Rannickin taistelu

Prologi

Sankarit lähtivät tarkastamaan Kallopatoa Konnanselkää koetelleen tulvan takia. Taisteltuaan useita jättiläisiä, peikkoja ja Storvallin Syvänteen valtiasta vastaan sankarit ovat padon sisällä, tutkimassa miten padon sulkuportit saadaan auki.

Kallopadon avaaminen ja suonvaltiattaren suru

Sankarit pääsevät alakerroksen viimeiseen huoneeseen raivattuaan ison läjän pääkalloja pois ovien edestä. Huoneesta löydetään kaksi kalterien taakse suljettua riimukehää ja olentojen jäänteitä. Pian toisessa kehässä oleva olento nousee ylös, pyytäen sankareita vapauttamaan hänet vankilastaan. Neuvottelu olennon kanssa on pitkä keskustelu, osa sankareista haluaa hyötyä tästä vangitusta paholaisesta, osa taas ei halua tehdä yhteistyössä sen kanssa. Lopulta kun paholaisesta on nyhdetty tarpeeksi tietoja ja paholainen on luvannut sankareille palkkion avusta, Camlon kumoaa riimukehän taikuuden hetkellisesti. Savun ja rikin hajun saattelemana paholainen palaa omalle maailmantasolleen.

Pian sankarit saavat huomata, että paholaisiin ei sovi luottaa. Yhden vesialtaan pohja täyttyy kuparikolikoilla, joista suurin osa on liimautunut toisiinsa ja lattiaan niin, ettei niitä voida käyttää. Onneksi paholaisen tiedot padon käyttämisestä olivat oikeat ja pian vesi virtaa padon sulkuporteista.

Nukuttuaan yön padon läheisyydessä, sankarit palaavat Rannickiin. Sankareita odottaa kummallinen vieras, pieni keiju, joka esittelee itsensä Yapiksi. Hän pyytää Ranncikin uusilta ruhtinailta hänen valtiattarensa taudin parantamiseen. Luonto kuolee Savipohjajärven toisella puolella sijaitsevalla suistoalueella. Sankarit lähtevät matkaan, kunhan saavat maksettua kirvesmiehille heidän palkkansa.

Saavuttuaan suistolle, sankarit saavat huomata miten pahassa kunnossa alue on. Puut kuolevat pystyyn, suisto on täysin hiljainen, vesi näyttää pahalta. Sankarit kohtaavat omituisia tapahtumia matkallaan kohti Valkopajukkoa, jossa Yapin valtiatar asuu. Esimerkiksi laiva nimeltään "Riddleportin Ylpeys" ajelehtii suistolla vailla päämäärää. Armand ja Kraven osaavat sanoa, että laiva upposi noin vuosi takaperin. Myös valkoinen, ilmeisesti sokea koira aiheuttaa hämmennystä. Lopulta sankarit pääsevät Valkopajukolle asti. Yapin valtiatar, kuollut nymphi nimeltään Myriana, kummittelee edelleen vanhalla asuinpaikallaan ja tämän kostonhimo jättejä vastaan turmelee luontoa hänen ympärillään. Nymphi on edelleen niin kaunis, että Kravenia lukuun ottamatta sokeutuu. Myriana pyytää sankareita tuomaan hänelle osan hänen rakkaansa Lamatarin ruumiista, jonka jätit veivät hyökätessään Koukkuvuorelle. Sankarit suostuvat ja suuntaavat Konnanselän kautta Rannickiin suunnittelemaan Lamatarin ruumiin hakemista.

Jättejä!! Porteilla!!

Seuraavana aamuna sankarit viimeistelevät lähtöään Rannickista. Kuitenkin lähtö Koukkuvuorelle ei onnistu, koska rannick on hyökkäyksen kohteena! Sankarit juoksevat muureille ja saavat nähdä hyökkäysjoukon: jättizombeja, eläviä jättejä ja kaksi kivijättiläistä.

Zombit etenevät suoraa itäportille kun taas elävät jätit kiertvät muurille toista kautta. Taistelu hyökkääjiä vastaan alkaa. Zombit saavat kuitenkin itäportin avattua, kuitenkin oven auetessa niitä on pystyssä vain muutama verrattuna alkuperäiseen määränsä. Samaan aikaan jätit kiipeävät muurille hieman etelämpänä. Camlon lumoaa yhden liittolaisekseen ja pian muutkin ehtivät pysäyttämään jättejä. Samaan aikaan metsän suunnasta lähestyy lisää hyökkääjiä: kolme jättimäistä Akkaa, luinen kimeira ja jäinen epäkuollut. Jätit pakenevat kun niistä isoimmat on kaadettu maahan. Samalla uudet hyökkääjät ovat jo porttien lähettyvillä. Toinen kivijättiläisistä esittelee itsensä Barl Luunmurskaajaksi ja kehottaa puolustajia antautumaan. Taistelu käy kiivaanaa, Akat onnistuvat peittämään taistelukentän sumuun ja myös vangitsemaan Kravenin voimahäkkiin, sitoen tämän pois taistelusta. Armand pakenee Barlin loitsuja linnakkeeseen, saaden yhden Akan peräänsä. Samoojat yrittävät saada luukimeiran ja epäkuolleen kaatumaan, samalla väistellen toisen kivijättiläisen kiviä ja elvyttäen Camlonia.

Taistelun suunta kääntyy kun Armand onnistuu puukottamaan häntä seuranneen Akan linnoituksessa hengiltä ja Kraven, vapauduttuaan ja kaadettuaan epäkuolleen, loikkaa muurilta alas tappaakseen toisen Akan. Kolmas pakenee tätä vahvaa taistelijaa. Samaan aikaan samoojat kaatavat kimeiran. Barl Luunmurskaaja lentää linnakkeen sisäpihalle, heitellen loitsuja puolustajiin, samalla kun toinen kivijättiläinen siirtyy lähitaisteluun Kravenin kanssa. Sankarit käyvät kiivasta taistelua kivijättien kanssa, lopulta Kraven kaataa yhdessä Vale Temroksen kanssa tavallisen kivijättiläisen ja Armand, Alazorin loitsun avulla, puukottaa Barlin hengiltä. Kivijättiläisnekromantin viimeiset sanat ovat pahaenteiset: "voititte meidät tänään mutta ette voi estää Varisian vaipumista pimeyden alle!"

PJ:n kommentit

Mielekäs pelikerta itselleni, sisälsi monenlaista toimintaa pelaajille. Sosiaalinen toiminta oli itselle mielekästä pelattavaa ja samoin suistontapahtumat. Suurin homma tällä pelikerralla oli tuo lopputaistelu. Muokkasin seikkailupolun loppua todella paljon, muuttaen kiipeilyreissun hyökkäykseksi linnakkeeseen.

Hyökkäys ei ollut liian vaikea mutta ei myöskään läpihuutojuttu, eli siis juurikin sopivanlainen lopetus tälle kirjalle. Taistelun pituus kuitenkin söi hieman tunnelmaa, olisi pitänyt jotenkin nopeuttaa tätä. Osanottajia olivat sankarit, kaikki Mustat Nuolet, Shalelu, Barl ja tämän kivijättiläisavustaja, kahdeksan jättizombia, kahdeksan tavallista jättiä, kolme Akkaa [Annis Hag], paranneltu Lamatar Bayden [Advanded Elite Wight] ja tuo luukimeira. Liikkuvia osia oli paljon mutta aaltomainen hyökkästapa helpotti huomattavasti. Sen sijaan puolustajien puolella oli liikaa väkeä. Ehkä sankarit ja Shalelu olisi ollut sopiva määrä puolustajia ja hieman vähemmän hyökkääjiä. -Blue_Hill

Vaikuttaa erinomaisen hienolta tavalta poistaa turhanpäiväinen loppuluolasto korvaamalla se eeppisellä puolustustaistelulla. Tosin hm.. Oletan että kirjoitat nyt myös uusiksi tiettyjä osioita seuraavaa kirjaa ettei tule liian pahaa deja vu:ta pelaajille? -Navdi

Jotain pientä muutosta mutta ei näin suuria. Tilanne on hyvin erilainen verrattuna Rannickin puolustamiseen, joten toivottavasti deja vu:ita ei tapahdu. Peli 17 on näiden kirjojen välissä tuomassa sosiaalista pelaamista taas esiin ja luomassa taukoa kirjojen välille. Näitä on nyt kolme paukutettu putkeen ilman taukoja. Kirjoittelen sitä piakoin. Peli 18 sitten näyttää mitä pelaajat tykkäsivät. -Blue_Hill