Vampir: Miami - Andrew, osa 25

Eddie Firetribe

Huoh, Ken onnistui pilaamaan viimeisimmän ensimmäisen huoneen kokouksen. Oliko hänen pakko alkaa pönkittämään omaa asemaansa Pierpontin kustannuksella. Minun on pakko hoitaa tämä asia kuntoon. Tahdon sen paikan ensimmäisestä huoneesta. Asemani Miamissa parantuisi huomattavasti, harva uskaltaa asettua ensimmäisen huoneen tahtoa vastaan. Minulla olisi vihdoinkin mahdollisuus alkaa toimimaan itsenäisemmin ja ottaa kaupungista minulle kuuluva asema. En anna tämän pienen vastaiskun haitata minua. Aion koota ensimmäisen huoneen kasaan, vaikka se vaatisi henkilökohtaisia uhrauksia.

Ken yllättäen oli samaa mieltä kanssani. Hän halusi myös toimivan organisaation ympärilleen. Hän ei vain halunnut alistua Pirpontin käsikassaraksi, mikä on sinänsä aivan ymmärrettävää. Ken on hankkinut uusia ystäviä jostakin, koska hänet on hyväksytty Artemiksen metsästysseuran jäseneksi. Nämä ystävät ovat todennäköisesti kaupungin ulkopuolelta, koska Miamissa ei tietääkseni ole ketään järjestön jäsentä. Alan ymmärtää hänen nokittelunsa Pierpontille. Tosin en näe Keniä Hevosen selässä jahtaamassa kettuja, mutta kukin hoitakoon asiansa tyylillään. Sovimme, että Ken kontaktoi Prestonin kanssa ja minä pyrin lepyttämään Pierponttia. Lähdin tapaamaan Pierponttia, joka edelleen kihisi raivosta. Sain Pierpontin onneksi vakuutettua suuremmasta kokonaiskuvasta ja yhteisestä Invictuksesta. Hän suostuisi uuteen tapaamiseen, jos Ken esittäisi virallisen anteeksipyynnön moukkamaisesta käytöksestään ja osoittaisi jatkossa tietävänsä paikkansa vanhempien Kaltaisten keskuudessa. Laadin aikaisempien lähteiden perusteella virallisen anteeksipyynnön ja sain Kenin allekirjoittamaan sen, näin vältyttiin suoralta kontaktilta, joka olisi varmasti johtanut vain konfliktin syvenemiseen.

Iltaa ennen Marian järjestämiä naamiaisia/kruunajaisia kokoonnuimme Prestonin luona. Keskustelu oli yllättäen antoisaa ja yllätyin positiivisesti, kun Ken ehdotti minulle varakreivin arvoa, vaikkapa Coral Gablesin alueelta. Pierpont ja Preston olivat samaa mieltä. Aloin välittömästi suunnitella muuttoa Coral Gablesiin ja fokukseni loppukokouksen suhteen oli hieman heikko. Sovimme, että esiinnymme naamiaisissa yhtenäisenä Invictuksena osoittaaksemme voimamme muille kaupungin asukkaille. Minä ja Ken saapuisimme hieman ennen kello kymmentä ja Preston & Pierpont kymmenen jälkeen.

Valitettavasti kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti. Jotkut muut nuoremmat Kaltaiset elättelivät harhaluuloja asemastaan ja yrittivät aivan samaa temppu kuin mekin. Lopputuloksena astelimme Kenin kanssa sisälle naamiaisiin varttia yli kymmenen. Etiketin mukaan tämä tarkoitti, että olimme asettaneet itsemme kaupungin vanhimpien ja voimakkaiden joukkoon. En tiedä sainko voimaa naamiaisasustani, joka kuvasti Judexin asemaani, mutta minua ei itse asiassa häirinnyt muiden Kaltaisten paheksuvat katseet tipan vertaakaan. Katselkoot, siihen joutuisivat lähitulevaisuudessa tottumaan. Osa Kaltaisista ei ollut selvästi ymmärtänyt tilanteen luonnetta ja heidän naamiaisasunsa olivat todella vulgaareja ja mielikuvituksettomia. Minun melkein kävi sääliksi Jenningsiä ja hänen väkeään, miten köyhää. Voisin varmasti tulevaisuudessa auttaa heitä jotenkin.

Teimme nopeasti selväksi Invictuksen aseman kaupungin keskipisteenä ja pidimme omaa hoviamme keskeisellä paikalla. Asemaamme vahvistivat vielä Memphiksestä saapuneet edustajat, jotka olivat Kenin vieraina. Abigailkin oli tehnyt selvän pesäeron Lanceaan ja seisoi muina naisina keskellä noitapiirin hirviöseuruetta. Lanceasta luotiin selvästi pahoja katseita sinnepäin. Ilta oli oikeastaan todella tuskallinen. Lauma Kaltaisia samassa tilassa on kuin uinti hai altaassa, koko ajan saa jännittää epäelämänsä puolesta. Maria saapui vihdoinkin sisään ja Invictus ja Lancea lähtivät kumpikin liikkeelle. Me voitimme. Saimme pysäytettyä lancean keskusteluun kansamme ja Pierpont & Preston pääsivät keskustelu etäisyydelle tulevan ruhtinattaren kanssa. Valitettavasti kaikki tämä keskeytyi Lancean typerin Longinusten palvontamenojen tähden. Otin osaa tapahtumaan kohteliaisuudesta, vaikka minun on pakko myöntää että se oli kuolettavan tylsää.

Palvontamenojen kanssa ajauduin mielenkiintoiseen keskusteluun Beckinsalen kanssa. Hän Kartialaiseen tapaansa alkoi kiistää Marian oikeutusta valtaan, meillä ei kuulemma ollut todisteita hänen iästään, muuta kuin hänen oma sanansa. Osoitin Beckinsalelle ongelman hänen logiikassaan, olisiko kaupungissa ketään muuta ruhtinaaksi soveltuvaa. Tämä sai hänet vihdoinkin vaikenemaan hetkeksi ja pääsin livahtamaan paikalta. Abigail ja Schultz olivat myös aloittaneet hyvin epämiellyttävän keskustelun, joka koski Maldonaton perintöä. Satun vallan hyvin tietämään, että tämä omaisuus on siirtynyt Kenin tileille ja kaikki ei ole mennyt aivan lainkirjaimen mukaisesti. Pistin tosin mieleeni, että minun täytyisi ottaa yhteyttä Beckinsaleen ja selvittää tätä historia asiaa hänen kanssaan.

Minulla on niin paljon tehtävää nyt, tunnen että aika on otollinen ja kaikki langat käsissäni. Ainoa mistä minun täytyy nyt huolehtia on selustani, liian röyhkeäksi ei ole varaa ruveta. Haluan pitää välimiehen asemani. Samalla voin haalia langanpäät käsiini, ja kun aika on otollinen, on valta-asemani peruskiveen muurattu, ja voin lopettaa tämän ääripäiden välissä seikkailun.

Kuten kaikki aikaisemmatkin Kaltaisten kokoukset, näidenkään naamiaisten loppu ei ollut kovin onnellinen. Sara Elgarin järjestämä pitkäveteinen esitys sai kumman käänteen kun yksi näyttelijöistä huusi jotakin lähestyvästä kuolemasta, ja toinen kirkui osoittaen huoneen ovelle, jossa ei ollut yhtikäs mitään. Maria ilmeisesti menetti hermonsa tästä ja suuntasi ulos, julistautumatta ruhtinattareksi, minun läänitykseni! Mitä niille nyt käy? Miksi kaiken taas täytyi mennä näin pieleen? Tunnelma hai altaassa alkoi lähestyä kiehumispistettä, joten suuntasimme Invictuksen kera ulos, Abigail vahvistuksenamme. Hyppäsin autooni ja lähdin ajamaan kotiani kohden. Suunnitelmani vaativat uutta strategiaa, mutta nyt on myöhäistä lyödä jarrua päälle.