Matka jatkuu

Prologi

Halla ja Titos löysivät Tunuakin kotoa demoniruhtinas Sitthudin symbolin ja Nazrakin kanssa käydyn pitkän keskustelun jälkeen kaksikko päättää marssia kotaemännän ja Iqaliatin päällikön luokse keskustelemaan löytämästään esineestä ja tämän suhteesta shamaanin kummalliseen käytökseen. Nazrak jättää retken väliin, jääden auttelemaan karavaanille, lähtö Iqaliatista lähestyy.

Kylän vanhimmat

Kotaemäntä Sonavut ja päällikkö Nalvanaq saadaan koolle ilman suurempia ongelmia kuulemaan Hallan ja Titoksen tarina heidän yrityksistään tavata Tunuak. He koittavat saada tarinansa kuulostamaan mahdollisimman neutraalilta ja lopulta keskustelu päättyy siihen, että vanhimmat ja tarinankertojat lähtevät yhdessä tuumin Tunuakin tornille tutkimaan asiaa. Gluktok on aivan kummissaan mutta järkyttyy pian kun Sitthudin symboli löytyy hänen mentorinsa huoneesta. Kylän vanhimmat kiittävät Hallaa ja Titosta mutta ottavat asian hoitamisen tästä eteenpäin omiin käsiinsä, kaksikko on tehnyt riittävästi. Tyytyväisinä kaksikko palaa karavaanille tekemään valmisteluja.

Karavaani tekee lähtövalmisteluja ja on seuraavana päivänä valmis jatkamaan matkaa. Illasta kuitenkin Sonavut ja Nalvanaq saapuvat karavaanille, mukanaan puinen laatikko. Sonavut kiittää karavaania ja seikkailijoita kaikesta mitä nämä ovat kylälle tehneet, poistaneet lohikäärmeuhan, paljastaneet shamaanin väärät polut ja tuoneet kylään muutenkin vaihtelua ja onnea. Vanhimmat lahjoittavat karavaanille esineitä: kaksi lippua, taikasauvoja ja parantavia juomia.

Veri on vahva

Toiseen lipuista liittyy tarina, joka Sonavutin mukaan saattaisi koskea Nazrakia. Kotaemäntä kysyy Nazrakin "muita nimiä" ja saa vastaukseksi odottamansa nimen Gunlao, joka on soturin sukunimi. Kotaemäntä nyökkää, nimi ei ole heille tuntematon. Vuosisata takaperin Iqaliatiin saapui Pohjoisen Lakeuden ylitse karavaani, jonka matkassa oli samannäköisiä miehiä kuin Nazrak, valkohiuksisia ja violettisilmäisiä. Kolme heistä on haudattu kylän läheisyyteen mutta Sonavutin tarina on pidempi:

Karavaani oli ylittänyt Lakeuden läheltä Kiellettyä Kaupunkia, Yksinäistä Kaupunkia joka sijaitsee pohjoisnavan tuntumassa. He olivat ilmeisesti jättäneet yhden omistaan Kaupunkiin vartioimaan jotain arvokasta, jonka takia he olivat Kruunua ylittämässä. Muutamat karavaanin jäsenistä olisivat halunneet palata hakemaan Miriyan takaisin. Yksi heistä oli ollut Odashu Gunlao, joka on myös haudattu kylän läheisyyteen. Loput karavaanista jatkoivat matkaa kohti Linnormien Maata. Tarina jäi elämään kylässä ja kun Sonavut oli nähnyt Nazrakin ensikerran, oli tarina taas palautunut hänen mieleensä. Toinen lippu, joka laatikossa on kuului tuolle karavaanille, tuuli toi sen takaisin kylään sen jatkettua eteenpäin. Lippussa on puu valkoisella pohjalla ja puusta irtoilee lehtiä tuuleen.

Kotaemäntä johdattaa seikkailijat hautapaikalle, jossa Titos ja Halla antavat Nazrakille aikaa pohtia tätä kaikkea. Odashu Gunlaon hautaan on kirjoitettu tieniksi "Miriyan tahtoa kunnioittaen ja muistaen". Kaksi muuta haudattua ovat Xam ja Xam-Shen. Nazrak jättää Odashun haudalle Kuiskaavan Pääskysen odottamaan mahdollista paluuta. Titos kertoo Nazrakille, että jos hän haluaa lähteä tutkimaan Kiellettyä Kaupunkia tämän tarinan perusteella, on Titos valmis lähtemään hänen mukaansa. Nazrak kiittää Titosta tästä tuesta.

Yöllä Nazrak palaa vielä luolaan jättämään viestin luolaan.

Lähtö ja ensimmäinen haaste

Seuraavana päivänä karavaani tekee aivan viimeiset valmistelut ja lähtee matkaan, kohti Ul-Angornia joka odottaa yli kuukauden matkan päässä. Karavaanin jäsenet tottuvat nopeasti uusiin tehtäviinsä, joita Iqaliatissa mietittiin jotta tästä etapista selvitään elossa. Jäätikön kylmyys on todellisuutta, johon heidän on totuttava, yhdessä jatkuvan pimeyden kanssa.

Toisena päivänä matkaanlähdöstä Halla törmää kummajaiseen, heidän reitillään on taas samanlainen musta monoliitti kuin kahdesti aiemmin. Halla varoittaa karavaania ja pian seikkailijat ovat ihmettelemässä tätä kummallista sattumaa. He kuitenkin muistavat, ettei monoliitti ollut tässä silloin kun he palasivat lohikäärmettä tappamasta joten tämä monoliitti on uusi.

Nazrakin käydessä Koyan luona, hän huomaa hahmoja karavaanin oikealla puolella, jäisiä olentoja marssimassa kohti vaunuja! Jäiset olennot ovat samoja kuin aiemmalla monoliitilla mutta näiden kanssa on myös erutaki-metsästäjä kirveiden kanssa. Halla ja Titos kuulevat loitsuamisen ääntä, joka kuulostaa Tunuakilta! Pian taistelu käynnistyy todenteolla kun epäkuolleet ja metsästäjä käyvät täydellä voimalla seikkailijoiden kimppuun. Tunuakin loitsut ovat Hallalle ja Titokselle tuttuja mutta he eivät silti voi tämän taikuudelle mitään. Nazrak ja Suihsen niittävät epäkuolleita maahan samalla kun Halla ja Titos jäävät tuuli-loitsujen uhreiksi, seikkailijoista Titos ja Nazrak jäävät myös hiljaisuus-loitsun uhriksi.

Taistelu on täyttä kaaosta kun Spivey, Sandru ja Ulf liittyvät siihen. Epäkuolleet saatiin kaadettua, kiitos Nazrakin ja seuraavaksi kaatuu erutaki-metsästäjä mutta kaikkien yllätykseksi tämän kuollessa paikalle ilmestyy pikku piru, joka kuolee samantien Nazrakin iskuun. Tunuak tulee pian näkyväksi ja Hallan loitsu ajaa tämän pakosalle. Nazrak, kiitos Suishenin, ottaa lentävän vanhuksen kiinni ja iskee tämän tajuttomaksi muutamalla terävällä lyönnillä. Taistelu on ohitse.

Epilogi

Karavaanilla on nyt vanki, Iqaliatin shamaani Tunuak, jonka kohtalosta heidän on päätettävä seuraavaksi. Ottavatko he hänet mukaansa yli Pohjoisen Lakeuden vai palauttavatko hänet takaisin Iqaliatiin? Näitä kysymyksiä karavaani jää miettimään taistelun hiljennettyä.