Kassen

Kassenin kartta

Kassen sijaitsee Hammasmetsän (engl. Fangwood) uumenissa Aivolahovuorilta (engl. Mindspin) Encartan-järveen virtaavan Tourondel-joen varrella. Kassenista on matkaa Marideth-joen suistossa sijaitsevaan Nirmathasin pääkaupunkiin Tamraniin linnuntietä noin 260 kilometriä. Matka Kassenista Tamraniin taittuu jalan, Hammasmetsän syvimmän korven joko myötä- tai vastapäivään kiertäen kahdessa viikossa. Alkaen Kassenista päivämatkan verran itään Tourondel-joki toimii Lastwallin vastaisena rajajokena aina Encartan-järvelle asti, joskin tätä rajaa ei varsinaisesti valvota mitenkään, sillä Nirmathas ja Lastwall eivät ole koskaan olleet sodassa keskenään.

Kassenin asukasluku on 750, joista valtaosa on taldaaneja. Puolituisia on noin 20 ja kääpiöitä on yksi. Haltioita ja maahisia ei ole ollenkaan.

Elämänmeno

Kassenin pääasialliset elinkeinot ovat puunhakkuu, metsästys ja kalastus. Näiden ammattien harjoittajia arvostetaan Kassenissa. Kassenilaiset viljelevät joenvarren pelloillaan ohraa, josta saadaan viljaa ruoaksi ja josta pannaan tummaa, kassenilaista olutta. Arkiolutta vahvempi talviolut säästetään juhliin. Ruokavalion täydentävät metsästä saatavat marjat ja sienet. Viiniä, väkiviinaa ja tupakkaa Kassenissa ei ole kuin tuontitavarana.

Kassenilaisten elämänmeno noudattelee luonnon kiertokulkua. Satokausi on lyhyt ja peltoalaa on verrattain vähän. Kassenin pelloista suurin osa kuuluu koko kylälle ja niitä hoidetaan yhdessä. Vain varakkaimmilla suvuilla on omia peltoja.

Alueen monien vaarojen vuoksi kaikkien aikuisten miesten oletetaan osallistuvan oman toimensa ohella myös kylän puolustukseen. Varakkaammilla suvuilla on mahdollisuus välttää nostoväkipalvelus maksamalla nostoväkiveroa, jota käytetään kylävahdin ylläpitämiseen. Tähän vahtiin kuuluu joitain kymmeniä miehiä, joista suurin osa kuitenkin vain osa-aikaisesti.

Aikuistumisriitti on kassenilaisen elämän yksi tärkeimpiä virstanpylväitä. Ennen riittiä, kassenilainen on vain lapsi, jolla ei ole oikeutta omistukseen tai naimisiinmenoon. Aikuistumisriitin suorittanut katsotaan joka suhteessa täysi-ikäiseksi. Hänen oletetaan pystyvän elättämään oman perheensä ammatilla, jonka hän on vanhemmiltaan tai oppi-isältään oppinut.

Joissain erityistapauksissa aikuistumisriitti on vain pitkän matkan ensimmäinen askel. Näitä erityisiä, Erastilin valitsemia ja omakseen korvamerkitsemiä, kutsutaan aikuistumisriitin erään osan mukaan kerityiksi. Kerittyjen osa ei ole vielä pitkään aikaan isien ammatin jatkaminen ja perheen perustaminen, vaan heistä tulee perheettömiä seikkailijoita, joilla on suuri määrä vapautta tavallisesta elämänmenosta, mutta myös suuri vastuu kyläyhteisön suojelijoina. Kerityt ovat kuitenkin erittäin harvinaisia; viimeksi heitä oli Kassenissa toistakymmentä vuotta sitten. Kylällä kerrotaan tarinoita, että nuo seikkailijat jättivät lopulta Kassenin taakseen ja liittyivät osaksi Erastilin villiä jahtia. Toisten tarinoiden mukaan Erastil olisi muuttanut heidät villipedoiksi. Tai sitten he kuolivat taistelussa, puolustaessaan Kassenia jotain nimetöntä vihollista vastaan. Kuka tietää.

Voimatekijöitä

Kaupungin merkittävistä suvuista kolme ovat suoraa sukua Ekat Kassenin lähimmille miehille Uptalille, Vetnarille ja Wisslolle, joiden nimet ovat myös sukujen nimet. Kassen itse oli naimaton ja kuoli lapsettomana. Neljäs merkittävä suku Vargidanit ovat myöhemmin alueelle muuttaneita, alunperin chelaxialaisia. Näistä suvuista Uptalit ja Vargidanit ovat pääasiassa maanomistajia ja karjankasvattajia, Vetnarit ovat metsureita ja kalastajia, ja Wisslot ovat sotilaita ja metsästäjiä.

Kaupungin voimatekijöitä sukujen lisäksi ovat varakkaimpien sukujen nostoväkiverolla maksama kylän vahti, puunhakkaajien kilta, sekä kylänvanhimmista koostuva neuvosto, niin kutsutut käräjämiehet, joiden tehtävä on pääasiassa jakaa pelto-oikeuksia ja hoitaa (jokseenkin harvinaisten) rikos- ja kiista-asioiden käsittely. Voimatekijöihin voitaneen lukea myös tärkeät mielipidevaikuttajat, kuten lempinimen Kassenin eukot -saanut ryhmä naimisissa olevia kassenilaisia naisia.

Kassenin naapurit

Nirmathasin kartta

Kassenin sijainti Tourondel-joen varrella tekee siitä ihanteellisen kauppapaikan sekä jokea pitkin käytävää kauppaa, että maitse kulkevia reittejä ajatellen.

Muita alueen kaupunkeja ovat 5400 asukkaan Skelt neljän päivämatkan päässä etelässä. Kassenin ja Encartan-järven välillä on jokea seuraten neljä pienempää kylää: Durgal (250), Bellit (500) ja Rils (600), joista viimeinen sijaitsee Encartan-järven rannalla ja kaksi ensin mainittua ovat tukinuittopaikkoja kuten Kassenkin. Kassenista jokea ylöspäin, noin kahden päivämatkan päässä, Aivolahovuorten reunuskukkuloilla sijaitsee Toragin syvänne, varuskunnan ympärille muodostunut n. 300 asukkaan kylä. Pienempiä asutuksia lyötyy niin ylempää Tourondel-joen kuin teidenkin varsilta, mutta niiden väkiluku jää alle 200 asukkaan. Nirmathasin isoimpien kaupunkien Tamranin ja Skeltin ympäristöissä sijaitsee useita pienempiä kyliä, mutta ne luetaan edellä mainittujen väkilukuun kuuluviksi. Encartan-järven rannalla on lukuisia enimmäkseen kalastajakyliä, noin puolen päivän matkan välein toisistaan - ainakin veneellä liikkuen. Metsän siimeksessä on joitain pienempiä pitäjiä, metsästäjien enemmän tai vähemmän tilapäisiä asutuksia, tukkisavottoja ja linnavuoria. Syvimmässä korvessa ei ole pysyvää ihmisasutusta ollenkaan.

Kassenista pohjoiseen ja etelään, Hammasmetsän uumenissa, huhutaan asuvan runsaasti maahisia ja keijuja, mutta näiden kanssa ei olla juurikaan tekemisissä. Skeltin länsi- ja pohjoispuoliset kukkulat tiettävästi kuhisevat hiisiä, joskin kiitos ahkeran metsästyksen, hiisikanta on paljon pienempi kuin vielä muutama sukupolvi sitten. Vielä lännemmässä, mennessä korkeammalle Aivolaho-vuoristoon, on (jos tarinoihin on uskominen) mahdollista törmätä hiisien lisäksi villeihin örkkiheimoihin, jätteihin ja jättiläisiin. Asustaapa vuorilla kuulemma myös lohikäärme tai pari. Skeltin länsipuolella Aivolahovuorilla sijaitseva sola johtaa pahamaineiseen Verivalan laaksoon, josta johtaa sola Aivolahovuorten länsipuolelle Korvosaan. Laakson kautta käytiin aikoinaan runsaasti kauppaa Korvosan ja Janderhoffin kanssa. Arodenin kuoleman jälkeen sola ja sen toisella puolella oleva laakso ovat kuitenkin olleet niin vaarallista seutua, että kauppa sitä kautta on tyrehtynyt kokonaan.

Muita maanmerkkejä

Kassenista pohjoiseen on peltoja, tasankoja ja sekametsää, joka idemmässä harvenee ja muuttuu ylängöiksi ja lännemmässä tihenee sekametsästä enemmän havumetsäksi. Samalla suunnalla, noin päivämatkan verran kaakossa, sijaitsee vanha kivikehä, joka on epäilemättä toiminut palvontapaikkana joskus muinaisina aikoina.

Kassenista länteen joen rannat ovat hyvää kasvumaata olevaa lehtimetsää, joka on paikka paikoin soista. Puolen päivämatkan päässä joen vartta, sen eteläpuolella, on joitain, varmasti satoja ellei tuhansia vuosia vanhoja hautakeroja. Kassenilaiset yleensä välttelevät tätä aluetta.

Kassenista itään joen rannat ovat jyrkempiä. Nämä alueet tulvivat harvemmin, joten ne ovat länsipuolista huonompia viljelysmaita. Joella on muutamia koskia, jotka ovat mainioita kalastuspaikkoja, varsinkin lohen kutuaikaan. Jokea matkatessa on myös mahdollista nähdä eteläpuolella metsän siimeksessä, pienen mäen päällä sijaitseva vanha, osittain sortunut torni. Tornin alkuperä on tuntematon ja se on seissyt siellä niin pitkään kuin kukaan muistaa.

Kassenista etelään Hammasmetsä alkaa lähes samantien melko tiheänä havu- ja sekametsänä. Vajaan päivämatkan verran eteläkoilliseen sijaitsee Vanhana lehtona tunnettu aukea, jolla kerrotaan joskus muinaisina aikoina käydyn suuri taistelu. Samaisella paikalla käytiin myös merkittävä taistelu molthunelaisia vastaan. Molthunelaisista yksikään ei selvinnyt elossa. Kerrotaan, että mataliin hautoihin haudattujen molthunelaisten aaveet kummittelevat aluelle. Reilun päivämatkan päässä Kassenista etelään sijaitsee kahdeksan kilometrin pituinen ja neljän kilometrin levyinen Syvärinjärvi, jolta virtaa Tourondelin sivuhaara kaakkoon. Kassenilaiset käyvät toisinaan kalassa järvellä. Kerrotaan tarinoita kalamiehistä, jotka ovat onnistuneet kiskomaan pinnalle todella erikoisen näköisiä kaloja, joita ei muualta tavata tai tunneta. Vielä kauempana etelässä, yhteensä noin kahden päivämatkan päässä, sijaitsee Käärmepiippuna tunnettu syvänne, jossa Ekat Kassen kävi viimeisen taistelunsa, ja jonka rinteessä sijaitsee Ekat Kassenin hauta. Syvänteen eteläpuolella on Käärmekukkuloina tunnettu itä-länsisuuntainen harju, jolla on muutamia linnavuoria. Käärmepiipun tuolla puolen Hammasmetsä jatkuu hyvin tiheänä.

Viimeaikaisia tapahtumia ja huhuja

Uittorannassa huhutaan kummittelevan. Monet kassenilaiset ovat kertoneet nähneensä pienen pojan, joka ei vastaa puhuteltaessa, seisoo vaan ja tuijottaa kylän suuntaan. Poika katoaa aina mystisesti, kun joku lähestyy häntä. Rannan mutaan ei jää hänestä jalanjälkiä. Toistaiseksi kukaan ei ole tunnistanut poikaa. Jotkut kyläläiset ovat sitä mieltä, että koko kummitus on pelkkää humpuukia, taikauskoisten höpinöitä tai vekaroiden jekkuja.

Seitsemän hopeassa viihtyvä muukalainen Cygar Anravis on herättänyt jonkun verran uteliaisuutta. Työtä hän ei ainakaan ole etsimässä, eikä hänelle tunnu tuottavan hankaluuksia maksaa ylläpitoaan. Jotkut kyläläiset ovat ottaneet tavaksi keksiä toinen toistaan uskomattomampia taustatarinoita Cygarille, aina chelaxialaisesta vakoojasta karkoitettuun taldorilaiseen prinssiin. Totuus kuitenkin on hämärän peitossa. Cygar itse vastaa uteluihin yleensä lyhytsanaisesti "olevansa matkalla", "etsivänsä vanhaa ystävää", tai jotain muuta yhtä epämääräistä.

Trelvana Silvirin aviomies katosi noin vuosi sitten, huhujen mukaan jonkun nuoren naisen matkaan. Pahansuovat juorut ovat kuitenkin alkaneet itää. Näiden juorujen mukaan Trelvana olisi tappanut miehensä ja haudannut tämän ruumiin majatalon kellariin.

Joitain vuosia sitten lykantropiaan sairastunut Nelisormi-Sorno ei koskaan palannut aivan entiselleen. Oli kuin jokin osa miehestä olisi kuollut, sillä ennen niin reipas ja iloluontoinen veikkonen oli muuttunut harvasanaiseksi ja vakavaksi. Liikkuu huhuja, että aina täydenkuun aikaan, Sorno juoksentelee pitkin peltoja ja metsiä ilman rihmankiertämääkään yllään.

Pahat kielet väittävät, että Ranila Prasst oli aivan väärä valinta kylän sielunpaimeneksi. Liian nuori ja vasta ensimmäisen polven kassenilainen. Lisäksi väitetään, että Ranilan moraalikäsitys on vähintäänkin arvelluttava, sillä kerrotaanhan hänet nähdyn useammankin kylän miehistä seurassa.

Vanha Holgast on viime aikoina käyttäytynyt vähintäänkin oudosti. Hän on käytännössä sulkeutunut kokonaan torniinsa, josta hän poistuu ainoastaan aikaisin aamutuimaan tai myöhään illalla, ja silloinkin vain pakosta, hankkimaan ruokaa ja muita tarvikkeita. Kylillä käydessään hän on vaikuttanut pelokkaalta ja vainoharhaiselta.

Vahti Golfond on ratkennut ryyppäämään ihan kunnolla. Tätä kovasti ihmetellään, sillä Golfondillahan pitäisi olla varsin hyvin pullat uunissa; on kaunis vaimo ja terve poika.

Vetnarien talosta kuuluu kummia. Jo monena yönä talon uumenista on kuulunut riitelyn ääniä ja itkuista huutoa. Vaikuttaa siltä, että vanhan Colbinin ote on lipsumassa, kerran hän ei selvästikään saa pidettyä vaimoaan tai tyttäriään kurissa.

Luminitsaa ja muita varisialaisia ei ole kylillä vähään aikaan näkynyt, vaikka heillä niin monena vuona on ollut tapana palata seudulle talven tulon lähestyessä. Jotkut muistavat yhä tapauksen keväältä, jossa eräs varisialaisista, nuori nainen, oli kadonnut, ja Luminitsa oli jotenkin saanut päähänsä, että joku kylän silmäätekevistä olisi jotenkin tästä vastuussa.

Liian sateisen ja kolean kesän seurauksena kylän ruokavarastot eivät ole läheskään niin täydet kuin ne voisivat olla. Talvesta on luvassa ankara, ja monissa tuvissa onkin jo alettu kiristää vöitä.

Hammasmetsän susikanta on päässyt elpymään huolestuttavissa määrin. Susihavaintoja on tehty jopa aivan kylän laitamilla. Olmira on varoitellut kyläläisiä jo tovin, mutta hänen varoituksensa ovat ainakin toistaiseksi kaikuneet kuuroille korville.

Örkkejä ei olla alueella tavattu miesmuistiin. Nyt on kuitenkin alkanut liikkua huhuja, että joihinkin pohjoisten seutujen pitäjiin oltaisiin örkkien toimesta hyökätty.

Joitain päiviä sitten moni kyläläinen havahtui kesken makeimpien uniensa maan vavahtelemiseen. Eräs matkamies kertoi nähneensä paksua mustaa savua nousemassa vuorilta. Kenties jokin alueen sammuneista tulivuorista on alkanut osoittaa elpymisen merkkejä.

Moltus Vargidanin pojanpoika Orvar loukkasi vastikään jalkansa pahoin ollessaan metsällä. Poika oli juuri aikuisuuden kynnyksellä, ja olisi ollut niiden joukossa, jotka lähtevät suorittamaan aikuistumisriittiään. Pahat kielet väittävät, että Orvarin jalkavamma olisi itseaiheutettu, sillä poikaa pidetään yleisesti metsää pelkäävänä laiskana hunsvottina, joka tekisi mitä tahansa ollakseen joutumatta tilanteeseen, jossa hän joutuisi yhtäkkiä ottamaan vastuuta itsestään ja omista tekemisistään.