Jumalsuut Kaer Magan reunalla

Calistril 19. Vuosi 4709 AR

Tapahtumat

Jumalsuun temppeli lähetti liittolaisilleen organisaatioille, faktioille ja liittoumille pyynnön lunastaa muutama palvelus. Calistrilin 19. 4709 AR yönä oli määrä pätevän velvoitetun joukon saapua Pahasman katedraalille lounaiskulmassa Kaer Magan ulkokehää, joka oli täällä monessa kohdaa halottu päästäen hieman alkuoden kirkasta, mutta kylmää tähtitaivaan loistetta katedraalin kompaktin puutarhan valoksi. Jonkinlaiset mystiset lentävät olennot viihtyivät tämän ehdottoman korsiteellisen puurivin latvustossa, häiritsemättä kuitenkaan paikalle saapujia. Rauhallinen viulun sävelmä ohjasi muita puiden juurella kulkevalle polulle. Kalpea neito Giselle ja raskaaseen peittävään viittaan pukeutunut seuralainen Ankar-Testä. Seuraavana paikalle marssi ryhdikkästi Juventius, aika mies Shimmerglinsistä, kontaapeli vakava ilme kasvoillaan. Seuraavaksi paikalle saapui raskasta lehtiötä kantava gnome neito, Therassisen kirjaston kaavussa. Nyt puiden katveesta joukkoon liittyi myös tiefling verinen sutjakas liikeinen Nemeia neito. Tovin vaivaantuneen odotuksen jälkeen katedraalin ovet aukesivat ja viisikon luokse asteli määrätietoinen tummakutrinen nainen. "Valanthe Nerissia, arvostettujen kalmistojemme suojelija. Oletan, että olette kutsumme vastaanottaneen? Hyvä, siirrytään Illikan pyhäkölle ja puhukaamme rauhassa. Nerissia kertoi Pharasmiittien arvostettujen hautojen olevan täyttymispisteessä - haudat jotka sijaitsivat kaupungin alla, käynnin käydessä yhden Jumalsuu-kallo patsaan suun kautta. Tämä yksityinen kerros oli hautapaikka varakkaille, niille jotka halusivat ykstyisyyttä ja arvokkuutta. Juventius ja Giselle aistivat Valanthen hieman oikovn mutkia tarinoissaan, kirkonkirjojen vanhimmissa luvuissa mainittu loordien kerros lieni totta ja avattavissa Pharasmaateille laaajennukseksi - mutta ei llut riittävä syy hiljaisuudessa hakea palkkamiekkoja muista faktioista. Valanthe katkerasti lopulta myönsi, että joku vaikutti operoivan olemmista kerroksista ja vievän *gasp* Pharasmiittien suojelukseen jätettyjä vainajia. Tämä oli riittävä syy tähän absoluuttiseen salavihkaisuuteen rekrytoinnissa, mutta oli myös riittävä momentti saada Valanthe lupaamaan tuhannen kultapalan palkkio kunhan tasot siivottaisiin ja ruumistenryöväri surmattaisiin ilman selityksiä!

Pitkän ja lopulta tuloksekkaan neuvottelun päätteeksi Valanthe kertoi tehtävän alkavan välittömästi. Siirryttiin ohi katedraalin pihan mustien ruusujen rivistön seuraten hyvin merkittyä pyhää polkua lopulta ulos Kaer Magan kehästä ja kapealle alalle ennen loputtoman syvää jyrkännettä alas viljaville alamaille. Sen reunamalla lähdettiin seuraamaan osin hyvin maastoon piilotuvaa reittiä kiipeillen yli muutaman jumalkallon horisontaalisesti ja sen jälkeen päättyen jyrkkiin ja aavistuksen kosteisiin portaisiin alemmas kohti tyhjyyttä. Portaat kuitenkin kiersivät valtavan kallopatsaan posken kautta sen avoimiin leukoihin. Harvan hammasrivistön takana oli alue, johon varmajalkaiset kantajat toivat ruumiit valmisteltavaksi "pysyväissäilytykseen". Pari ilmeetöntä vartijaa tervehti Valanthea muodollisesti ja kertoivat alkuyön olleen häiriövapaa. Matka kävi syvemmälle halleihin ja käytäviin, joita pistelivät lukuisat hautaastyvennykset, joissa lähesjokaisessa upeaan valkoiseen silkkiin käärityt peitelty ruumis. Lopulta syvemmässä käytävässä päädyttiin hopeiselle ovelle jonka keskellä oli Pharasman ikiwanha bronssinen taulu. Junalovi aukeaisi vain chime of opening mithral sauvalla, ja sauva toimisi vain viidesti. Valanthe kertoi Pharasmiittien käyneen ovena takana, matkanneen synkät kierreportaat alas. Siellä odotti kolme vastaavaa mystistä ovea lisää. Käyttäkää sauvaa harkitusti, tarvitsenette sitä myös poistumiseen - sillä kukin ovin perimätiedon mukaan sulkee itsensä uudelleen kymmenessä minuutissa!

Parannus- ja pyhävesipulloilla vahvistettu viisikko heristi sauvaa ja lumottu ovi aikeni maan nieliessä sen. Mustissa portaissa vaikutti liikkuneen vain Valanthen mainitsema partio, muuten pöly ja pysähtynyt tunnelma painoi täällä jo hartaasti. Rappuja laskeutuessa huomattiin jonkin väijyvän sen väliin jäävässä kapeassa louhikkoisessa välikössä. Juventiu kurotti mustaan koloon kurottamaan kun mustekalamainen aberraatio lennähti päin tämän kasvoja tuoden ehdottoman pimeyden mukanaan. Vain Juventiuksen silmissä sumeni, muiden omatessa pimeä näön synnyinlahjoinaan. Taisto oli kuitenkin hankala, hirvityksen purressa Juventiusta verisesti mutta onneksi mies puski sen ympärille puristuvan heltan sivuun. Nemeia liittyi taistoon rappujen kaiteella mutta tikareineen. Abigail räiski happoa vaarallisesti ja Giselle saatuaan Armaan suojaan selustaansa alkoi performansissa. Todennäköisesti kiito rämäkän viulusoolon, hirvitys alkoi kärsiä osumia nyrkeistä ja tikareista, hapon edelleen viheltäessä kaikkialle muualle ympäristöön. Hirvityksen viimeinen hyökkäys epäonnistui ja se päätyu pakoon, Nemeian vielä iskeissä yhden verisen piston. Vihaisesti säksättävä otus pakeni rapun ylisille nuolemaan haavojaan ja viisikko pääsi raput alas ilman uusia kommelluksia.

Alhaalla odotti suuri pimeä kammio, jota valo Juventiuksen siunauksena halkoi.Seinät oli koristeltu ylistyksillä.. riimuherroille? Eräästä kulmasta löydettiin vanha hiiliraapustus, joka kertoi vasemman karanneen oikealle, tai toisinpäin. Joko siitä tai muusta syystä päätettiin chime osoittaa vasemman puoleiseen oveen joka aukeni jälleen komeasti jylisten kadoten alas kallioon. Tämän salin mutkan takaa paikanneettiin komea kultainen patsas, käärme humanoidinyläruumiilla ja päänään riimuinen "sihedron". Nemeia ei löytänyt patsaasta ylläyksiä. Salissa pyrähtäneiden.. tengujen, eli lintumiesten jälkiä seurattiin peremmälle. Saavuttiin risteykseen jonka varrella oli seitsemän koristeltua ovea. Kullattu ovi näytti teljetyn sisältä, vaikka sinne johti vain yhdet jäljet. Armas, Nemeia ja Juventius joukolla oven takainen barrikaadi rymähti sivuun kullattujen ja koristeltujen esineistön pomppiessa ympäriinsä. Ruumiin valmsitelu salin perällä räpiköi kauhusta kankea yksinäinen tengu, yrittäen surkeasti virittää jousta levittäen koko viinin nuolia lattialle ja sen jälkeen napaten elegntin miekan käsiinsä vain sen kolistessa nuoli sotkun perssä lattialle. Otusta yritettiin puhuttaa mutta sen lasittunut olemus oli tavoittamattomissa. Puhuttaessa se lopult onnistui kauhistuneesti osoittamaan pimeää käytävää viiskon takana äärimmäisen pelikkaana. Giselle käski viisokin siään ja sulki oven takana. Fisk! Se on nimeni, otus pystyi nyt lopulta valossa ja rauhoitettuna puhumaan. Izzik, ystävä. Himokas synnistä siinnit. Löi tajuttomaksi. Repi ja raastoi, Fisk pakeni. Barrikoi. Demoni vienyt Izzikin mukanaan. He saapuivat köydellä yhden kuninkaan silmämunasta. Ei kaukana täältä. Köysi.. korkealla.

Fisk keräsi kalliit aseensa ja lyöttäytyi viisikon mukaan. Izzikkiä odotti rouva ja poikue Kaer Magan ylisillä. Löydettävä. Kuuden oven käytävän erään oven takaa kuului pelottavaa ahnetta mussutusta. Nemeia hiipi ovelle ja totesi Izzikin päivien olevan takana, verisiä jäseniä ja sulkia oli pitkin groteskin irstasta ja lumoavaa, mutta nyt veristä ja vuosituhansina yksinäisen raivottaren turmelemaa salia. Ylläkkö iski aisteihinsa uppoutuneen irstauden synnistä siinneen karskille nahalle - mutta se kesti! Fyysiet iskut, nopeat lentävät tikarit ja Fiskin nuolenkin! HHirvitys hasitoi viehkeyden ja yritti väkisin runnella tiensä läpi Nemeian ja Juventiuksenmuurin, bardin iholle. Muuri kuitenkin piti ja kiukustunut otus alkoi mäiskiä Juventiusta tieltään mielettömällä raivoilla. Juventius otti kammottavan puraisun ja sitten vielä loiran, vain vaivoin sinnitellen tajunnan rajoilla ja blokaten kohtalokkaan iskun vain pihtaalla rutiinilla. Nyt Gisellen lumottu sävelmä alkoi taas soida ja taisteliun tempo muuttui, kuusikon löytäessä nyt iskupaikkoja ja lopulta päätä pidempi peto kaatui ah niin oikeuden mukaisesti Fiskin harvinaislaatuisen terävän miekan kuolettavaan iskuun, Fiskin talloessa varmuuuden vuoksi lopunkin elämän ikiaikaisen hirvityksestä ulos. Juventiukselle annnettiin Gisellen loistuin ja Juventiuksen pulloin ensiapua ja miehen traagiset vammat paranivat kiitettävästi. Nämä resurssit olivat kuitenkin rajatut ja kuka tiesi kammioiden määrän täällä syvissä kammioissa! Pari muuta muinoin riimuherrain ruumiiden valmistelu kammioita tarkastettiin turvalliseksi, toinen raivon ja täydellisesti tuhottu ja toinen kateuden, hemmetin vaikean ja raskaan oven takana. Kun ovi lähe tunnin ponniskelujen jälkeen lopulta tippui saranoiltaan, paljastui takaa arkinen ja käytännöllinen ruumissali, ilman mitään mieltä liikauttavaa sisältöä.

NPC:t

• Crypmistress Valanthe Neressia - Jämäkkä ja elegantti Pharasmiitti, Jumalsuun hautakammioden johtaja
• Dakar - Commerce leaguen pelätty, mutta äärimmäisen vaikeasti tavoitettava johtaja