6. peli, Milla

Lyhyesti

• Seven kanssa vaihdettiin kuulumisia ja kokoiltiin muistoja. Seve kertoi Hanneksen kadonneesta sakkilaudasta.
• Virva selitti Panu-rituaalin ja sen, että joku käyttää muistomerkistä saatua energiaa eikä ole tyytyväinen, jos asiaa yritetään purkaa. Milla kertoi hätäpäissään nettibiisistä. Virva otti sen ihmeen rauhallisesti luettuaan tekstin.
• Syömässä Jadon ja mukana tulleiden Aanun ja Valan kanssa. Millaa evästettiin Miian varalle, että älä myönnä mitään. Vala pyysi Millaa Rock’n Trolliin ja Milla ilomielin suostui.
• Kristianin kaverin tilitys, josta Milla meinasi revetä täysin, mutta turvautui ”Mä en voi nyt ajatella tätä yhtään” –taktiikkaan.
• Miian uutiset. Milla sanoi ainoaksi mieleen tulevaksi asiaksi, että Kristian olisi voinut katkeruuksissaan usuttaa jonkun tekemään älyttömyyksiä. Milla ei myöntänyt tietävänsä mitään mistään nettimateriaalista. Oli yhteisymmärrys, että Milla vaikenee Miian osuudesta asioihin ja Miia lähettää Millalle sen mailin. Miian lähdettyä Milla sitten vähän repeilikin tilanteesta Sepille, joka siis oli koko ajan paikalla.
• Keskusteluita: Vahtimestaria odotellessa Milla kuunteli pakokauhuisena, miten Aanu selosti Virvalle vuoren väestä, maanalaisesta parkkihallista, Tummasta ja jostain toisesta, jotka käyttäytyivät sen jälkeen oudosti. Reaktio oli lähinnä, että ei yhtään outouksia enää tänään! Myös Virvan matkan aikana puhuttiin Aanun isoisän sopimuksesta väen kanssa ja siitä etiikasta, mikä siihen liittyy.
• Kun action alkoi, Milla oli vähän aikaa pihalla, mitä tapahtui ja kun alkoi ymmärtää, yritti lähinnä pitää Sepiä pystyssä, toppuutella Aanua ja saada vastapuolelle jakeluun, että ei ole terveellistä kajota Virvaan. Cecilia pelasti tilanteen ilmeisesti vaikutusvallallaan ja ulos selvittiin. Ja selvisi, että Panu on ihmisruumiissa.
• Maken makkarassa Milla lähinnä tilitti Sevelle, pyysi Laurilta apua itsensä suojelemiseksi (”oisko sulla henkivartijaa tai yksityisetsivää”) ja yritti olla ratkeamatta. Sitten lähdettiin Nuuksioon.

Tulevaisuudessa

• Päästyään Nuuksioon Milla romahtaa. Itkee ja huutaa, muttei polta mitään. (Mietin vähän tätä tuliasiaa tuolla fiilistelyosassa.) Nukkuminen auttanee, mutta Milla kokee olevansa todella heikoilla ja ettei uskalla olla ja liikkua yksin. Milla myös kokee olonsa tosi avuttomaksi, koska ei oikein tiedä, keneltä voisi saada konkreettista apua ja miten voisi järjestää itsensä kuiville.

Hmm, vähän vaikea jälkipelattava, kun ingame varmaan mietitään seuraavana päivänä yhteisesti, mitä seuraavaksi, mutta saa nähdä, mitä mailitse tapahtuu.

• Milla pyytää uudestaan Laurilta apua lähinnä yksityisetsiväasiassa.
• Miettii myös mahdollisuutta käyttää tulta itsensä suojelemiseen ja keskustelee asiasta Virvan kanssa.
• Jos Miia ei lähetä mailia, Milla tekstailee sen perään. Kysyy myös sen Miian exän tietoja, mutta muotoilee asiaa vahvasti, että ”jos tulee tarvetta”, koska on varuillaan tuntemattomasta tyypistä.
• Toistaiseksi Milla on niin kauhuissaan tapahtumista ja kokee olevansa niin suojaton, ettei halua osallistua mitenkään muistomerkin avaamiseen. Jotta mieli muuttuisi, Millan pitäisi ajatella, että sillä on joku keino suojautua tai että pelissä on jotain Millalle elintärkeää. Pelillisesti haastavaa, mun mielestä, koska uhka on niin suuri ja Milla niin pieni ja arvostaa ehdottomasti omaa elämäänsä eniten.
• Milla tilittää Katalle (ja varmaan Nuuksiossa vähän kaikille) Kristianin paskaksi mennyttä elämää ja yrittää hahmottaa, miten kantaa tilanteen ja voisiko tehdä jotain. Ja Katan kanssa puhutaan siitä piispa-asiasta. Voisin kysyä Lauralta, lähtisikö se lähiaikoina kahville pelaamaan tätä, koska ei ehditty puida juttuja yhtään pelissä ja olisi nopeampaa keskustella jutut oikeasti. ?
• Milla ottaa myös yhteyttä Koskenneidon tyyppeihin ja kertoo Kristianin kaverin soitosta ja että pitäisikö heidän yhdessä lähestyä Kristiania. Harkitsee menevänsä vankilaan tapaamaan K:ta, selvittämään, voisiko K olla kuitenkin ”hoitelemisen” takana, vaikkei Milla sitä oikeasti usko.
• Milla ottaa yhteyttä Mikseri.netin ylläpitoon ja ilmoittaa, että hänen tekemänsä biisi on siellä ilman lupaa ja että hän haluaa sen pois sieltä.
• Seuraavana torstaina Milla menee rock’n trolliin puhumaan musiikistaan yleensä. Siinä samalla Milla kyselee vähän Valalta siitä loitsulaulamisesta.
• Milla ei edelleenkään pysty päättämään, haluaako löytää Panun vai pysytellä niin kaukana kuin mahdollista. Toisaalta pelottaa kohdata se, mitä Panu voi olla, toisaalta Milla pelkää kilahtavansa täysin ja että sitten tuli riistäytyy irti. Yksi osa taas haluaa saada selityksen, purkaa vihaa, vaatia Panua vastaamaan seurauksista. Se on kuin magneetti ja pommi. Eli siis tietysti haluaisin pelata tapaamisen. :D

Palautetta

Aivan MAHTAVAA! Ei ole Millalla offgame-reikiä enää! Toisaalta tilanne on myös aika haasteellinen pelata eteenpäin: sokea muusikko rikolliskuvioiden keskellä. Mutta katellaan.

Erityisen iso ruusukimppu koko siitä Vallila-actionista. Mä olen tosiaan ollut vähän varovainen larppiactionista, koska se voisi mun kannalta mennä todella pieleen ja on mennytkin: Rytyytyksessä sun muussa ei ole sinänsä mitään ongelmaa. Ongelma on, jos pelaajana koen, että tipahdan täysin nopeasti etenevistä tapahtumista liian pitkäksi aikaa enkä pysty korjaamaan tilannetta hässäkän takia. Nyt kyllä olinkin vähän aikaa pihalla, mutta jotenkin se oli niin asiaan kuuluvaa ingame, ja jossain vaiheessa toiminta ilmeni puheesta tai muuten vaan. Mulle on todella arvokas kokemus, että olen pystynyt olemaan tällaisessa mukana!

Jatkopuinnissa kiteytyi, että vilkastakin actionia helpottaa heti, jos toiminta tai tilanne ilmenee puheesta tai sitten jostain itsestäänselvästä (joku saa turpaan). Tätä pystyy varmaan helposti ohjeistamaan muille pelaajille ja avustajille. Siis tyyliin: ”Me emme halua ampua turhan takia, joten eiköhän nyt ole parasta...” Siis näin ei sanottu, kunhan keksin. Osittain tämä siis toimi, mutta taisin löytää sen, mikä on mun kannalta olennaista actionin toimimiselle.

Fiilistelyä

Kun sanoin jatkoilla, että Milla varmaan repeää päästyään Nuuksioon, joku sanoi, että kohta varmaan Seven sauna palaa. Mä olen miettinyt aika paljonkin sitä, mitkä tunteet aktivoivat tai koskettavat Millan tuliosaa ja mitkä eivät. Mulle se tuntuu siltä, että tuli herää addrenaliinitunteista: välittömästä aggressiosta, raivosta, hurmiosta, toiminnallisesta pelosta. Mutta taas kaikki itkupohjainen tai vaikka yleinen turvattomuus tai katkeruus tai ahdistus ei herätä tulta. Eli saunoja ei mun mielestä palaisi jälkisokista, mutta jos Milla olisi reagoinut Vallila-actioniin tunteella, siinä olisi ollut tuli mukana.

Fiilispaloja:

Keskustelua kristinuskosta: V: ”Minusta on omituista, että tässä kristinuskossa ihmiset laitetaan tuliseen paikkaan, kun he ovat tehneet pahaa.” M: ”Joo, hei hitsi, mähän rakastaisin Helvettiä! Tulinen järvi, ah!”

Kristianin kaverin vuodatus: ihan mahtava! ””Mä nyt halusin soittaa, kun kaveria ei jätetä ja ei sille nyt enää mitään voi, sen elämä on jo ihan paskana, kaikki on myöhästä nyt.” Koko se tunnekimppu, jonka Milla vaan tunki pois mielestä ja valmistautui kohtaamaan Miiaa, jonka asiasta ei tiennyt mitään. Paras selviytymiskeino oli loitsulaulun kokoon haaliminen.

Se pelko, kun Miia oli lähtenyt. ”Mä en uskalla mennä tonne ulos. Mä en uskalla olla yksin.”

Laulu pimeässä, kun aika ja paikka häviää ja on vain laulu ja tuli ja sanojen merkitys.

Virvan heräämistä odotellessa: M: ”Mitä me sanotaan jollekin taksille, jos toi ei herääkään ja meidän pitää raahata se pois täältä?” ”Sanotaan, että sillä on polttarit.” M: ”Polttarit tosiaan! Sillä on polttarit Panun kanssa!” ”Tai sanotaan, että se on sammunut. Tai laitetaan se muovisäkkiin ja sanotaan, että tässä on likapyykkiä.” M: ”Joo, ruumiin muotoista likapyykkiä...”

Action, jossa Millan tunteet olivat poissa pelistä ja oli vain havaintoja. Taksimatkallakaan ei tuntunut miltään. Ja sitten Maken makkarassa kasvava tietoisuus, että kohta jotain repeää ja kaikki sivuun tungettu hyökyy ulos. Tunne siitä, että nyt tilanne on liian sietämätön, että siinä voisi olla olemassa.