Alla kohtuu vikkelästi tehty idioottisuomennos AP:ssä olevasta näytelmästä. Vapaasti käytettävissä, tekstin muokkausta suositellaan. Huom sisältää PELKÄSTÄÄN repliikit. Shade 2014-10-19 23:35

Larazodin Kuusinkertaiset Koettelemukset

Oikeudenpalvelija:

Järjestystä saliin. Tuomari, Hänen Kunnianarvoisuutensa paraherttua Montigny Haanderthan, Asmodeuksen Musta Kieli, Magistraatti Maleficarum, on saapunut. Nouskaatten kaikki.

Haanderthan:

Istukaatten, Neuvoston Jäsenet. Tänään tämä neuvosto etsii totuutta, tai edes sen varjoa, Larazod Rilsanesta, Shadestarin sodan veteraanista, kunnianarvoisan, sittemmin Asmodeuksen silmissä vajonneen, huoneen jäsenestä. Häntä syytetään useain kohdan perusteella epäonnistuneesta salaliitosta, josta todisteena ovat Neuvoston oman Etsijän, Drovalid Vorclunen tavanmukaisella huolekkuudella ja ahkeruudella suorittamissa kuulusteluissa kerätty tieto. Näissä kuulemisissa Vorclune sai selville usealta taholta, joista vain harvat selvisivät keskusteluista ruoskan kanssa, että Rilsanen huoneen Larazod piti neuvoa epämieluisten kanssa – näiden salakähmäisten kohtaamisen aiheena ei kenenkään vähäpätöisemmän kuin itseni tekemiset. Mitä vakavin asia. Asmodeuksen ikuisen pimeyden palvelijain osa ei koskaan ole vapaa uhan, petoksen ja perikadon pelosta. Minun huoneeni ja minä olemme pitkään kärsineet kömpelöistä salamurhaajista, jotka pimeäin herramme edessä parkuisivat yhtä vähällä vaivalla kuin he likaavat äitiensä sängyt. Mitä he häviävät rohkeudessa, sen he voittavat puhtaassa epätoivossa, mistä todisteena heidän rietastelunsa kera kaikenkaltaisten Arodenia nuoleskelevien knaappien sekä iäkkäiden silmänkääntäjien, jotka luottavat mystisiin salaisuuksiin Pimeän Herran rakkauden sijasta. Täten olet syytettynä, Larazod, kuten myös epäluotettavan näköiset toverisi, salaliitosta, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa vakavaa vahinkoa tämän tribunaalin instituutiolle, nimenomaisesti minulle, paraherttua Montigny Haanderthanille. Kuinka vastaatte näihin syytöksiin, Larazod, Rilsanen huoneesta? Kärsitkö skandaalinkeittäjäin vispaavasta kielestä vai olitko kenties kiinnostunut menemisistäni ja tulemisistani kuten turpea raatokärpänen tuoreesta raadosta? Puhu! Ja tiedä että valheet ovat läheisimpiä ystäviäni. Ne pettävät sinut ennen kuin minä. Kerro totuus tai kärsi pahempaa kuin kuolema!

Dentris: Pidä nyt kielesi kurissa, poika, ja voimme vielä välttää poltinraudan. Isäsi oli oiva malli paholaisen soturista. Kutsu nyt hätiin hänen älykkyytensä ja pidä kiinni tuo Syvyys, jota kutsut suuksesi, ennen kuin me kaikki suistumme sen pimeyteen. Olisitpa syntynyt mykkänä ja tyhmänä, jotta tämä uskollinen palvelija eläisi vielä seuraavaan keskiyöhön.

Tybain: Paiskaa hänen ylimielisyytensä ja syytöksensä vasten hänen kasvojaan, Larazod. Haluaako hän kallisarvoisen kultakehyksisen totuuden? Anna hänelle enemmän kuin hän pystyy nielemään. Sillä paljastuipa sitten Arodenin silmien valkeuden tahi Pimeyden Ruhtinaan tulisen katseen pitkien punaisten varjojen loisteessa, onttojen uskomusten hämärässä piileskelevä, sydämeltään valapatto mies on yhtä kaikki petturi. Joutukoon hän, joka väärin tuomitsee, haamujen tuomittavaksi – oman poltinrautansa iskemänä tulee hän kaatumaan.

Larazod: Larazod ei tunne valheita, korkea magistraatti, eikä kaupustelijain liukas kieli sovi arvokkuuteeni. Syytteet, jotka luettelit, ovat kuin tosia kuten Asmodeuksen miekan terä on tarkka ja kova. Älköön todistajien enää anneta kärsiä. Heidän sisälmystensä polttaminen hiilihangoin ja silmiensä puhkaisu on sellaisten varojen haaskausta, joiden käyttö Asmodeuksen palvelemiseen muutoin olisi suotavampaa. Ainoastaan yksi kohta tässä pimeyden tähtikuviossa osoittaa väärään suuntaan: en etsinyt kuolemaasi, vaikkakin salaisuudet, joita haudot heikossa sydämessäsi ansaitsevat sinulla karmivan lopun.

En kanna salamurhaajan asetta, en henkäyksen vievää loitsua varastaakseni kuolemasi. Lopettaakseni sinut minun tarvitsee ainoastaan tuntea sinut ja näyttää sinut kuten todellisuudessa olet. Seivästän ”totuuden varjosi” ja näytän maailmalla, mikä tiedä sinun olevan – valapatto knaappi, demoneita imevä heiluhäntä, balorin balli, mätää tihkuva verenpurkauma Asmodeuksen oikeuden silmässä, mariliittihuoran monikätisen huomion kohde, dretchejä rakastava kavaltaja sekä Pimeyden Ruhtinaan pettäjä.

Ilsandra: (Sivulla) Ja minä olin vielä vähällä sivuuttaa tämän istunnon Kalrathin kylpyorgioissa! Yksikään heidän lihallisista nautinnoistaan ei ole tämän veroista, mitä tämän puolirotuisen sanat saavat aikaan. Katso, kuinka hänen kasvona vääntyvät vihasta jopa tribunaalin tunnetusti harventavan oikeuden edessä. Mutta kuinka Haanderthan tulee vastaamaan?

Haanderthan: Raskaita sanoja kaksihaaraiselta kieleltä tiputeltavaksi, poika. Tanssitat niitä hyvin, mutta kuten huonolla narrilla, kaskusi eivät naurata. Oletan, että tällä viekkaalla hyökkäyksellä, joka on mitä ilmeisimmin seitinohut yritys välttää oikeuden terävä miekka, on tuhannen lakia rakastavan paholaisen todistus takeenaan? Ehkäpä ikivanha auguuri sivullasi, ainainen isäsi suosikkisylilisko, tutkiskeli kaikkeuden ikiaikaisia salaisuuksia ja huomasi vääräuskoisen petokseni? Vai onko sinulla kenties sieluin sidottu käärö luunvalkeaa pergamenttia, jossa nimikirjoitukseni esiintyy jonkin Syvyyden salaliittolaisen vierellä? Sinä huvitat minua, puolirotuinen, mikä onkin ainoa syy, miksei luimistelevaa sieluasi ole jo poltettu täältä helvetintulella surun virtojen kannettavaksi jonnekin Yhdeksännen perimmäisiin syövereihin. Mistä tulee tämä hulluus? Mikä sairaus vaivaa murtunutta mieltäsi? Kuinka vääristyneestä todellisuudesta vedät nämä valheesi?

Tybain: Mau’ut kuin häpäisty neito hääyönään, oi Suurin. Jopa ruhtinaita voidaan rangaista pimeydessä, kun Asmodeus näkee totuuden sinusta – kavala ja matala olento, luimistellen karmiininpunaisissa kaavuissa. Nämä paholaisille kumartavat kaupunkilaiset ympärillämme jo ovat järkytys Arodenin jumalaiselle tahdolle, mutta sinä, jonka vasen käsi puristaa paholaisen kynsiä samalla kun oikea etsii demonista siunausta – oi sinä kaksinaamainen pahuuden olentojen rakastaja, joka liittoudut Syvyyden kanssa. Infernaaliset valat ja Syvyyden jumalanpilkka purskahtavat vääntyileviltä huuliltasi samalla henkäyksellä.

Haanderthan: Valmistiko Arodenin persettä suuteleva tomppeliritarisi sinut puhumaan jumalanpilkkaa äsken niin kaikuvasti? Eikä sinulla puoli-ihminen ole lainkaan omaa kieltä, jolla vastata syytöksiini?

Larazod: Totuutta puhuvat vapaasti useilla kielillä, valheellinen magistraatti, niin valon kuin pimeydenkin olennot. Sinä tiedät mitä olet.

Haanderthan: Jatkat aina vain typeryydessäsi? Tämä tulee olemaan teille piinallista. Perukaa sananne ja kuolemanne tulevat olemaan nopeita, sielunne päästessä kunnianarvoisaan palvelukseen Helvetissä. Kieltäytykää ja listautukaa kärsimyksen palvelukseen, tuomiten sielunne piehtaroimaan Yhdeksännen perimmäisessä nurkassa, ikuinen piina vuodekumppaninaan.

Ilsandra: (Sivulla) Tuolla miehellä tulee olemaan paljon mieluisampi vuodekumppani, jos minulla on mitään sanomista. Kiihkeys, jota hän näyttää tribunaalissa, tulee vuoteessani varmasti olemaan vielä voimallisempi.

Dentris: (Sivulla) Hän kuumenee reisiensä välistä. Toivoa toivottomuudessa. Yksi vastustava ääni Neuvostossa ja ohuista ohuin pelastuksen mahdollisuus on ulottuvillamme. Älköön tämä vahasuikale toivoa sulako ennen kuin hän – avatkoon hän suunsa.

Haanderthan: Puhu, poika. Houritko vieläkin vääriä syytöksiä, vai onko vähäinen älysi palannut? Puhu.

Larazod: En peru mitään. Sinä, syyttäjä, siten olet syytettynä. Kuinka vastaat?

Haanderthan: Syytön, tietenkin. Ja niin tuomio on annettu. Oikeuteni magistraattina saattaa sinut liekkeihin käskystäni. Sanani on laki.

Dentris: Kunnioitettu herrani, kun olin puolustaja tribunaalissa, oli yleisenä tapana pyytää Neuvoston neuvoa kaikissa tuomioissa, joissa magistraatti oli osallisena. Onko Asmodeuksen tuomioistuimen ikivanha laki, jonka oma Mahtava Ruhtinaamme poltti Lain Tauluihin tulisin kourin, niin himmennyt, että se voidaan tässä tribunaalissa kokonaan sivuuttaa?

Haanderthan: Totta kai, olet oikeassa, vanhus. Minulla ei toki ole aikomusta loukata Mahtavaa Ruhtinasta. Neuvosto, mitä sanotte tästä asiasta? Yhdyttekö tuomiooni? Nämä nimeeni liitetyt perättömät valheet vaativat täydellistä tuhoa. Niin sanon minä, tämän Kunnianarvoisen Tribunaalin Magistraatti. Oletteko samaa mieltä?

… (samanmielistä muminaa)

Ilsandra: Ei.

Haanderthan: Korvani pettävät minua. Sinäkö, kunnianarvoisa erinyes, Helvetin tytär, vastustat päämääräämme?

Ilsandra: Vastustan tuomiotasi. Päämäärämme ei ole, nähdäkseni, vielä selvinnyt. Vanhimpien lakiemme mukaan, totuus voidaan kiskoa väärintekijästä, kuten visva paiseesta. Asmodeuksen Koettelemukset erottavat valheellisen sydämen totuudenmukaisesta. Miksipä et yksinkertaisesti laittaisi puolisyntyistä liekkeihin? Koetelkaamme häntä kunnollisesti, kuten vanhat tavat ohjeistavat.

Dentris: Hyvin tehty, poju. Paholaismaisen nätit kasvosi ovat sentään käyttökelpoiset johonkin, vaikkakin kielesi loukkaa kaikkia, jotka sitä kuulevat. Ehkä jäämme vielä henkiin.

Haanderthan: Tribunaalin asiapino kohoaa päivä päivältä korkeammalle. Siivissämme odottaa tuhansittain tapauksia. Katuvia sieluja laulaen oikeuden kaipuustaan. Viivytämmeko heidän liitoaan Asmodeuksen odottavaan syleilyyn leikkimällä lapsellisia pelejä? Ei, tarkoituksenmukainen nopeus olkoon syytteemme, kun perättömät syytökset näin vailla todisteita tuodaan eteemme.

Ilsandra: Suostukaa nyt, kultainen magistraatti. Muutamien koettelemusten spektaakkeli tekisi hyvää sydänparalleni. Pitkästyn näissä ikävissä istunnoissa. Alkakoot koettelemukset. Se sytyttäisi kiinnostukseni. Se hivelisi minua. Se johtaisi ajatukseni muualle.

Haanderthan: Koettelemuksiako vaadit? Miten siis? Jos niin tapahtuu, miksipä emme lisäisi panoksia. Hinta, jonka veloittaisin koettelemuksista, joita vaadit. Jos tämä puolirotuinen sortuu, ei ainoastaan nimeni ole puhdistettu kaikista tekaistuista syytöksistä vaan suostut palvelijakseni täydeksi kuunkierron ajaksi, täyttäen toiveeni ja kaikki epäterveet haluni.

Ilsandra: Olkoon niin sovittu. Kaipaan niin koettelemuksia, että mieluusti myyn vartaloni armoillesi. Tulemme näkemään, ovatko tämän puoliverisen sanat totta vai valhetta.

Haanderthan: Olkoon niin. Larazod, sinä kärsit koettelemukset. Minun päätökselläsi tulet kohtaamaan kuusi Asmodeuksen synkkää koetta. Tulet kohtaamaan yksin kauhuja, joita yksikään kuolevainen ei ole koskaan voittanut.

Tybain: Ei yksin, herrani. Minä olen hänen vierellään.

Haanderthan: Mikään pakko ei sido sinua tekemään niin, arodeniitti. Peräänny ja syytteistäsi luovutaan ja saat jatkaa sylkeä pärskyttäen siunaustesi jakamista vielä vähintäänkin muutamia vuosia.

Tybain: Olen uskollinen Arodenille, herrani, mutta olen myös uskollinen lojaalisuudelle ja sukulaisuudelle. Tämä mies, vaikkakin hänen verensä paholaismaisuuteen vivahtaakin, on sidottu minuun kuin veljeyden sitein, kuten minä olen häneen. Meidän kumpaisenkin miekat taistelivat Cheliaxin vihollisia vastaan ja se minkä usko erottaa, yhteinen syy yhdistää. Kärsin koettelemukset hänen rinnallaan, kuten on oikeuteni, jos niin päätän. Eikö olekin näin, Dentris?

Dentris: Se on totta, herrani. Jos tämä puoliaivoinen, valon sokaisema ritari haluaa kaatua herrani vierellä, se on hänen laillinen oikeutensa.

Haanderthan: Kuten haluatte. Pala hänen kanssaan, houkka. Dentris Maltrada, täten syytteistäsi luovutaan.

Dentris: Ei, korkea herra, vaikka sitä yli kaiken toivonkin. Tämä poika, kulkekoon hän mielihalujensa vuoksi miten kauas tahansa, on vastuullani. En koskaan lakannut palvelemasta hänen isäänsä, enkä myöskään käännä selkääni hänen pojalleen.

Haanderthan: Mutta varmastikaan et halua kuolla?

Dentris: On olemassa pahempia kohtaloita, magistraatti, kuin voidaan luvata edes Helvettinne alimmilla piireillä. Kulkea yksin maan päällä, työni kesken jääneenä, vannottu valo rikottuna on kulkea läpi polttavampien tulien kuin mitä Asmodeus lietsoo alhaalla. Vaikkakin hölmö ja sairaan mielen hallitsema, Larazod on herrani ja seison hänen rinnallaan. Tee pahimpasi, magistraatti. Olen heitellyt luita demonien kanssa ja tuijottanut lohikäärmeiden sydämiin. Pidettäköön nämä koettelemukset ja päättyköön elämäni, jos pimeyden herra niin komentaa.

Haanderthan: Höperehtivä vanha luukasa. Yhdenkään demonin arpakuutio tai lohikäärmeiden pohdinnat eivät odota sinua – ainoastaan tähtien kaikkein rajattomimmat kuvitelmat ylittävä kärsimys. Kun madellen anot armeliasta kuolemaa, tulen katsomaan mielihyvällä, kuinka sielusi riekaleet palavat riutuneesta vanhasta ruumiista. Valmistautukaa, syytetyt. Koettelemukset alkavat pikaisesti. Sääliköön Asmodeus sairaita sielujanne.

...

Haanderthan: Parahin Tuskan Vartija, Valehtelijain ja Demoneja Nöyristelevien Epäsikiöiden Piinaaja, läsnäolosi on kunnia. Jaa näille syytetyille ruoskasi suosiota ja huuhdo kärsimyksellä ja tulella valheet heidän huuliltaan. Särje heidän sielunsa äläkä anna hullujen ja syyllisten enää loukata korviamme raivohoureillaan.

Drovalid: Magistraatti Maleficarum, olen vain yksinkertainen käsi, jonka ruoska ohjaa ainoastaan Asmodeuksen suurempi kunnia. Tehköön monihaarainen piiskani hänet ja tämän pyhitetyn tribunaalin ylpeiksi. Luvallanne aloitan ensimmäisen koettelemuksen.

Haanderthan: Aloita kun haluat, Piinaaja. Tee loppu tämän houkan oikeuden pilkasta puhdistavalla kärsimykselläsi.

Dentris: Hölmöt, hyvä isäntäni voi olla tiefling-houkka, mutta jos haluatte murtaa hänen tahtonsa ja onkia tunnustuksia hänen huuliltaan, olette vielä suurempia houkkia kuin hän. Larazod ei ole pelkuri ja hän nauraa tuskan edessä, uskoen Asmodeukseen – hän ei voi horjua. Hän kohtasi Syvyyden Tyranneja ja laumoittain heidän limaisia palvelijoitaan taistelussa. Hänen hiilenmusta sielunsa ei kavahtanut silloin. Hän pysyy päättäväisenä. Ette voi murtaa hänen henkeään.

Drovalid: Kadu, puoliverinen! Myönnä kierot valheesi, käärmekielinen petturi!

Larazod: Edes meri kärsimyksen kyyneleitä ei voi kääntää totuutta valheeksi.

Drovalid: Kadu ja lopeta nämä koettelemukset! Nopea kuolema tulee syleilemään sinua ja Asmodeus suosii niitä, jotka myöntävät valheensa – hän ei ehkä revi sieluasi kokonaan, jättäen jonkin kuvajaisen hengestäsi koskemattomaksi.

Larazod: En kadu...mitään! Jatka jauhamista, hunajainen piinaaja. Mitä tahansa laulankaan, ”kadun”-huutoja et tule kuulemaan. Vihaan valheita, kuten vihaan demoneja rakastavia pettureita.

Larazod: Joko riittää, magistraatti? Pystytkö kestämään tätä enää kauempaa? Ole hyvä ja tunnusta, sillä ainoa piina, jota en pysty kestämään, on sinun jatkuva kaksinaamaisuutesi. Tunnusta, magistraatti! Tunnusta omat valheesi ja Asmodeus saattaa antaa armoa limaiselle sielullesi.

Tybain: Ha! Jopa sielun murskaavan tuskan edessä, hän uhmaa tuota naurettavaa Helvetin magistraattia. Kuule minua, Aroden, jos Asmodeuksella on sellaisia kuin Larazod palveluksessaan, kaikki ponnistelumme ovat tuomittuja epäonnistumaan. Kunpa valkea nyrkkisi hallitsisi näin väkevää uskollisuutta kuin tällä, joka nauraa kuolemalle ja virnistää viiltävimmän tuskan kourissa.

Ilsandra: (Sivulla) Niin kaunis ääni. Kuinka kaipaan kuulla hänen huutojaan lisää – ah, mutta saada aikaan ne itse, sielua polttavin suudelmin ja kivistävin syleilyin. Tämä kidutus on mitä kiihottavinta, joskin toivon, että Kiduttaja jättää tieflingin arimmat paikat eheiksi. Jätä ne rauhaan! Ne kuuluvat yksin minulle!

Drovalid: (Uuvuksissa) Kadu!

Larazod: En koskaan! Ruoski joka tuuma lihaani minusta, jätä ainoastaan verinen jäänne sijallani – se nyljetty miesrauniokin tulee korisemaan ainoastaan totuuden eikä koskaan kadu.

Drovalid: (heittää pois ruoskan) Hän on murtumaton kuin marmoriaalto – lohikäärmeen suomut olisivat murtuneet jo aikaa sitten – ja siltä hän seisoo kumartamatta. Ei yksikään valhe voi välttää tätä epäpyhää ruoskaani, jonka itse Asmodeus minulle antoi. Larazodin täytyy puhua totta!

Haanderthan: Houkka! Jatka koettelemusta, et ole vielä kaivellut tarpeeksi syvälle hänen sieluunsa, kipua tuottaviin valheisiin!

Drovalid: Työni on tehty. Näkemykseni tosia. Et ole koskaan epäillyt kättäni ennen. Miksi teet niin nyt? Voisiko olla, että tämä tiefling puhuu totta? Oletko liitossa kunnianarvoisaa pimeyden herraamme vastaan?

Haanderthan: Muista paikkasi, Piinaaja! Puhut jumalanpilkkaa tämän maan oman Magistraatti Maleficarumin edessä. Varoitan sinua, sanasi vaarantavat oman sielusi. Menetkö tämän puolisyntyisen puolelle? Ehkä haluaisit liittyä hänen seuraansa koettelemuksiin? Älä ole hölmö.

Drovalid: Jos Asmodeus siten haluaa, niin sieluni seisoo hänen rinnallaan. Jos käteni on sinut pettänyt, tulen sen vuoksi palamaan. Minä kohtaan loput viisi koettelemusta Larazodin rinnalla.

Haanderthan: Olkoon niin, petturi. Sinut repivä kuolema, kuten hänenkin, tulee olemaan minun oikeutettu kostoni. Seuraava koettelemus!

...

Haanderthan: Sanotaan, että valehtelijan tuska on helppo kestää, mutta nautinto varastaa totuuden jopa kaikkein tarkimmin vartioiduista linnakkeista. Niin olkoon sinun kanssasi, Larazod. Tässä edessäsi näet Asmodeuksen kampeloita. Niiden puraisu on nautinnollisempi kuin tuhannen succubuksen hyväilyt (mistä epäilemättä olet nauttinut, sinä petollinen Syvyyttä rakastava houkka). Maista niiden syvälle kaivautuvaa autuutta. Niiden verenhimoinen matka ruumiisi läpi saa sinut tuntemaan syvimpiä, mustimpia iloja mitä kukaan kuolevainen on koskaan tuntenut. Niiden sielua värisyttävä vaellus päättyy kalloosi, minne ne munivat poikasensa, jotka orgiallisella raivolla kuluttavat sinut – jättäen sinut tyhjäksi kuoreksi – loppuun kulunut rakastaja, kuolaten ihanassa unohduksessa ikuisesti. Jollet sitten pysty vastustamaan näitä jumalia taivuttavia nautintoja. Tällä kertaa, koettelemus ei ole ainoastaan sinulle. Katsotaanpa, pysyykö luotettavien toveriesi uskollisuus yhtä vakaina kuin sinun. Kuka tulee olemaan ensimmäinen, joka kuolee ekstaasin kourissa?

Drovalid: Mestari Larazod, pimeän Asmodeuksemme mitä epäpyhin pyhimys, salli minun todistaa sitoutumiseni päämääräämme. Kun ajattelinkin, että pureva piiskani nylki punaista ihoasi ja naarmutti niin jaloa nahkaa, kuin sinun. Tulen kohtaamaan tämän koettelemuksen ensin, jos sallit.

Larazod: Rohkeuteusi on epäilyksen ulkopuolella. Näytä tälle mielin kielin Magistraatille, mitä tarkoittaa uskollisuus.

...

Drovalid: Asmodeus, todista uskollisuuteni. Tämä puoliverinen puhuu vain totta!

...

Ilsandra: Oi, ollapa tuo kampela! Pureutua noin ihanaan lihaan!

Larazod: Laulan ainoastaan ilosta saada palvella pimeyden herraamme. Tämä nautinto on ainoastaan Asmodeuksen totuuden lahja. Kuolisin mieluusti tämän kampelan puremaan, mutta voi, velvollisuuteni täällä on vielä tekemättä, joten poistan tämän nautinnon verisellä veitsellä. En tule luovuttamaan ennen kuin valheesi ovat paljastetut, väärä Magistraatti.

...

Dentris: Oi! Siitä on niin pitkään! Ihana, kivulias nautinto!

...

Dentris: (Happamasti) Valita sinun, yököttävän näköisen puoliverisin nuoren isäntäni ja unen kolmesta succubuksesta väliltä – vaikea valinta Larazod, mutta jotenkin ihana olemuksesi viekoitteli minut.

Tybain: Minun vuoroni, oletan.

...

Tybain: Uuuuh! Aaaah! En tunnista tätä tunnetta!

Dentris: Hah! Katsokaa neitseellisen ritarin kiemurtelua!

Tybain: Aivan kuin tuhat höyhentä hyökkäisi lihani kimppuun – erityisesti minun… herkimpiin… osiini. Mitä outoa nautintoa tämä on!

Larazod: Ah, Arodenin seuraajat, he ovat kuin viattomat lapset! Pysy lujana, rakas ystäväni!

...

Tybain: Voin hyvin, joskaan en ehkä koskaan tule olemaan kuten ennen.

Haanderthan: Kirottu olkoon sinnikkyytenne. Kaikki valheet tulevat lopulta paljastamaan rumat raateluhampaansa. Tulen vetämään ne teistä kuten myrkyn haavasta.

...

Dentris: Millaisia kauhuja. Mitä seuraavaksi?

Larazod: Pysy lujana, vanhus.

Dentris: Helppoa sinun on sanoa! Nuoret nauravat kuolemalla kuin muukalaiselle. Kun tulet vanhemmaksi, tulet tuntemaan sen paremmin – ja pelkäämään sitä.

Drovalid: Olen nähnyt vanhojen ja nuorten murtuvan tämän oikeusistuimen edessä. Heillä kaikilla oli yhteistä tämä: vetiset ja heikot silmät, jotka kertoivat hengen heikkoudesta. Sinun silmäsi ovat kuin hiekkaa ja kivimurskaa, piittaamattomina jopa myrskyisen meren edessä. Sinä et osaa murtua, velho.

Dentris: Ehkäpä en, Piinaaja. Mutta kerro – mitä uusia kauhuja edessä?

Drovalid: Tästä seuraavaksi on Pedon Maha. Pelon aihe, lahja tälle oikeudelle Helvetin herttualta, Peto on hirvittävä olento, jonka maha on happoa sylkevien käärmeiden pesä. Se nielee meidät kokonaisina ja pesee meidät sitten puhtaaksi hapollaan.

Dentris: Mikä ”Koettelemus” tuo on!?

Drovalid: Jos olemme viattomia, emmekä puhu valheita, Pedon Maha jättää meidät vahingoittumiksi.

Tybain: Hulluutta!

Larazod: Pysykää lujina, rakkaat ystävät. Luottakaa Asmodeukseen.

Tybain: Mutta kun minä en luota!

Larazod: No, sitten sinun on parasta opetella uimaan.

Haanderthan: Seuraava koettelemus vaatii suuren uhrauksen. Sinä, joka puhut puoliverisen puolesta, yksittäinen petturi neuvostossa, joka puhut vastaan kunnianarvoista persoonaani. Sinun tulee kärsiä tämä koitos samoin kuin sitä seuraavat, syytettyjen keralla.

Ilsandra: (Nauraen) Mielelläni! Seison tämän tieflingin rinnalla, tai hänen takanaan, tai hän minun, tai ehkäpä minun tulisi voimistaa häntä alhaalta käsin tai sallia hänen tehdä sama minulle. Tulette huomaamaan, kuinka voimallisesti huolehdin hänen nautinnostaan, sillä hän puhuu totta.

Haanderthan: Pala sitten hänen kanssaan.

...

Ilsandra: Tulet tuntemaan Asmodeuksen lahjat, rakas lapsi. Olet ansainnut suuren suosionosoituksen uskollisella palveluksellasi ja annan sen mielelläni korkoineen. Mutta hiljaa, mikä kauheus lähestyy? Nautintomme saavat odottaa.

...

Larazod: Tule, hirvitys, aion repiä tieni sisuksistasi valkohehkuisella totuuden miekallani.

Drovalid: Vaikkakin saatan kuolla Pedon suolistossa sulaneena lammikoksi nestemäistä lihaa, en pysty kuvittelemaan parempaa miestä, jonka kanssa kuolla. On kunnia kuolla noin totuuden täyttämän miehen rinnalla.

Dentris: Tule ja ota haukku, Vanha Petonen. Nämä vanhat luut tulevat juuttumaan kurkkuusi ja tukehduttavat sinut kuoliaaksi.

Tybain: Pyhä lihani tulee polttamaan sinua alas asti. Arodenin siunaukset sielulleni takaavat Pedolle hyvin epämiellyttävän aterian.

...

Haanderthan: Olette ryömineet Pedon kidasta. Nähkäämme, mitä kuvottavia valheita kiemurtelee petollisista sisuksistanne. Näyttäkää ne.

...

Drovalid: Rakas Asmodeus! Säästä meitä!

Larazod: Mitä nämä karmiininpunaiset munat merkitsevät?

Drovalid: Painajaisia pahempia kauhuja. Nämä munat, ne kaivautuvat syvälle sisäämme. Siellä ne kuoriutuvat, jauhaen sisuksemme tahnaksi ja imaisten ne sahalaitaisten paholaishampaidensa läpi. Ne ravitsevat itseään sielullamme. Ja kun nämä paholaiset ovat syöneet vatsansa täyteen, ne repivät itsensä vapauteen – kammottavia olentoja! Karmivia paholaislapsia, joiden kasvot ovat kuten meillä, mutta täynnä vihaa sitä kaikkea kohtaan mitä olemme. Olemme äitejä vääntyneille olennoille ja katselemme itseämme samalla kun kuolemme heidän kynsiensä murhaamina.

Haanderthan: Tunnustatteko nyt, vai synnytättekö epäsikiöitä omasta lihastanne?

Ilsandra: Tee pahimpasi, hölmö kuolevainen. Olen helvetin prinsessa, eikä yksikään lapsi, joka on syntyisin mustasta sielustani, kanna kaunaa minua kohtaan.

...

Larazod: Ha! Anna minulle munasi, sinä limanuljaska. Jos Asmodeus toivoo sitä, tulen kuristamaan oman paholaismaisen lapseni riemuiten. Nielaisen tämän munan tämän oikeusistuimen ja Pimeyden Ruhtinaamme silmien edessä.

Dentris: No, antakaa minulle omani. Mitään hyödyllistä siitä ei teille koidu. Todellinen Dentris Maltrada kuoli minun paholaismaisiin käsiini jo iäisyys sitten, kun synnyin hänen vanhasta sielustaan. Olen lapsi tämän kaltaisesta munasta.

Tybain: Tosiaanko?! Minulla ei ollut aavistustakaan.

Dentris: Kunpa kaikki olisivat naiiveja kuten sinä, temppeliritari.

Tybain: Minä pidän munista! Punaisista, valkeista tai muunlaisista. Antakaa minulle omani. Syön sen raakana!

...

Ilsandra: Ei! Lapseni! Anna minulle anteeksi! Tulet maksamaan tästä, Haan – sydänverelläsi ja jokaisella sielun sirpaleellasi.

...

Haanderthan: (Sivulla) Kuinka tämä on mahdollista? Neljä koettelemusta jo mennyttä, ja yhä he ovat voitokkaita. Asmodeus suosii heitä. Mahtaako Pimeä Ruhtina todella tietää sopimuksestani Syvyyden kanssa? Niin ei voi olla, tai olen tuhon oma. Totta tahi ei, minun täytyy yrittää viimeistä. Tulen hukuttamaan heidän uskonsa tiheään ja syövyttävään keitokseen ja katson, kestävätkö he sen.

(Tovereille): Te sairaat raukat väitätte kuolematonta uskollisuutta toisianne kohtaan. Jälleen yksi savuava valhe pimeistä ruumiinaukoistanne. Olette yhdessä ainoastaan vehkeilyillänne halventaaksenne tätä oikeutta ja Hänen Mustaa Majesteettiaan. Se olette te, jotka olette tehneet sopimuksen demoninsikiöiden kanssa ja yritätte tuhota minut tehdäksenne palveluksen jollekin limaiselle valtiattarelle tai valtiaalle myrkynhöyryisessä Syvyydessä. Inhat suojelijanne ovat toistaiseksi torjuneet oikeuden pimeän käden, mutta katsotaanpa, pysyttekö lujina kadotuksen uhan alla.

Dentris: Lisää? En voi selvitä. Vanha sydämeni antaa periksi. Jatkakaa ilman minua, isäntä. Palvelin isäänne uskollisesti. Mutta voi, joudun antamaan periksi hänen puoliverisen poikansa kohdalla. Nämä haasteet, aina pahempina, viiltävät sieluni irti ruumiista. Pitäköön Asmodeus minut.

Larazod: Ei mitään pötypuheita, velho. Etkö ole väittänyt olevasi kuolematon kaikille, jotka ovat viitsineet kuunnella? ”Vanha Dentris Maltrada ei voi kuolla”, sanoit. ”Olen syönyt ikivanhan Punaisen Käärmeen sydämen ja hänen tulensa lämmittämänä, sieluni palaa ikuisesti.” Nouse ylös, rakas ystävä, enemmän isä minulle kuin kukaan isä koskaan. Velvollisuuksiasi ei ole lievennetty. Työsi ei ole vielä ohi.

Tybain: Anna hänen kuolla. Hän on jo kärsinyt tarpeeksi kauan ja me olemme kärsineet hänen tyhjistä kerskailuistaan sitäkin enemmän. Lähde pois, vanhus, ja tyydy siihen.

Dentris: Mitä--- Sinä senkin säihkyvä kovakuoriainen! Sinä nuoren pentuna-syntyneen-puolijumalan värisevä tomppeliritari! Sinä kelvoton kasari! Minä murskaan pääsi tuhannen maailman kaikilla voimilla. Kuolleiden jumalien korkeaääninen laulanta vavahtelee komennostani. Minun jäljiltäni mielesi tulee olemaan palasina pahemmin kuin lumppuriepu. ”Kuole”! ”Kuole”, sinä sanot! En, ennen kuin olen nähnyt viimeisen lammasmaisen henkäyksesi puristettuina ulos keuhkoistasi tulisin pihdein – sinä typerästi hymyilevä Aro-din-din!

Tybain: Näytetäänpäs sitä yhtäkkiä niin eloisalta, että.

Larazod: Rauha maassa, vanha mies. Tomppeliritari tekee pyhää parannusta vanhoilla luillesi – käyttäen ainoaa salvaa, jota riutunut sydämesi kaipaa – polttavaa raivoa ja syvää vihaa. Sappea salvaan, sappea salvasta – mikä petomainen vanhus, kauhu kuninkaille ja enkeleille. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Dentris Maltrada. Hänelle ei ole vertaista.

Dentris: Riittää, pentu! Minua on käytetty hyväksi. Äläkä paranna minua käsilläsi, tomppeliritari. Nousen ilman nuoren jumalasi kehotuksia. Tosiaankin: työtäni on vielä jäljellä.

Ilsandra: Outo vanha velho, uskollinen ja kultainen sydän. Hän liittyköön seuraamme häävuoteellamme ja yksi yö autuutta olkoon hänen saatavissaan!

Larazod: Kaunis ajatus, Helvetin prinsessani, olkoonkin, että se mieltäni jokseenkin häiritsee.

Drovalid: Riittää. On jo aika. En ole ollut seurassanne pitkään. mutta tietäkää, että seisoisin vierellänne vaikka kuusi sataa koettelemusta. Lyökäämme kättä, puoliverinen. Minun ja sinun syntini ovat yhtä. Kohtalomme kietoutuvat ja kävelen kanssasi polkuasi katkeraan, palavaan loppuun saakka.

Larazod: Tämä on kunnia.

Haanderthan: Kuinka koskettavaa. Nämä tunteenosoituksenne eivät ole muuta kuin uneliaita pilviä, jotka Asmodeuksen hakkaavat siivet repivät pian kappaleiksi.

Larazod: Kasvot kuin unenomaisen ihanat, suudelma kuin tulta. Minä palan vuoksesi, prinsessa. Tartu minuun, kaiva kyntesi syvälle rintaani ja kosketa sydäntäni valkohehkuisin hyväilyin.

Ilsandra: Minä olen sinun tuhat autuasta vuotta tästä eteenpäin. Juo kiehuvaa vertani ranteestani, tai mistä vain haluat – sinetöikäämme tämä syntinen järjestely ja pankaamme liittomme täytäntöön taistelun kiihkeydessä.

Tybain: Dentris, sinä vanha piski, koira kerälle kietoutuneena isäntäsi jalkoihin. En voi kutsua sinua ystäväkseni, mutta uskollisempaa palvelijaa en ole konsaan tuntenut. Lojaalisuus on suuruuden merkki. Tiedä, että miekkani on sinun samoin kuin sinun taikasi taipuvat Larazodin päämääriin. Me seisomme rinta rinnan, ja tulemme aina seisomaan.

Ilsandra: Mestaripiinaaja, Drovalid Vorclune, sanottakoon vielä, että mies, joka pystyy kestämään toimintansa uhreilleen aiheuttamat hirvittävät vammat, on suurmies tosiaan. Vaikka olenkin lupautunut tälle puoliveriselle, tiedä, että rohkeutesi aiheuttaa väristyksiä kupeisiini.

Drovalid: Annatte minulle mieluisan kunnianosoituksen, valtiatar. Seison voimattomana intohimonne ja näiden jalosukuisten rikkoutumattoman rohkeuden edessä. Jopa tämä epämiehekäs tomppeliritari pysyy lujana Helvetin piinojen edessä – lujempana kuin vahvin noita.

...

Haanderthan: Viimeinen koettelemus on käsillä. Sielunne tullaan viimein tukahduttamaan.

Larazod: Tämä koettelemus on sinun, Magistraatti Maleficarum. Asmodeus on ainoa tosi tuomari täällä. Kumarra hänen edessään.

Haanderthan: Kapinen koira! Asmodeus tulee polttamaan sielusi, niin kuin kastikkeen karsta poltetaan kattilan pohjasta. Luut tuhkaksi ja Mustan Ruhtinaan liekin kuumudesta vahankelmeät sielut lammikoksi sulaneina hänen teräväkyntisten jalkojensa juureen.

...

Asmodeus: Valitkaa. Totuudenmukainen sydän tulee lyömään ikuisuuden vahvana rinnallani, valheellinen palaa tuhkaksi hetkessä. ...

Asmodeus: Petollinen magistraatti, joka lukee valheellista oikeutta totuudenmukaisille sydämille. Sielusi tulee palamaan ikuisesti – iankaikkinen kärsimys odottaa sinua.

Twiittaa