Idealistinen hylkiö

Virtue

Prudence: Patience. John Hamilton opetti pojalleen, että kaikella on hintansa, ja että jokaikinen asia maailmassa pitää ansaita kovalla työllä. Otetaan nyt esimerkiksi Augustin lukutaito: Hänen vanhemmat veljensä maksoivat siitä toinen hengellään ja toinen mielenterveydellään. Se, että joku tulee pyytteettömästi tarjoamaan apuaan, on harvinaista - aina voi taustalla olla vilppiä, tai ihan tavallinen mutta sitäkin kohtalokkaampi sekaannus sopimuksissa. Laupiaita Samarialaisia toki on, eikä sitä pidä koskaan unohtaa, ettei katkeroidu, mutta heitä osuu jokaisen ihmisen kohdalle elämässä vain kourallinen. On siis syytä miettiä niitä taka-ajatuksia kaikissa hyvänkin kuuloisissa tarjouksissa joita kohdalle osuu.
August on kuullut samanlaista tekstiä myös luojaltaan, silloin harvoin kun tämä jaksoi puhua, eikä näyttää konkreettisesti. Sire korosti voimakkaasti sitä, että Kaltaisia motivoi lähes pelkästään oma etu, kenties pitkällä tähtäimellä, mutta oma etu joka tapauksessa. Timothy varoitti kaupungissa asuvista vampyyreistä, ja kertoi että heidän tarjoamat mahdollisuudet ja palvelukset ovat itseasiassa suuri ansavyyhti joka orjuuttaa miehen kuin miehen - paljon katalampi loukku kuin mikään metsästäjän virittämä pyydys. August ei ole vielä tullut kokeneeksi tätä todeksi kantapään kautta, mutta pitää molempien isähahmojensa tärkeimmät neuvot alati mielessään, ihan varmuuden vuoksi.

Vice

Envy: Jealousy. "Syntymäoikeus" on sana jota August inhoaa, samoin kuin vaikkapa sanat "siniverisyys" tai "perillinen". Jokainen ihminen ryömii ulos äidistään poikkeuksetta yhtä säälittävänä olentona, miksi siis kukaan kehtaa uskoa olevansa syntyjään jotenkin hienompi ja tärkeämpi? August selittelee, että tällainen perimys johtaa asioiden pitämiseen itsestään selvyyksinä, mielen laiskistumiseen, ylpeyteen ja tavattomaan julmuuteen. Ne ihmiset, jotka saavat syntymässään perimysoikeuksia, ovat poikkeuksetta niitä ihmisiä jotka tuhlaavat kaiken potentiaalinsa. Toisaalta ne harvat, jotka raatavat tiensä pohjamudista todelliseen asemaan, ovat nähneet enemmän, ja oppineet koetuksissaan arvostamaan esimerkiksi rahan todellista arvoa, tai koulutuksen todellista merkitystä ihmiskunnalle - ovat siis kaiken järjen mukaan heitä joille vallan pitäisi kuulua.
Todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin idealistista viisautta. August on nimittäin kateellinen ja katkera elämänsä kolhuista, ja siitä minkälaiseen tilanteeseen ne ovat hänet johtaneet: Hän on (omasta mielestään) joutunut kärsimään enemmän kuin muut, ja saa palkinnokseen halveksuntaa ja lisää kärsimystä. Toista se olisi olla syntyjään rikas, kotikoulutettu aateliskomistus, joka elämänsä parhaimpina vuosina, takkatulen lämmössä, suoraan sanoen tanssitetaan tuonpuoleiseen elämään Kaltaisena. Siitä on kaukana pakkomielteeksi venyvä pimeä ja kylmä metsästysretki, joka päättyy pakkastenpuremien ja jäätymiskuoleman kautta maanpäälliseen kadotukseen vailla opastavaa valoa.

Liitto

Invictus assosiaatti. Ottaen huomioon Augustin rahvaanomaiset juuret, hänen kärsivällisyytensä ja katkera kiukkunsa aatelia kohtaan, tuntuu käsittämättömältä että Invictus on keskeinen päämäärä tämän Gangrelin suunnitelmissa. Mutta Augustpa katsoo asioita hieman eri valossa kuin mihin on totuttu: Hän haluaa toteuttaa usean au pairin ja luojan sanat "väkevöityvästä vuosikerrasta", jossa Kaltainen siis kouliintuu tavallisesta rappiollisesta elukasta todelliseksi Laadun Kaltaiseksi, ei siis pelkästään Valloittamattoman Tornin hemmotelluksi edustajaksi, joka saa aina tahtonsa läpi, vaan kunniakkaaksi ja viisaaksi selviytyjäksi, vanhaksi konnaksi joka on niin hyvä omassa pelissään ettei lopulta mikään vaara voi uhata häntä. August siis ihailee esimerkiksi Cardereita, ei sen takia että Royle voisi sormia napsauttamalla lyödä hänet ritariksi, tai laittaa hänet päiviltä, vaan siksi, että proverbiaali ensimmäinen Carder on aikanaan ollut yhtä puillapaljailla kuin Augustkin. Kauneinta imperiumissa on siis lopussa odottava kiitos, johon August uskoo aivan koko sydämestään.
Mikä voisikaan olla hienompaa, kuin tulla nimetyksi ihan virallisesti Invictukseen, ja osoittaa kaikille kuinka väkevää Luopiosuden veri on - kaikille keikailijoille näyttää se vahva potentiaali, jota August edustaa. Kun nyt ensin tulisi Invictuksen tunnustamaksi, että se oikeamielinen päteminen voisi alkaa...

Sitoutumaton. August ei ymmärrä tapaa jolla Timothy kuvailee Sitoutumattomuutta. Luoja kuvailee itseään yhdeksi Sitoutumattomista, jolla nyt sattuu olemaan velkoja maksettavanaan. Hänellä on tavallaan kiire pestä kätensä niistä asioista joita on "velkaa" Invictukselle, eikä näe ollenkaan tarpeelliseksi tehdä mitään ylimääräistä ja hyötyä siinä sivussa itse samalla. Vapaus on usein ainoa sana, jota Timothy käyttää perusteluna käytökselleen, mutta jostain syystä August ei näe Timothyn vapautta minään muuna kuin päämäärättömänä juurettomuutena. Ovatkohan kaikki sitoutumattomat Kaltaiset samanlaisia päämäärättömiä kulkureita, jotka vaeltavat kylien välisiä polkuja, vainoten öisiä matkamiehiä?
Kuitenkin August uskoo ettei Timothy ole valinnut elämäntapaansa pelkkää pelkuruuttaan tai laiskuuttaan. Kenties luoja rakentaa omaa imperiumiaan, eri säännöillä kuin Linnoittautuneet, joiksi usein kutsuu kaupunkivampyyrejä.