Ea

Minä olen Ea
Valo, Hyvyys, Totuus
Minä Olen

Ea on Taivaantulen jumalista? ensimmäinen ja laajimmalti palvottu. Ea edustaa syntymää, hyveellistä elämää, valoa ja rakkautta.

Ean palvelijat ovat ensisijaisesti ihmisiä?, joita miellyttää uskonnon järjestelmällisyys ja konkreettisuus. Ean palvonta perustuu kolmeenkymmeneenyhteen pyhään ohjeeseen ("Ean yksineljättä käskyä"), joista tärkeimpiä ovat:

• Ea on pelastuksen suuri valo, muut jumalat ovat vääriä, Arinin kätyreitä ja palvelijoita.
• Tee hyvää niille, jotka sen ansaitsevat. Viimeisenä päivänäsi Ea punnitsee hyvät tekosi ja pahat tekosi päättäessään, matkaako sielusi Ean kultaiseen kaupunkiin? vai Arinocin? kylmään pimeyteen.
• Älä koskaan surmaa tai lihassa vahingoita ketään, ellei tämä ole Ean vihollinen.
• Vie Ean valoa sinne, missä Arinin teot maailmaa rumentavat.
• Auta eksyneitä löytämään Ean valo.
• Älä koskaan unohda Ean silmiä. Auringon noustessa aamuisin taivaalle on sinun Eaa kiitettävä, samoin auringon illalla laskiessa.
• Hiuksesi tulee sinun pois leikata joka kuudennen päivän aamuna, jotta Ea näkee mielesi oikeellisuuden.

Ean uskonto on laajenemaan päin, ja palvojia on kaupungissa merkittävä määrä. Kaupungin itäisellä laidalla kohoaa Ean suuri kirkko?, jonka kullalla silattuun kupoliin aamuauringon ensi säteet osuvat. Tästä tornista Ean ylipappi Lucius Flavius julistaa joka aamu tervehdyksensä nousevalle auringolle.

Kirkon opetukset vetoavat erityisesti iltakastiin ja myöhempään päiväkastiin, sillä ne sisältävät kappaleita kaikille yhteisesti ja samanaikaisesti lankeavasta jumalallisesta valosta, jota jokainen voi katsoa paljain silmin. Juuri kastijärjestelmän kannalta hankalien vihjailujensa vuoksi Ean kirkkoon suhtaudutaan varhemmissa kasteissa ja erityisesti haltioiden? keskuudessa varauksella.

Ean palvonnan keskuspaikka on Valoholman? kaupunki itäisten vuorten? takana, jonka sanotaan olevan rakennettu Ean kultaisen kaupungin malliksi maanpäälle. Vaikka mitään järjestäytynyttä maiden rajat ylittävää kirkkokuntaa ei olekaan, on kirkollisten oppien ja tekstien virta pitkälti yksisuuntainen, kulkien Valoholmasta muualle maailmaan. Matkalla tiedon valo luonnollisesti saa oman pikantin paikallissävynsä.