Toiminnot
Sivusto
Aika: 4. Pharast - 10. Pharast
Karavaani onnistui voittamaan Katiyanan, pahuuden joka koitti tuhota niin heidät kuin koko Maailmankruunun. Kiito seikkailijoiden karavaanin eteen avautui toivoa luova näky, kylmä aro, jolla kuitenkin kasvoi ruohoa, pieniä pensaita ja liikkui eläimiä. Jäätikön ja lumen jäädessä taakse myös toinen asia kirkastui karavaanin jäsenten mielessä: he olivat päässeet Tian Xiaan. Matka, joka oli alkanut seitsemän kuukautta sitten Tyrskyvallista, oli saavuttanut yhden päämääränsä.
Karavaanilla ei kestä kauaa kun he näkevät ensimmäiset ihmiset. Pieni telttaleiri tiestä sivussa on merkki sivistyksestä mutta karavaani ei lähde tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa vaan seuraa tarkasti Aganhein reittiä kohti Ordu-Aganheita, Hongalin pääkaupunkia. Aamupäivän muuttuessa iltapäiväksi karavaani näkee edessään ahtaasti rakennetun kaupungin, josta nousee höyryä. Aiemmin Ulf osasi kertoa, että heidän karavaaninsa tullaan tutkimaan kaupungin porteilla ja näin myös tapahtuu.
Niin Halla kuin Titos koittavat vaivihkaa vaikuttaa 12 vartijan tekemään tarkastukseen mutta nämä ilmiselvästi tietävät mitä etsiä ja millä perustein kaupunkiin pääsee sisälle. Kuitenkin tilanne muuttuu, kun hetkeä ennen vartijan päätöstä porteista marssii ulos komeasti pukeutuneiden sotilaiden joukko sekä silkkisiin kaapuihin pukeutunut kalju mies. Mies esittelee itsensä Chuksi, prinssi Batsaikharin neuvonantajaksi. Hän on tullut kertomaan karavaanille, että prinssi, kirkas aurinko keskellä barbaarista maata, on kutsunut heidät palatsiinsa syömään ja keskustelemaan. Prinssi on hyvin kiinnostunut kuulemaan maista Kruunun toiselta puolen. Vielä kutsunsa vahvistukseksi prinssi on lähettänyt karavaanin naisille mustan ruusun sekä tervehdyksen: "kauneus on naisten viisautta, viisaus taas miesten kauneutta". On ihme, että Halla onnistuu pitämään itsensä paikoillaan. Karavaani ei tohdi kieltäytyä prinssin kutsusta.
Ordu-Aganhei rakentuu suurten kuumien lähteiden ympärille, jotka tekevät ilmastosta sijaintiin nähden hyvin lämpimän. Suuressa puistossa, jota ympäröi niin prinssin suunnaton palatsi kuin Abadarin temppeli, kasvaa mitä eksoottisimpia puita ja kukkia. Prinssin palatsi on marmorin, puun ja eri metallein koristeltu valtava rakennus. Pihalla heitä odottaa prinssin sotilaita sekä palvelijoita. Chu kehottaa jättämään aseet kaartin haltuun, sillä Hongalissa vieraat eivät käytä asetta koristeena. Tämä on kaikille muille sopiva menetely paitsi Hallalle, joka ei aseestaan suostu luopumaan. Lopulta Chu järjestää asian niin, että Halla saa pitää aseensa mutta hänellä on kolme hongal-soturia vartijanaan tämän ollessa prinssin edessä.
Prinssi itse on hieman yli 30-vuotias, kalvakka ihoinen kalju mies, jonka kasvoilla on ikuinen hymy. Prinssi Batsaikhar on ainoa mies koko kaupungissa joka puhuu seikkailijoiden ja muiden matkaajien tavoin yleiskieltä. Tämä tosiasia helpottaa seikkailijoiden työtä, kun heidän isäntänsä vaatii kuulla heidän tarinansa. Titoksen kertoma ja Hallan säestämä tarina keskittyy lähinnä Kruunun ylittämiseen ja siellä koettuihin seikkailuihin. Prinssi on ilmeisen hyvillään tarinasta, sillä hän kutsuu karavaanin väen hänen kuninkaallisiksi vieraikseen ja kertoo järjestävänsä Hongalin viitenä juhlana tunnetun tapahtuman heidän kunniakseen. Prinssin palatsista tulee karavaanin väen asuinsija siksi aikaa kun he ovat Ordu-Aganheissa ja he saavat itselleen palvelijoita. Karavaani vetäytyy yöpuulle jännittyneenä mitä tulevat päivät sisältävät.
Aamu on monelle karavaanilaiselle järkytys: heidän huoneidensa ulkopuolella on palvelijoita odottamassa ruokatilauksia sekä valmiina auttamaan heitä pukeutumaan prinssin tarjoamiin vaatteisiin. Halla, Shalelu, Ulf ja Kelda ovat töykeimmät kaikista ja kieltäytyvät kaikesta muusta paitsi ruuasta. Nazrak taas on tyytyväinen saamaansa apuun, hänellä tosin on apunaan kielitaidon tuoma etu toimiessa palvelijoiden kanssa. Titokselle palvelijat taas ovat mahdollisuus viettää aikaa Ameikon kanssa, koska hänellä tätä kielitaitoa ei ole.
Päivä kuluu kaupunkia tutkiessa ja ihmetellessä, ilta saapuu yllättävän nopeasti. Tällöin palvelijat koittavat taas saada vieraita pukeutumaan prinssin asusteisiin, vain Halla, Ulf ja Kelda kieltäytyvät. Shalelun kohtalo on hupaisa, sillä Ameikon huijauksen johdosta haltiasamooja on naisellisempi kuin koskaan ennen paljastavassa silkkimekossaan.
Illan juhla on omistettu Hongalin kolmelle pyhälle kisalle, ratsastukselle, ratsastusjousiammunnalle sekä painille. Tästä juontuu myös juhlan nimi, "kolmen juhla". Erikoisten ruokalajien (härän päätä, feeniksi keittoa) jälkeen päästään kisojen pariin, seikkailijat saavat nauttia hongalilaisten suorituksista rauhassa kunnes prinssi pyytää heitä esittelemään omia taitojaan näissä lajeissa. Lyhyen neuvottelun jälkeen Nazrak päättää hoitaa ratsastuksen, Shalelu jousiampumisen ja Titos painin. Näistä kisoista ottelijat selviävät hyvin, ratsastus on Nazrakille hyvin helppo suoritus, Shalelu onnistuu jousiammunnassa vain välttävästi mutta Titos taas painii itseään tuplasti isomman miehen kenttään hyvin nopeasti, yllättäen itsensä ja kaikki läsnäolijat. Prinssi lahjoittaa karavaanille hongalilaisen lyhyenjousen ja nuolia.
Seuraavana aamupäivänä seikkailijat saavat oppia sen, ettei prinssi olekkaan koko Hongalin hallitsija vaan Kiriltai-kaanin veli, joka on jätetty hallitsemaan kaupunkia kaanin ratsastaessa ympäri valtakuntaansa. Illalla koittaa muinaisten juhla, johon saapuessa Shalelukin on taas pukeutunut haarniskaansa. "Muinaisten juhla" sisältää paikallista taidetta, kurkkulaulantaa, varjoteatteria ja morin khuurin, hevosenpää viulun, soittoa. Tarina "Miksi murmelilla ei ole peukaloita" ei valkene karavaanilaisille mutta kun taas prinssi pyytää heitä esiintymään niin tulee Hallan hetki. Hän laulaa tarinan kotimailtaan, Rautalahden veräjiltä, jota tukemassa on niin Titos varjoteatterin kanssa kuin Ameiko samiseninsa kanssa. Laulun tarina ei avaudu kuin prinssille ja muille karavaanilaisille mutta illan isäntä tuntuu viihtyvän. Batsaikhar lahjoittaa karavaanille hevosenpää viulun.
Seuraavana päivänä Nazrak ja Titos viettävät aikaa kirjastossa, Halla taas karavaanissa koska kokee suurta ahdistusta palatsissa. Nazrak ja Titos oppivat uutta heidän tulevasta matkastaan kohti Minkaita: Hongalin ja Minkain välissä sijaitseva Henkien Metsä ei ole ihmisille sopiva maa, siellä kummittelee. Myös metsän asukkaat, kami-henget herättävät kummastusta. Onneksi metsän ohitse kulkee Henkien Tie, joka seurailee metsän rajaa, lopulta päätyen Minkaihin. Halla päättää kunnioittaa prinssiä edes kerran ja pukeutuu prinssin tarjoamiin vaatteisiin, aiheuttaen hilpeyttä karavaanilaisissa.
Illan juhla on omistettu tulelle, joka näkyy myös esityksissä. Kirinin kesytys on esitys, jossa tulennielijöiden tuli esittää kirin-olentoa ja miekkamiehet koittavat saada tulen kesytettyä. Koko esitys tanssittaan tulisilla hiilillä. Hieman kauhuissaan seikkailijat ottavat prinssin pyynnön esittää taidetta omilta mailtaan vastaan mutta tuliset hiilet ja tulella leikkiminen saa jäädä: Halla laulaa taistelulaulua, jonka aikana Titos, Nazrak, Ameiko ja Sandru ottavat yhteen taistellen. Esityksen huippukohdassa Hallan laulu luo heidän ympärilleen viikinkisotureita, jotka liittyvät taisteluun. Prinssi on hyvillään esityksestä ja karavaani saa lahjaksi tulennielijöiden juomaa.
Seuraavan illan juhla luo hieman paineita karavaanille, sillä "kunnioitettujen vieraiden juhla" on heidän vastuullaan. Heidän tulee tarjota kotimaansa herkkuja ja viihdykettä 300 vieraalle ja prinssille. Kuitenkin karavaanin erilaiset taidot mahdollistavat illan onnistumisen: Titos ja Ameiko laittavat ruuan ja yhdessä suunnitellaan illan ohjelmaa. Tarkoitus olisi myös rikkoa hongalilaisten ylimysten tyyneys juottamalla nämä kunnon humalaan. Ilta on menestys karavaanilaisten mielestä, porsas ja olut maistuvat kyllä heille ja myös vieraille vaikkea näillä olekkaan tarvetta juoda itseään humalaan. Hallan johtama yhtye esittää majatalomusiikin klassikoita, Shalelu jousiampumista ja Nazrak taas miekkailutaitojaan. Nazrakin osuuteen kuuluu haastaa joku yleisöstä kaksintaisteluun ja prinssi lähettää oman henkivartijansa, Okimoto Izumen, taistelemaan Nazrakia vastaan. Henkivartijalla ei ole mahdollisuuksia Nazrakia vastaan ja nainen myöntyy tappioonsa kunniallisesti. Ilta sisältää vielä paljon tanssia ja juomista mutta yleisö ei lämpene. Prinssi taas kiittelee karavaania ja antaa heille lahjaksi sapelin ja opaalein koristellun huotran.
Viimeinen juhla, lohikäärmeen juhla, on koko Ordu-Aganhein juhla. Aiemmin prinssin palatsissa tapahtuneet juhlat levittäytyvät kaupungille, se herää juhlimaan. Päivällä ennen juhlaa seikkailijat keskustelevat kaupungin jättämisestä heti juhlan jälkeen, Halla ei halua jäädä kaupunkiin hetkeksikään kun taas muut ovat sitä mieltä, ettei heillä ole kiirettä jatkaa eteenpäin. Sandru kehottaa kuitenkin tekemään valmisteluja sillä Ordu-Aganhei ei ole heidän päätepysäkkinsä.
Seikkailijat ottavat selvää matkasta kohti Minkaita sekä Minkaista, he pääsevät jututtamaan neuvonantaja Chuta. Neuvonantaja kertoo heille saman tarinan Henkien Metsästä, että kamien metsä on täynnä kauhuja ja sinne ei sovi mennä. Sen sijaan metsän ohi kulkevasta tiestä mies puhuu ylistävään sävyyn: Jadevaltiaan samurait vartioivat tietä aktiivisesti ja suojelevat kulkijoita metsän vaaroilta. Kysyttäessä Chu kertoo Minkain tilanteesta, keisari on ollut monta vuotta pois julkisuudesta ja jättänyt hallitsemisen Jadevaltiaalle, joka toimii käskynhaltijan oikeuksin. Maa on jakautunut kahtia, niihin jotka kannattavat jadevaltiaan valtaa ja niihin jotka kokevat hänet sortajana. Minkai on sisällissodan partaalla. Kiriltai-kaanilla ei ole vahvaa suhdetta Jadevaltiaaseen. Tieto huolestuttaa seikkailijoita, tie joka heidän tulisin kulkea on vaikea, varsinkin kun he muistelevat näkemiään kuvajaisia..
Illan juhla on eroaa paljon aiemmista, tavallisen kansan tuoma riemu on karavaanille tutumpi kuin aateliston pettämätön tyyneys. Tuhannet paperilyhdyt valaisevat katuja, soitto ja laulu täyttävät tienoot ja esiintyvä taide sekä ruoka ovat keskiössä. Karavaani jakaantuu pienempiin ryhmiin nauttiakseen illan kulusta. Juhlan nimikko olennot, lohikäärmeet, ovat paperista ja kankaasta tehtyjä pitkiä kuvajaisia lohikäärmeistä ilman siipiä. Ne kiemurtelevat kaupungilla, tuoden juhlaan oman tunnelmansa.
Kuitenkin lohikäärmeet ovat myös ne jotka katkaisevat ilon pidon karavaanin kohdalla. Eri ryhmien kimppuun loikkaa lähes saman aikaisesti mustiin pukeutuneita hahmoja lyhyiden miekkojen kanssa, julma katse silmissään. Hyökkäs on nopea ja yrityksenä on selväsiti tappaa kohteet. Titos ja Ameiko saavat vastaansa kolme hyökkääjää, samoin Halla ja Kelda kun taas Nazrak kohtaa kaksi hyökkääjää yksin. Taistelu on jokaisen kohdalla kohtuullisen lyhyt, Ameiko ja Titos hoitavat omansa vahvalla yhteispelillä joka heille on syntynyt matkan aikana, Nazrak taas hoitaa omansa tyynen kylmästi ja Linnormikuninkaiden tyttäret tappavat omat vihollisensa myös nopeasti. He tosin saavat apua karavaanin ulkopuolelta, kun silkkimekkoon pukeutunut vahvasti meikattu tumma hiukseinen naishahmo liittyy kukriveitsen kanssa taisteluun, auttaakseen Hallaa ja Keldaa. Taistelun päätyttä Halla kutsuu tovereitaan puhaltamalla torveensa. Pian koko karavaani on koolla Hallan luona, ihmettelemässä tapahtunutta ja tapaamassa uutta tuttavuutta.
Minun nimeni on Miyaro, mukava teitä matkalaiset Kruunun takaa. Ikävämpi tavata teidät tällaisissa merkeissä mutta saavun luoksenne kiireellisen viestin kanssa. Henkien Metsän kamit pyytävät teitä saapumaan luokseen metsään, joka on ollut heidän pyhäkkönsä maailman alusta asti.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
