Carder Ensimmäinen, Carder-dynastian perustaja, alkuperäiseltä nimeltään Ivarr Karstaaja, syntyi ensimmäisen ja toisen vuosituhannen taitteessa, Skotlannin ylämailla. Hänen sukunsa juuret ovat Norjassa, mistä hänen esi-isänsä saapui Skotlantiin muiden viikinkien tavoin, milloin ryöstö-, milloin kaupankäyntiaikeissa. Muuta hänen kuolevaisesta ajastaan ei tiedetä varmasti, mutta kaksi tarinaa siitä miten hänestä tuli Kaltainen säilyy.

Carderin Syleily I

Ivarr Karstaaja oli ihan tavallinen käsityöläinen, jonka elämäntehtävä oli harjata lampaista kerittyä villaa, ja näin valmistaa raaka-aineita elintärkeisiin vaatteisiin hänen kyläläisilleen. Hän oli irrallaan muusta kylästä sosiaalisella tasolla, sillä hän ei mielinyt naimisiin, ja pysytteli omissa oloissaan vanhuuden päiviinsä asti. Hänen työnsä oli hänelle kaikki kaikessa – ei vain leivän takia, vaan hän koki sen myös sydämellisenä kutsumuksena.

Elämän ehtoopuolella, neljännen kymmenen elinvuoden häämöttäessä kohtalokkaana hänen edessään, Ivarr tajusi ettei hänellä ollut kisälliä jolle opettaa ammatti. Olihan kylässä nuorukaisia, mutta Ivarr ei tuntenut ketään heistä, eikä oikein tiennyt miten lähestyä heitä. Kaiken lisäksi kylän lapset olivat sukupolvi toisensa perään käyneet toisinaan pelottelemassa ja kiusaamassa häntä. Näinollen hän valitsi mieluummin kisällikseen mustan vuohen, joka oli pitkään seurannut hänen elämäänsä sivusta.

Tuli yö, jona mestarin oli määrä testata kisällin osaamista. Hän käski vuohea hakemaan kylästä kaikkein parhaimmat villat, ja karstata niistä kyläläisille niin paksua kangasta, ettei talvea huomaisi kukaan kylässä edes saapuvaksi. Eläin teki työtä käskettyä, ja palasi seuraavana yönä. Ivarrin elämänliekki alkoi hiipua vuohen karstatessa yömyöhään, ja juuri kun viimeinen hengenveto pääsi hänen keuhkoistaan, peitti vuohi hänet paksulla ja lämpimällä viitalla.

Ivarr heräsi seuraavana iltana peitteen alta, eikä tuntenut kylmää. Ei tuntenut liiemmin kukaan muukaan kyläläisistä, sillä heidät oli surmattu viimeisen mieheen ja naiseen makuusijoilleen. Heidän hiuksensa ja muu karvoituksensa oli leikattu, ja Ivarrille oli tässä vaiheessa selvää, mistä villa oli peräisin.

Carderin Syleily II

Ivarr Karstaaja oli ihan tavallinen käsityöläinen, jonka elämäntehtävä oli harjata lampaista kerittyä villaa, ja näin valmistaa raaka-aineita elintärkeisiin vaatteisiin hänen kyläläisilleen. Hän asui keskellä kylää, ja joutui päivästä toiseen asioimaan ihmisten kanssa joiden kanssa ei kaikelta epäsosiaalisuudeltaan oikein halunnut olla tekemisissä. Hän mieli jotain muuta elämältään, kenties liittymistä sotaväkeen, tai ihan mitä vain – kunhan ei tarvitsisi päivästä toiseen vastaanottaa saavitolkulla pahanhajuista villaa vielä pahemman hajuisilta kyläläisiltä. Häntä pidettiin itsestäänselvyytenä, ja tämä myös kävi hänen hermoillensa pahanpäiväisesti.

Ivarr oli loukussa aina vanhuudenpäivilleen asti. Kaikki kahakat sun muut mitä alueella oli, olivat vain parin kylän välisiä rähinöitä, jotka alkoivat ja päättyivät keihäiden ja kirveiden hakkaamiseen uhkaavasti kilpiä vasten: Toinen osapuoli jänisti aina viimetingassa, joten verta ei ikinä vuodatettu. Mutta Ivarr keksi muuta tekemistä: Hän alkoi kaappaamaan kylän lapsia, jotka olivat ihmisistä kaikkein ärsyttävimpiä, ja kohdisti heihin kaiken kiukkunsa viikkotolkulla, kunnes lopulta kidutti heidät kuoliaiksi karstausharjoillaan. Tietenkin hourupää saatiin lopulta kiinni, ja kivitettiin ulos kylästä, mukanaan vain veriset karstausharjat, sekä ihmisen karvasta punottu musta matkaviitta.

Ivarrin julmuus oli vetänyt puoleensa Peitsen Pyhätön Kaltaisen, jonka nimi oli Botulf. Hän syleili henkipaton tämän julmien syntiensä takia, ja koko epäelämänsä alkutaipaleen Ivarr vietti Pyhätön opissa.