1700-1800 -lukujen sotateknologiasta

Vielä tässä vaiheessa historiaa armeijat sotivat pääasiassa taktiikalla, jossa rivi miehiä seisoo rinta kaarella pystyasennossa, ampuu kohti vihollista ja polvistuu lataamaan. Tämän miesrivin takana oleva rivi miehiä etenee polvistuneiden etupuolelle, tähtää, ampuu yhteislaukauksen, ja sitten polvistuu lataamaan. Jatka, kunnes vihollinen tai kaikki omat miehet ovat kaatuneet. Lataamisen menee aikaa 10-20 sekuntia harjaantuneella kiväärimiehellä. Aseessa käytetään mustaruutia, joka savuaa vallan perkeleesti ja tekee taistelukentällä näkyvyydestä heikon. Tämä oli siis Brittien taktiikka vielä Amerikan vapaussodassa. Kun vastassa oli harjaantuneita eränkävijöitä, jotka olivat tottuneet käyttämään maastoa hyväksi ja osasivat myös ampua tarkasti, tulokset olivat arvattavia. Taktiikan käytöstä luovuttiin silti vasta, kun mustaruudin tilalle onnistuttiin kehittämään paljon vähemmän savuttava ruutiseos. Tällöin siis näkyvyys taistelukentilläkin parani ja rinta kaarella marssivat sotilaat marssivat yleensä suoraan kuolemaansa.

Pitkät pyssyt

Perusase oli suun kautta ladattava kertalaukaistava pitkä kivääri, eli musketti. Ruuti kaadetaan piipusta ruutisarvella, kuula pudotetaan perään, ja sitten tampataan pitkällä metallipuikolla. Jotta kuulan valuminen piippua pitkin pois paikoiltaan piipun takaosassa voitaisiin estää, ennen tamppausta piippuun saatettiin pudottaa pala paperia tai kangasta. Iskuri vedetään taakse, kaadetaan hieman ruutia iskurin alla olevalle teräksiselle kupille, tähdätään ja painetaan liipasinta, joka vapauttaa iskurin. Iskurissa oleva piikivenpala iskee teräksistä kuppia, kipinä sytyttää ruudin, joka räjäyttää piipussa kuulan takana olevan ruudin, joka laukaisee kuulan piippua pitkin toivon mukaan kohti maaliaan.

Jotkut asesepät tekivät tilauksesta kaksipiippuisia pitkiä pyssyjä, mutta nämä olivat harvinaisia, kalliita yksittäiskappaleita.

Pistoolit

Oli myös pistooleja. Ne olivat isoja ja painavia kapistuksia, jotka olivat periaatteessa vain lyhyempiä versioita kivääreistä. Pistooleja oli periaatteesa vain upseereilla, joskin palkkasotilailla jne. saattoi kakkosaseinaan olla pistooleita useitakin kappaleita (jopa viisi) kerralla mukanaan. Sekä pistoolit, että kiväärit olivat verrattain epätarkkoja ja useissa tapauksissa hengenvaarallisia pääasiassa käyttäjilleen.

Myös kaksipiippuisia pistooleja valmistettiin, mutta kuten kivääreissäkin, nämä olivat harvinaisia kapistuksia. Muitakin variantteja peruspistoolista oli, mm erikoiset kombinaatio pistoolia ja tikaria tai jopa pistoolia ja nyrkkirautaa.

Blunderbussit

Kolmas, harvinaisempi tyyppi asetta oli nk. blunderbussi, joka vastaa jotakuinkin nykypäivän haulikkoa. Blunderbussin piippu oli melko leveä ja rihlaton, ja piipunsuuta kohti levenevä muistuttaen lähinnä suppiloa. Blunderbussi ladattiin kuten musketti, mutta panoksina saatettiin käyttää yhden kuulan lisäksi useita kuulia, rautanauloja tai mitä ikinä metalliromua nyt sattui olemaan käyttettävissä. Blunderbussin kantama oli erittäin huono, mutta lähietäisyydeltä sen osumatarkkuus oli hyvä ja vaikutukset yleensä tuhoisia.

Lähitaistelu

Lähitaistelua varten sotilailla oli kiväärin piippuun kiinnitettävä pistin. Myös kiväärin perä kävi aseesta. Palkkasotureilla oli lähitaistelua varten usein mukanaan myös veitsiä, käsikirveitä, vasaroita, kenttälapioita jne. Miekkoja oli oikeastaan vain upseereilla ja ratsuväellä. Miekat olivat sapeleita tai säiliä ja saattoivat olla terältään joko käyriä tai suoria.

Ratsuväki

Ratsuväki käytti siis sapeleita tai muita miekkoja, ja yhdistivät useissa tapauksissa pistoolin varusteisiinsa. Pistoolia käytettiin ainoastaan taistelun ensimmäisellä hetkellä, usein varsinkin silloin jos oli kysymyksessä taistelu kahden ratsuväkiyksikön välillä; Molemmat osapuolet tyhjensivät pistoolinsa kohti vihollista, jonka jälkeen jatkettiin kohtaamaan vihollinen sapelein. Luonnollisesti pistoolin lataaminen ratsain on käytännössä mahdotonta.

Näiden lisäksi oli luonnollisesti tykkejä, mutta jätettäköön niistä kertominen johonkin toiseen peliin.

Vampyyrit ja mustaruuti

En näe, että yksikään vampyyri käyttäisi näitä tämän ajan piikivi-iskuri -aseita. Kiväärimiehen vaatteet kun olivat usein ruutipölyssä ja tulipesästä karkaava kipinä saattoi helposti sytyttää koko miehen palamaan. Myös kaikenlaiset toimintahäiriöt olivat varsin yleisiä. Joskus ruuti ei esim syttynytkään heti, vaan antoi odotuttaa itseään sekuntikaupalla. Joskus ruutia oli liikaa, ja koko ase räjähti. Joskus tamppaus oli liian voimallista, ja räjähdys ei irroittanut kuulaa vaan purkautui sen sijaan taaksepäin suoraan ampujan kasvoille ja käsille. Vampyyrit eivät pidä kipinöistä eivätkä räjähdyksistä, molemmat kun tapaavat aiheuttaa tulipaloja.

Pelimekaniikka

(*) Kivääristä: Eli tässä asiayhteydessä tarkoitetaan modifoitua muskettia, jossa on piippua käsitelty siten, että piipun sisäpinnalla on rihla, joko aseen puhdistamisen kautta vahingossa syntyneenä, tai (kalliin) asesepän "rihlaamana". Tämä kierre johtaa tarkempaan aseeseen, jonka luoti on osuessaan vähemmän "kaoottinen", eli suuremmalla todennäköisyydellä jatkaa suoraan uhrin läpi.

Termi rifle tulee termistä rihla, tarkoittaen, että kivääri (rifle) on musketti, jossa on rihlat. Näitä termejä käytettiin kuitenkin vähän miten sattuu ristiin. Yllä mainittuun sotateknologiaan ja taktiikkaan musketin ja kiväärin ero on lähinnä a) Englantilaiset musketit eivät olleet rihlattuja. Teknologia ei vielä mahdollistanut rihlauksen massatuotantoa. b) Amerikkalaisten metsästäjien kivääreissä yleensä oli rihlat, siten antaen huomattavasti paremman kantaman ja tarkkuuden. Nämä aseet kun eivät olleet massatuotettua halpaa roskaa, vaan ko. aseen omistajan elinkeino.