Galleria

Tänne on kerätty kuvia, jotka jollain tapaa minusta liittyvät aiheen tai tunnelman puolesta visuaaliseen ilmeeseen, jonka haluan pelissä välittää. Olkoonkin, että roolipelaaminen on pääasiassa muuta kuin visualinen media. ;) -Navdi

Örkit tulevat!
Nirmathas on örkkivaltakunta Belkzenin rajanaapuri. Karjan ja orjien toivossa ryöstelevät rosvojoukot ovat rajaa lähellä oleville kylille alituinen uhka.

Tuli on irti!
Monet ulkopuoliset uhat pakottavat rakentamaan tiiviisti, jonkun jo olemassa olevan kehämuurin taakse. Naapureista on tukea ja turvaa ryöväreitä ja petoja vastaan, mutta lähekkäin asumisesta voi olla myös muita ongelmia, kuten tulipalon vaara.

Metsän jumalan temppelissä
Majesteettiset puunrungot kurkottavat korkealle kohti taivaita. Niiden tuuheat lehvästöt muodostavat tälle Erastilin palvontapaikalle luonnollisen katon. Tänne, Erastilin tupaan, tavallinen kansa tulee vain kun on juhlan aika, oli kyseessä sitten häät, kevätjuhla tai kekri. Muina aikoina paikka on pyhä, ja sallittu ainoastaan papeille.

Muinainen pahuus herää
Erämaa kätkee sisäänsä paikkoja, joihin ihmisen ei tulisi mennä. Toisinaan kuitenkin houkutus ryöstää vanhoja raunioita ja hautoja kasvaa liian isoksi. Seikkailijoiden on hyvä varautua kohtaamaan näiden paikkojen vartijat.

Talven syleilyssä
Nirmathasin luonto on armoton. Sen talvet ovat pitkät ja kylmät. Toisinaan kuitenkin talvi on nirmathasilaisten paras liittolainen etelästä tulevia, kylmään ja lumeen huonosti varustautuneita valloittajia vastaan.

"Minulla on ikävä tunne tästä paikasta."
Jos talvi on Nirmathasille leimallista, niin ovat myös suot, joita on kaikkialla matalikoissa ja jokien tienoilla. Soista saatavaa turvetta käytetään polttoaineena ja talonrakennuksessa kattomateriaalina ja eristeenä. Soille eksymistä ei kuitenkaan voi suositella oikein kenellekään.

Nälkäisten petojen armoilla
Sudet eivät tavallisesti tule lähelle ihmisten asutuksia. Talvella kuitenkin saalista on vähemmän ja nälkiintyneet sudet saattavat hyvinkin uskaltautua hyökkäämään erämaassa kulkevien kimppuun. Kokonaan toisenlainen vaara ovat sitten kookkaammat sudensukuiset pedot, kuten hallavasudet, hukat ja hirmusudet, joiden tiedetään hyökänneen jopa isojen, hyvin varustautuneiden seikkailijajoukkojen kimppuun.

Kuu paistaa heleästi, kuollut ajaa keveästi. Etkö ihmislapsi pelkää?
Elävät kuolleet saavat pelon jäytämään paatuneimmankin soturin sielua. Kummitustarinoissa usein esiintyvät haudantakaiset ovat toisinaan kuitenkin kauhistuttavan todellinen uhka.

"Olento oli pitkä kuin kaksi miestä, ja monin verroin heitä molempia väkevämpi."
Vuorilla ja kukkuloilla tavattavista ihmisiä syövistä hirmuista, jäteistä ja petomiehistä kerrotaan paljon tarinoita. Kun hirviöt muuttuvat tarinoista tosiksi, on yhteisöjen tarpeellista reagoida. Usein näiden hirviöiden tappaminen lankeaa kylien urheimpien ja väkevimpien soturien harteille.

"Mihin sankareita tarvitaan?"
Sankarin viitan ylleen pukeva seikkailija voi tulla monenlaisessa muodossa. Heidän tiensä on vaarallinen ja voi johtaa aikaiseen hautaan, mutta myös äkilliseen rikastumiseen. Tavalliset ihmiset suhtautuvat heihin usein pelonsekaisella kunnioituksella ja epäluulolla. Päästään vialla ovat, kerran tuon tuosta ehdoin tahdoin antautuvat hengenvaaraan. Ilman heitä tavallisen ihmisen elo olisi kuitenkin monin verroin vaikeampaa.