Toiminnot
Sivusto
Debutante
A débutante (from the French débutante, "female beginner") is a young lady from an aristocratic or upper class family who has reached the age of maturity, and as a new adult, is introduced to society at a formal presentation known as her "début". Originally, it meant the young woman was eligible to marry, and part of the purpose was to display her to eligible bachelors and their families with a view to marriage within a select upper class circle. This traditional event varies by region, but is typically referred to as a débutante ball if it is for a group of débutantes. A lone débutante might have her own "coming-out party", or she might have a party with a sister or other close relative.
In the United States, the term is used more often in the South, where débutantes are also referred to as Southern Belles. Débutantes are usually recommended by a distinguished committee or sponsored by an established member of elite society. Modern débutante balls are often charity events: the parents of the débutante donate a certain amount of money to the designated cause, and the invited guests pay for their tickets. These balls may be elaborate formal affairs and involve not only "debs" but junior débutantes, escorts and ushers, flower girls and pages as well.
Clara Harlowe Barton (1821-1912)
Born on December 25, 1821 in Oxford, Mass., the youngest of 5 children in a middle-class family, Barton was educated at home, and at 15 started teaching school. Her most notable antebellum achievement was the establishment of a free public school in Bordentown, N.J. Though she is remembered as the founder of the American Red Cross, her only prewar medical experience came when for 2 years she nursed an invalid brother. In 1861 Barton was living in Washington, D.C., working at the U.S. Patent Office. When the 6th Massachusetts Regiment arrived in the city after the Baltimore Riots, she organized a relief program for the soldiers, beginning a lifetime of philanthropy. When Barton learned that many of the wounded from First Bull Run had suffered, not from want of attention but from need of medical supplies, she advertised for donations in the Worcester, Mass., Spy and began an independent organization to distribute goods. The relief operation was successful, and the following year U.S. Surgeon General William A. Hammond granted her a general pass to travel with army ambulances "for the purpose of distributing comforts for the sick and wounded, and nursing them." For 3 years she followed army operations throughout the Virginia theater and in the Charleston, S.C., area. Her work in Fredericksburg, Va., hospitals, caring for the casualties from the Battle of the Wilderness, and nursing work at Bermuda Hundred attracted national notice. At this time she formed her only formal Civil War connection with any organization when she served as superintendent of nurses in Maj. Gen. Benjamin F. Butlers command. She also expanded her concept of soldier aid, traveling to Camp Parole, Md., to organize a program for locating men listed as missing in action. Through interviews with Federals returning from Southern prisons, she was often able to determine the status of some of the missing and notify families. By the end of the war Barton had performed most of the services that would later he associated with the American Red Cross, which she founded in 1881. In 1904 she resigned as head of that organization, retiring to her home at Glen Echo, outside Washington, D.C., where she died 12 Apr. 1912.
Lee Harlowe-Barton
Perhe, lapsuus
Harlowe-Bartonit kuuluvat koko vanhan etelän arvostetuimpiin sukuihin. Vanhan etelän perinteet ja arvot ovat suvun kunnia-asia ja niitä vaalitaan hartaudella. Erittäin vauras suku on saanut varakkuutensa etelän plantaaseilta sekä sodan jälkeisistä jälleenrakennus optioista. Suvun vanhat tavat etelän perinteistä ja seurapiirielämästä ovat vaikuttaneet myös sisaruskatraan kasvatukseen. Perheen lapset on esitelty seurapiireihin, nuorimmaista lukuunottamatta. Pikkusiskon Forrest Virginian Esittäytymisjuhla on suunnitteilla syksyksi.
Lee Ja kaksoissisarensa Tara Mae olivat erottamattomia lapsina. Tytöt olivat aina yhdessä ja toimivat lähes yksikkönä. Tyttöjä alettiin kouluttaa klassiseen lauluun ja he ehtivätkin esiintyä yhdessä useammassa hyväntekeväisyysjuhlassa.
Nuoruus, koulu
Kouluun mennessä tilanne muuttui. Tara Maen ulospäinsuuntautunut supersosiaalisuus vei häntä uusien ystävien ja koulun aktiviteettien puoleen, Lee jäi enemmän taka-alalle. Lee ei muutenkaan viihtynyt koulun sosiaalissa ympyröissä vaan pysytteli enemmän itsekseen. Vanhempien painostuksesta tytöt tapasivat vielä laulutunneilla, joita äiti piti välttämättömyytenä. Tara Maen rakettimainen nousu koulun hierarkiassa ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Hänet valittiin nuorimpana huutosakin johtajaksi ja hän pääsi haluttuun juhlatoimikuntaan jo ensimmäisenä vuonnaan high schoolissa. Tara Mae onnistui jopa puhumaan itsensä ulos laulutunneilta täytettyään 16. Äiti piti kuitenkin huolta että Lee jatkoi tätä arvokasta harrastusta; jatkoi, tai menettäisi vanhempien tuen.
Tytöt esiintyivät viimeisen kerran yhdessä Debutante-juhlassaan. Raikuvien aploodien saattelemana Tara Mae siirtyi kiittelemään yleisöä ja kuulemaan kehuja. Lee karkasi keittiön kautta tupakalle takapihalle tarjoilijoiden kanssa. Takapihalta löytyi myös Chuck, automekaanikoksi opiskeleva poika joka kävi tekemässä lisätienestejä tarjoilijana. Vanhempiensa iloksi Lee esitteli varsin lyhyen tuttavuutensa jälkeen Chuckin perheelleen, hän kesti yhden lounaan ja katosi vastaamatta puhelimeen. Ei Chuckissa mitään erikoista ollut, Lee vain halusi nähdä isänsä naaman esitellessään hänelle automekaanikon.
Yliopisto
Koulun loputtua molemmat työtöt palasivat kotiin. Tara Mae kävi ulkona liudan Ivy League-poikia kanssa, mutta ei oikein osannut päättää kenet heistä pitäisi. Lee hautautui kirjastoon lukemaan. Yliopiston alku oli helpotus Leelle, sillä äidin pakkoseuralaiset oli helpompi väistää eri kaupungissa. Yliopistossa Lee heräsi uuteen nuorisokulttuuriin, hippiliikkeeseen. Vaikkei hippien kaikki ajatukset niin Leetä kiinnostaneetkaan, heidän vapautensa ja kokeilevuutensa innosti häntä suuresti. Lee vaihtoi pääaineensa taidehistoriasta yhteiskuntatieteisiin. Alkuinnostuksen jälkeen Leen into hieman hiipui, mutta hipit olivat silti mitä mielenkiintoisinta seuraa. Hän raahasi lomilleen erinäisiä pitkätukkia vanhempiensa iloksi, valitettavasti seuralaiset eivät juuri kestä yhtä iltaa pidempään Harlowe-Bartonien seurassa.
Vapaa-aika, suhteet
Hyväntekeväisyystapahtumat ovat kuuluneet Leen kuukausittaiseen ohjelmistoon koko hänen elämänsä ajan. Suku velvoittaa, muiden etuoikeutettujen tavoin, että vähempiosaisten auttaminen kuuluu jokaisen velvollisuuksiin. Eräässä hyväntekeväisyystapahtumassa hän tapasi Tedin, johon oli törmännyt jo yliopistollakin. Ted on todennäköisesti jälleen yksi pitkätukka jonka Lee on suunnitellut vievänsä vanhempiensa iloksi
John hyppää autoon. Lyhyen tuttavuuden perusteella on ehtinyt selvitä, että John on kotoisin samasta pikkukaupungista kuin Lee. Noin muuten John on muutaman vuoden Leetä ja muita vanhempi, ja vaikuttaa varsin maailmaanähneenä kiinnostavalta ja ehkä jopa hieman mystiseltä.
Jeffreyhyn tutustunut yliopiston hippien seurassa. Jeff on kookas ja komea tummaihoinen mies, jolla ei näennäisesti ole juuri mitään yhteistä Leen kanssa. Juurikin siksi hän jos kuka olisi omiaan aiheuttamaan pahennusta seuralaisena jossain Evansvillen seurapiirigaalassa.
Lee, lakoninen, huomiotaherättämätön 19-vuotias jolle kamalin mahdollinen tilanne on muuttua äidikseen. Lee käy pakotettuna kiltisti kaikissa hyväntekeväisyys sekä seurapiiritapahtumissa, ei aiheuta skandaaleita vaan viettää suuren osan ajastaan palvelusväen seurassa. Tara Maen ollessa paikalla hänän läsnäoloaan ei usein edes huomata, joten tilanne on helppo. Kyseiset tilaisuudet eivät niinkään ole vastemmielisiä vaan lähinnä tylsiä.
Koska palvelijat ovat aina hoitaneet "triviaalit tehtävät" Lee ei osaa jokapäiväisiä askareita niin hyvin kuin tavallinen tallaaja. Osaa keittää kahvia (joskin pahaa) ja "hätä-apu-kokata" niin ettei kuole nälkään (tehdä voileivän), muttei osaa ajaa autoa, tehdä pieniäkään korjauksia, ommella, tai muita askareita. Lee ei myöskään siivoa, tiskaa, pyykkää tai silitä, perheen palkolliset huolehtivat näistä asioista ja se on luonnollinen asioiden tila. Päivittäinen palkollinen huolehtii mm. aamiaiset ja siisteys mm. asiat myös Leen yksityisdormroomissa yliopistolla. Lucy-palvelija on Leen käytössä yliopistolla.
Lee on keskimmäinen lapsi viidestä sisaresta.
Miten hahmo tuntee Jeffreyn/Johnin/Tedin? -Navdi
Tennessee olisi vanhaa etelää ja Kentuckyn rajanaapuri. Kentucky oli sisällissodan aikaan puoliksi etelää ja pohjoista. Jeffrey on näillä näkymin Kentuckysta. Eli voivat olla vaikka samastä kylästä periaattessa. Tai vierekkäisistä. -Samuli
Vois toimia. Onko joku syy miks valitsit juuri nämä kaksi osavaltiota? Mun mielikuva tuosta syvän etelän plantaasiperheestä on jotain linjassa South Carolina tai Georgia. Anyways, varsinainen paikka on pelkkiä detaljeja. Halutaanko tätä taustan osaa näillä hahmoilla laventaa jollain tavalla, vai riittääkö jotain tyyliin: Ovat molemmat kotoisin pikkukaupungista x, jossa toinen oli rikkaan perheen vesa ja toinen aidan toiselta puolelta. Ovat tavanneet/tienneet toisistaan esim. kaupungin koulujen yhteisen tapahtuman merkeissä. Esim. osavaltion koulujen jalkapallomestaruuskisoissa. -Navdi
Kentucky mainitaan Jeffreyn taustassa ja Tennessee on ainoa sisällissodan aikainen etelävaltio, jolla on rajaa Kentuckyn kanssa. Virginialla olisi myös, mutta se voitaneen laskea sisällissodassa kummallekin puolelle - kuten Kentucky - niin en sattunut valitsemaan sitä. -Samuli
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
