostua ongelmaksi hänelle itselleen, tai muille vampyyreille. Joitakin potentialisia ongelmakohtia ja niiden yleisiä ratkaisuja seuraa:

Ihmisten joukossa

Vampyyrin on täysin mahdollista jatkaa elämistä ihmisidentiteetissään, ainakin lain silmissä, aina siihen asti kunnes hän on selkeästi elänyt pidempään kuin ihmisen voidaan kuvitella elävän. Etuna tästä hänen taakseen jättämänsä paperivana on aito. Hänellä voi olla omalla nimellään omistuksia, kuten tilejä, osakkeita ja kiinteistöjä. Vampyyrin on kuitenkin syytä tehdä selkeä pesäero ihmisiin, jotka kuuluivat hänen lähipiiriinsä, sillä he huomaavat verovirastoa huomattavasti helpommin, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Ongelmaksi voivat muodostua myös erilaiset virastot, varsinkin, jos hän vampyyrinä syyllistyy jonkinlaiseen rikolliseen toimintaan.

On hyvin yleistä, että vampyyri lavastaa oman kuolemansa. Tämän jälkeen hän joko luo itselleen valeidentiteetin, tai hoitaa kaikki omaisuuteen ja omistuksiin liittyvät asiat erilaisten edustajien, kuten palvelijoiden, kätyrien, rahastojen tai seurojen kautta. Valeidentiteetin ongelma on, että jonkun vampyyrin taustoja selvittävän tahon on mahdollista saada selville identiteetin epäaitous. Kuoleman lavastaminen poistaa kyllä kaikki mahdollisiin sukulaisiin ja tuttaviin liittyvät ongelmat, mikäli vampyyri pitää huolen, ettei joudu enää tekemisiin entisen lähipiirinsä kanssa. Ongelmaksi saattaa muodostua se, että vampyyri ei itse suoraan voi vaikuttaa omistuksiinsa jne. Hänen tulee siis valita hyvin tarkkaan, minkä tahon kautta hoitaa asioitaan.

Päivänsija ja maallinen mammona

Mikäli vampyyri elää samassa paikassa niin kauan, että hänen naamansa tulee tutuksi hänen naapurilleen, postimiehelleen tai vastaavalle, on varmaa, että ennen pitkää joku huomaa, ettei vampyyri vanhene fyysisesti. Tämänkaltaisessa tilanteessa vampyyrillä on parikin eri vaihtoehtoa käytettävissään. Hän voi esimerkiksi muuttaa. Koska vampyyrit ovat territoriaalisia olentoja, tämä ei useinkaan tule kysymykseen. Hän voi lavastaa oman kuolemansa, muuttaa pois hetkeksi, ja palata esiintyen omana sukulaisenaan. Tällöin hänen tulisi ehkä muuttaa ulkonäköään tai joitakin tavoistaan. Koska vampyyrit ovat niinkin staattisia olentoja kuin ovat, muuttuminen ei ole aivan yksinkertaista. Hän voi käyttää yliluonnollisia kykyjään vaikuttaakseen naapurustonsa asukkaiden mieliin. Tämä on pitkän päälle hankalaa, mikäli ihmisiä, joihin pitäisi vaikuttaa, on enemmän kuin kourallinen, sillä ennen pitkää muokatuissa mielikuvissa alkaa esiintyä keskinäistä epäjohdonmukaisuutta.

Vampyyrin asumus, päivänsija, ei voi olla mikä tahansa asunto missä tahansa paikassa. Vampyyri tarvitsee tietyn määrän yksityisyyttä, jotta hänen vierautensa tai hänen tapansa eivät herätä pelkoa tai uteliaisuutta. Vampyyri tarvitsee paikan, jossa voi viettää päivänsä auringonvalolta suojassa, eli mielellään asunnon, jossa on kellari tai salahuone. Auringonvalo ei vahingoita vampyyriä, mutta vampyyri tuntee silti olonsa epämukavaksi tilassa, jonne paistaa edes himmeää auringonvaloa. Vampyyrin asumuksen olisi hyvä olla alueella, jossa naapurit eivät ole liian uteliata, tai laki liian valpas. Slummit, joissa ei ole liikaa rikollisuutta ja syrjäiset, hieman ränsistyneet lähiöt ovat hyviä paikkoja päivänsijalle. Mikäli vampyyri on varakas, hänellä on varaa tyylikkäämpäänkin kuten ison aidatun pihan ympäröimään kartanoon alueella, jossa kaikki muutkin asukkaat arvostavat yksityisyyttään siinä määrin, etteivät piittaa naapuriensa yöllisistä harrastuksista. Jonkinlaisen edustajan käyttäminen myös päivänsijan "oikeana" asukkaana voi tulla kysymykseen. Kätyri, jonka nimissä asunto on, voi hoitaa kaikki arkipäiväiset askareet, jotta vampyyri itse voi viettää päivät rauhassa asunnossaan ja yöt metsästäen.

Raha ja sen tienaaminen voi muodostua ongelmaksi vampyyrille. Vampyyri ei voi oikein mitenkään käydä säännöllisessä työssä. Ratkaisuja tähänkin ongelmaan on monia. Mikäli vampyyrillä ei ole käyttöä rahalle muuta kuin satunnaisesti, hän voi ryöstää saaliinsa samalla kun saalistaa. Rikollinen toiminta ylipäätäänkin on varsin houkuttelevaa vampyyrin kannalta; yliluonnolliset kyvyt tekevät monenlaisen muutoin vaarallisen toiminnan varsin yksinkertaiseksi. Mikäli rikollinen ura ei houkuttele ja vampyyrillä on "siviili-identiteetti", hän voi työskennellä freelancerina alalla, joka ei vaadi sitä, että hän on koko ajan kanssakäymisissä ihmiskolleegoiden kanssa. Monet vampyyrit hankkivat varallisuutensa erilaisten osakerahastojen ja säätiöiden kautta. Tämä vaihtoehto tosin vaatii sopivaa osaamista ja alkupääomaa. Monien vampyyrien keskuudessa raha on yhtä kuin valta, josta syystä sen haaliminen vie suuren osan heidän aikaansa. Vanhoilla vampyyreillä on ollut huomattavasti aikaa kerätä varallisuutta, josta syystä vanhat vampyyrit ovat usein hyvin varakkaita.

Ajasta ikuisuuteen

Mitä vampyyrit sitten tekevät silloin kun eivät saalista, hoida arkipäiväisiä askareitaan, nuku kuolonunta tai sotkeudu valtapolitiikkaan? Voisi kuvitella, että olennoilla, joilla on ikuisuus aikaa käy aika joskus pitkäksi. Vastaus lyhyesti; on melko vähän sellaisia asioita, mitä ihmiset tekevät, joita vampyyri ei voisi tehdä. Vampyyreillä, siinä missä ihmisilläkin, on intressejä, harrastuksia ja intohimoja. Heille on jossain mielessä jopa tärkeämpää kuin ihmisille koettaa keksiä itselleen ajanvietettä, joka estäisi heitä luisumasta epäinhimillisyyteen ja saalistajan rutiineihin.

Monet vampyyrit ovat oman aikansa lapsia; esimerkiksi vampyyri, joka on tehty 80-luvulla pitää todennäköisesti kaksikymmentä vuotta myöhemminkin tärkeänä omaa yksilöllisyyttään ja omaa tyyliään. Hän pukeutuu edelleen vaatteisiin, jotka olivat muodikkaita silloin ja kuuntelee samaa musiikkia. Joillekin vampyyreille heidän epäelämänsä alkamisen hetkellä vallinneet arvot, tavat ja uskomukset muuttuvat eräänlaiseksi fiksaatioksi; siteeksi, joka yhdistää vampyyriä hänen ihmisyyteensä ja joista luopuminen merkitsisi sitä, että hän on todellakin pysyvästi kuollut. Tämä ei tarkoita sitä, että vampyyri olisi kykenemätön muutokseen. Se on vain hänelle suunnattomasti vaikeampaa kuin ihmiselle. Minkään uuden luominen, oli sitten kyse taiteesta, uusista ajatuksista tai mistä tahansa, on usein vampyyrille täysin mahdotonta. Vampyyrit, jotka olivat eläessään taiteilijoita, huomaavat olevansa kykenemättömiä luomaan aidosti uusia taideteoksia. Sen sijaan he ovat tuomitut ikuisesti toistamaan vanhojen kaavojen mukaisia teoksia. Jotkut vampyyrit pyrkivät kompensoimaan tätä heikkouttaan etsimällä käsiinsä taitelijoita ja ryhtymällä heidän mesenaateikseen. Jotkut menevät vielä pidemmälle, ja tekevät taiteilijasta kätyrinsä tai jopa jälkeläisensä. Tästä luonnollisesti seuraa, että taitelijan luomiskyky kuolee, ja vampyyri huomaa vain onnistuneensa jatkamaan omaa kirottua olotilaansa.

Jotkut vampyyrit käyttävät yliluonnollisia kykyjään menestyäkseen aloilla, joiden piirissä vaikuttivat ennen muutosta. Vampyyrin on mahdollista käyttää mieleen vaikuttavia voimiaan esimerkiksi yritysjohtamisen tai esiintyvän taiteen aloilla. Tämä ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, eikä ollenkaan riskitöntä. Pidemmän päälle paljastumisen riskit ovat varsin suuret. Yritysjohtaja, joka vaikuttaa alaistensa mieliin huomaa ennen pitkää, että koska hänen voimansa ulottuu koskemaan ainoastaan niihin, joiden kanssa hän on välittömästi tekemisissä, on vain ajan kysymys ennen kuin joku hänen välittömän piirinsä ulkopuolella alkaa huomata, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Esiintyvä taiteilija huomaa, että vaikka hänen live-esiintymisensä ovat intensiivisiä ja puoleensavetäväviä, niin mitään tästä yliluonnollisesta karismasta ei välity tallennettuun mediaan. Mikään ei tietenkään estä vampyyriä ryhtymästä vaikkapa rockbändin keulakuvaksi. Bändi saisi ennen pitkää maineen erittäin hyvänä live-aktina, jonka tuottamat äänitteet kuullostavat enemmän tai vähemmän keskinkertaisilta ja joiden materiaali toistaa itseään.

Vampyyrien oma historia tuntee varsin monia tapauksia, joissa vampyyri on käyttänyt yliluonnollisia kykyjään sodankäynnin alalla. Vampyyrin yliluonnollinen voima ja kestävyys, sekä kyky parantua kaikista haavoista tekee hänestä erinomaisen sotilaan. Sotatanner on myös paikka, jossa kuolema on arkipäivää, josta syystä vampyyrisotilaan on helppo saalistaa. Nykypäivän sodankäynnin kannalta yksilön voima ja kyky ei kuitenkaan enää ole niin olennaista. Sen sijaan painopiste on ryhmien taktisella yhteistyöllä ja teknologialla. On edelleen olemassa vampyyrejä, jotka saalistavat sotien näyttämöillä, mutta enää he eivät ole raakuudestaan tunnettuja voittamattomia sotureita vaan pikemminkin haaskalintuja, jotka elävät inhimillisestä kärsimyksestä ja kätkeytyvät saaliinsa sekaan.

Vampyyri voi käyttää yliluonnollisia voimiaan myös vakoiluun ja tiedonhankintaan. Vakooja, joka kykenee vaikuttamaan mieliin ja muuttumaan näkymättömäksi, on lähes pysäyttämätön. Kanssakäyminen modernien tiedustelupalvelujen kanssa on kuitenkin ongelmallista, sillä alalla, jossa valuuttana on tieto, vampyyrin oma todellinen olemus pysyy harvoin salaisuutena pitkään.

Metsästämisestä

Vampyyrien tarvitsema veri tulee jostakin seuraavista neljästä lähteestä: elävän ihmisen veri, elävän eläimen veri, säilötty ihmisen veri tai säilötty eläimen veri. Keinotekoinen veri ei ravitse vampyyriä juuri ollenkaan. Syytä tähän ei tiedetä, joskin monet vampyyrit uskovat, että veri, joka on peräisin elävästä olennosta sisältää osan hänen sielustaan. Tämä sielu tai elinvoima, millä nimellä sitä sitten haluaakaan kutsua olisi se varsinainen ravitseva osa verestä. Sielua koskevia teorioita tukisi ainakin se, että jotkut (erityisesti herkempiaistiset) vampyyrit kertovat juoneensa veren mukana uhriensa muistoja ja tunteita.

Elävän ihmisen veri on näistä vaihtoehdoista yleisin. Vampyyrit ovat saalistajia, eikä mikään muu vaihtoehdoista tarjoa samanlaista metsästämisen haastetta. Kansanperinteen mukaan vampyyrin uhrin tunnistaa varmasti vampyyrin kulmahampaiden tekemistä rei'istä kaulassa. Mikäli vampyyreillä ei olisi keinoa peittää näitä jälkiä, saalistaminen olisi melko lailla vaikeampaa. Vampyyrien yliluonnollisuuden takia, nämä reiät kuitenkin lakkaavat vuotamasta ja umpeutuvat lähes välittömästi vampyyrin irroitettua otteensa. Jäljelle jää mustelma, hyönteisen pistoa muistuttava jälki tai ei mitään. Toki, mikäli vampyyri niin haluaa, hän voi raadella uhrinsa niin pahoin, että hampaanjälkien peittäminen ei onnistu kuin väkivalloin. Kaksi yleisintä keinoa vampyyrin hankkia elävän ihmisen verta ovat väkivalta ja viettely. Esimerkiksi näin:

Vampyyri ajaa takaa uhria tai tekee yllätyshyökkäyksen, jonka jälkeen hän joko ensin mukiloi uhrinsa tajuttomaksi tai sitten iskee hampaansa suoraan valtimoon kiinni. Näistä jälkimmäinen tapa vaatii yleensä sitä, että vampyyrillä on käytettävissään kyky, jolla hän varmistaa, ettei uhri muista jälkikäteen mitään, mikä voisi vaarantaa Kätkeytymisen perinteen. Tai sitten vampyyrin pitää varmistaa muilla keinoin, ettei uhri pääse lavertelemaan. Metsästyksen ja kamppailun kiivaus saa veren maistumaan adrenaliinilta. Jotkut vampyyrit nauttivat erityisesti tästä mausta.

Vampyyri viettelee uhrinsa kadulla, yökerhossa, teatterissa tai jossain muussa vastaavassa tilanteessa. Tämän jälkeen vampyyri juo uhristaan ennen, jälkeen tai samanaikaisesti sukupuoliyhteyden kanssa. Mikäli vampyyri aikoo juoda vain vähän uhristaan, hän saattaa kyetä tähän myös yökerhon pimeässä nurkassa tai taksin takapenkillä annetun intohimoisen suudelman ohessa. Jotta tämä keino metsästää onnistuisi vampyyrin olisi hyvä omata sosiaalisia taitoja, sopivia kykyjä, olla rahoissaan, tai olla naispuolinen. Koska uhri on ruokailun aikana todennäköisesti tajuissaan, vaara Kätkeytymisen perinteelle on suuri. Ratkaisu tähän ongelmaan on luonnollisesti juoda nukkuvasta tai huumatusta uhrista. Vampyyrejä, jotka metsästävät viettelyn avulla kutsutaan yleensä Casanoviksi (miespuoliset), Seireeneiksi (naispuoliset) tai Succubuksiksi (sukupuolesta riippumatta). Vampyyrejä, jotka taas juovat vain nukkuvista uhreista kutsutaan yleensä Gauchemareiksi (ranskaa: painajainen) tai Nukku-Mateiksi. Nämä kaksi kuvattua tapaa ovat melko varmasti yleisimmät tavat vampyyyrin saalistaa. Muitakin tapoja on olemassa, ja variaatioita on lähes rajattomasti.

Elävän eläimen veri ravitsee vampyyriä yleensä yhtä hyvin kuin ihmisveri. Maku on toki erilainen, ja monen vampyyrin mielestä selkeästi huonompi. Lähes ainoat elävän eläinveren lähteet urbaaneilla alueilla ovat kotieläimet, rotat ja linnut. Vampyyrejä, jotka ruokailevat pelkästään eläinverestä kutsutaan yleensä pilkanimillä, kuten Kasvissyöjä tai Maajussi.

Vampyyrit saavat säilöttyä ihmisverta joko metsästämällä ja pullottamalla, tai verenluovutusten kautta. Monella varakkaammalla vampyyrillä on "farmi" kuolevaisia, joista he ruokailevat säännöllisesti, tai kontakteja verenluovutuspisteissä ja sairaaloissa.

Säilötty eläimen veri on vampyyrin tavoista ravita itseään vähiten tyydyttävä, ja samalla helpoin. Säilöttyä eläimen verta saa helposti esimerkiksi supermarkettien lihatiskeiltä. Tosin, jos saman henkilön huomataan ostavan litratolkulla sianverta samasta paikasta, joku saattaa jossain vaiheessa alkaa ihmetellä.

Metsästyspaikoista

Hyviä paikkoja metsästää ovat sellaiset, joissa uhreja on paljon pienellä alueella, ja valvontaa ja valoa on vähän. Hyviä paikkoja ovat myös sellaiset, joissa potentiaalisten uhrien estot ja huomiokyky ovat alhaalla. Näistä syistä, hyviä paikkoja ovat yökerhot, ravintolat ja baarit, slummit ja köyhät lähiöt, sekä paikat, joiden kautta kulkeva väkimäärä on riittävän iso, kuten lentokentät ja turistien suosimat paikat. Samoista syistä, huonoja paikkoja ovat haja-asutusalueet, valoisat julkiset tilat, joissa on kameravalvonta, ja tarkasti vartioidut, avarat ja siistit rikkaiden asuinalueet.

Suosituimmat metsästyspaikat ja etiketti

Vampyyrit ovat kateellisia saalistajia. Tästä syystä he eivät halua omille metsästysaluilleen muita vampyyrejä. Toisinaan kaksi vampyyriä kuitenkin päätyy syystä tai toisesta metsästämään samaan paikkaan samaan aikaan. Tällaisissa tilanteissa toisen vampyyreistä on syytä väistyä ja poistua paikalta konfliktin välttämiseksi. Osapuoli, joka jää alueelle, on alueen hallitsija, omaa luvan alueen hallitsijalta, oli alueella ensin, tai on yksinkertaisesti selkeästi vanhempi ja voimakkaampi. Konfliktitilanteita nousee, kun vampyyri ruokailee alueella, joka kuuluu selvästi jollekulle toiselle Tämän nk. Salametsästäjän motiivi voi olla halu haastaa alueen omistaja, tietämättömyys tai yksinkertaisesti pakon sanelema nälkä.

(:nonum:)