• Kukonlaulun aikaan seikkailijat lähtivät yhdessä Don-Jon Raskinin kanssa matkaan kohti Vuorenvarpaan kaivoksia. Kovassa tuulenmyräkässä matka tuntui pidemmältä kuin se oikeasti oli, eikä matkaa helpottanut Don-Jonin jatkuva höpöttäminen. Kokenut seikkailija kertoi urastaan kaivosmiehenä, seilorina, tukkijätkänä ja jokainen tarina sisälsi vähintään kolme kalavaletta. Oscar ja Alexandra koittivat selvittää, onko kokenut ex-seikkailija kohdanntu valkoista lohikäärmettä, tai tiesikö hän niistä mitään. Don-Jon vältteli vastaamasta suoraan, ja ilmaan jäi epäilys siitä, että Don-Jon ehkä tietää enemmän kuin kertoo...
• Ennen Vuorenvarvasta ryhmä törmää kasaan ruumita; yhdeksän kappaletta örkkejä, joiden kuolinsyyksi selviää jäätyminen hengiltä- lohikäärmeen työtä tämäkin. Örkit ovat olleet kuolleina ainakin kolme päivää, eli ehkä peto ei ole enään lähialueilla. Yllätykset eivät lopu Vuorenvarpaalla; kaivos on hiirenhiljainen. Ensimmäisestä kaivosluolasta löytyy nälkäisiä rottia, ja vaikka yksi jättiläisrotta puree Routaa pahasti käteen, eivät ne tuota merkittäviä ongelmia. Pian kaivoksen salaisuus selviää; ihmisrottien joukko vallanut kaivoksen, johtajanaan Zeleen Varnaster. Zeleen kertoo että he valtasivat kaivoksen itselleen, koska örkit olivat vallanneet heidän kotinsa- Savraksen kappelin läheltä Jänönmarjaa! Pian sopimus syntyy; jos örkit ajetaan pois kappelista, suostuvat ihmisrotat lähtemään kaivoksesta. Don-Jon jää sopimuksen pantiksi, ja seikkailijat saavat yöpyä kaivoksessa- vahdittuna, luonnollisesti.
• Aamulla he suuntaavat kohti Voikallon ranchia ja Savraksen kappelia. Matka vie kaksi päivää, ja siihen mahtui yllätyksiä; Mettiäisen puolituisperheen kauppavaunusta ostetaan sekä hopeoitu tikari vakuudeksi ihmisrottia vastaan että ruokapuolta, ja yöllä lohikäärme lentää heidän leirinsä ylitse. Yön pimeydessä on paha arvioida, oliko kyseessä juuri samainen valkoinen peto mutta jäätynyt peura tienposkessa antaa vahvistusta tälle teorialle. Seuraavana päivänä he saapuvat Voikallon ranchille, jossa örkit ovat ryöstelemässä. Maissipellon kautta sankarit koittavat hiipiä huomaamatta ranchin päätalolle, mutta pellon vahti huomaa heidät; väkivahva Jätti, jolta vain Routa onnistuu pysymään piilossa. Jätin moukari takoo Sinamia maanrakoon, mutta Roudan piilosta ampumat nuolet ja Oscarin ja Alexandran taikuudet kaatavat hirmun maahan- mutta ei ennen kuin pari örkkejä saapuu paikalle. Myöhemmin päätalon pihalla lisää örkkejä kohdataan, mutta hyvin valmistautuneet seikkailijat saavat heidät maahan, joskin Routa ottaa kovan osuman örkin sotakirveestä. Tilan isäntä Iso-Al löydetään kellarista vangittuna. Al on murheen murtama tilansa kohtalosta, mutta lupaa vanhan mithral-haarniskansa palkkioksi, jos he palauttavat örkkien varastaman palkintosonninsa Petunian takaisin.
• Iso-Al tarjoaa heille turvallisen paikan yöpyä kotonaan, ja aamulla Routa alkaa jäljittämään örkkejä, ja jäljet luonnollisesti johtavat Savraksen kappelille. Kappeli on valitettavasti vaikea lähestyä huomaamatta; avoimella kentällä oleva linnoitus, jossa on vartijat hereillä. Vaanimisen sijaan paikkaa lähestytään diplomaattisesti; Sinami vaatii tavata heimon johtajan. Kappelista löytyy kokonainen örkkiheimo, ja heidän johtajansa, Roskva Rautakallo. Routa tiedustelee, miksi örkit ovat tulleet näille alueille ryöstelemään. Tämänkin takana on valkoinen lohikäärme, sillä peto ajoi örkit kotoaan vuorilta alas ja valtasi heidän linnoituksensa itselleen. Kuulemma heidän saapuessaan kappelille, oli se tyhjillään, mikä on ristiriidassa Zeleenin tarinan kanssa. Roskva haluaa suojella heimoaan, ja suostuu kertomaan reitin linnakkeelleen, lohikäärmeen pesään, jos sankarit auttavat häntä sopimaan kauppasuhteet ihmisyhteisöihin, jotta hän voi ruokkia nälkiintyvän heimonsa. Sankarit kertovat myös kappelin aarteesta, jonka he suostuvat jakamaan örkkien kanssa. He hajaantuvat etsimään sitä, ja Sinami löytää ovelasti piilotetun aarteen- kultaisen kirkonkellon! Alexandra löytää toisenlaisen aarteen- Savraksen alttarin, joka antaa hänelle vision; harmaa sormus sormessaan, kallosta ja selkärangasta tehty sauva, helvetin hohkava taivas ja lohikäärmeen huuto. Ennustusten jumalan viesti on kryptinen, mutta Alexandra painaa sen mieleensä.

Petunia mukanaan seikkailijat jättävät örkit omaan rauhaansa. Phandalinin seudut ovat todellakin kaaoksessa, mutta askel kerrallaan voidaan kenties rauha palauttaa, ja lohikäärme ajaa pois näiltä seuduilta...

Roskva Rautakallo