Valalinnan rauniokaupunki

Vili, Sope, Klasu, Atte

Mitä?

Seikkailu kirjoitetaan "avoimeksi" kuten aikaisemmat - ja noudattaa samankaltaista lineaarista kuljetusta. Huomattavaa kuitenkin on, että tässä tapauksessa on tarkoitus jatkaa kolmen sankarimme hiljakseen legendanomaiseksi muodostuvaa matkaa kohden vanhan valan ritarikunnan salaisuuksia ja lopullista kohtaamista käskynhaltijan kanssa.

Valalinnan rauniokaupunki on huomattavasti satumaisempaa tai korkealentoisempaa fantasiaa kuin aikaisemmat osat. Tästä huolimatta se pyrkii pitämään aikaisempien osien maailman suhteellisen eheänä.

Pelissä tullaan tapaamaan:

1. Fantasiapetoja kuten lohikäärmeitä
2. Epäkuolleita kuten Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu -elokuvassa
3. {-Etelän miehiä kuten Kingdom of Heaven -elokuvassa

Näihin voi vielä vaikuttaa - koska meininki on ilmankin fantasiaelementtejä varsin mainiota-}

Palkkiomaineet:

Seikkailusta palkintona (riippuen teoista) ovat seuraavat maineet mahdollisia:

• Haudanryöstäjä (käsirysy, ansat, tieteet)
  Vaatii tietysti haudanryösteluä...
• Vaeltaja vaatii eränkävijä I (taistelu, jouset, erätaidot)
  Vaeltajat ovat metsissä eläviä... vaeltajia (gasp)
• Tutkimusmatkailija (ensiapu, tieteet, erätaidot)
  Tämän saa sitten suoraan, jos muut ei käy.
• Käärmeenkantaja (petos, salatieto, alkemia)
  Tämän selitys selviää vasta pelin aikana.

Keskustelua

1. Tämä on se siistein aika. Kauit menneisyydestä ovat enemmän synnyttämään epäilystä kuin kertomaan muinaisesta suuruudesta. Kaupunki _EI_ ollut suurempi kuin nykyinen valtiaan kaupunki.

2. Seikkailu oli liian tarinavetoinen. Jatkossa pyritään vetämään pelejä enemmän seikkailuna kuin tarinoina. Monessa kohdassa hahmojen kyky vaikuttaa asioiden kulkuun vaikutti sangen hataralta (vaikka se ei oikeastaan ollut). Vaikutus johtui uskoakseni siitä, että näkypohjaiset kohtaukset olivat enemmän seuraamista kuin toimintaa.

3. FP09:siä olisi hyvä päästä käyttämään myös muissa keisseissä kuin taisteluissa. Esimerkiksi politikointi, kieroilu, piilottelu ja kaupankäynti tulevat mieleen helpoista haastetilanteista.

Komppaan (vaikka taitaakin olla nämä jutut mun suullisesta palautteesta muutenkin). Fantasiajuttujen ongelmana on se, että ne on helposti liian voimakkaita. Tulee sellainen fiilis, että hahmot ei ole niiden siisteimpien ja kovimpien toimijoiden joukossa (mikä on siis sitä vastaan mitä haen). Sen lisäksi yliluonnollinen uhka ei ole välttämättä jännittävin uhka. Hahmojen perässä olevat voudin miehet ovat paljon uhkaavampi kuin joku lohikäärme (siis sillä tavalla, että se on konkreettisempi uhkana). Muina hyvinä haasteina tulee mieleen luonnon asettamat vaarat (kuohuva koski oli musta tosi hyvä ja jännittävä).

Täytyy kuitenkin vielä lisätä tuosta pelistä, että se rauniokaupunki oli tunnelmallinen ja ensimmäinen taistelu mielenkiintoinen (ei kuitenkaan niin hyvä kuin edellisen pelin jousiampujia vastaan ollut taistelu tai tappelu naku-Barnaclesia ja apureita vastaan). Sirkusväestä myös plussaa.