Armoa tuntematta. Unohdetaan tarinankuljetuksen takaama yliluonnollinen suojelus pelaajahahmoihin nähden. Jos nopat ovat sitä mieltä että pelaajahahmo kuolee, näin tapahtuu. Mahdollisuuksia kuolla on joka sessiossa. Heitot ovat kokoajan kaikkien nähtävissä. Kaikki pahikset ja fyysiset konfliktit on speksattu etukäteen, ja pyritty tasapainottamaan reiluiksi mutta haastaviksi.

Tuntematon sotilas. Aasinsiltana edellisestä: Ei pitkiä pelaajahahmohistorioita sun muutakaan (pyh!) immersiota kasvattavaa meininkiä. Jokainen hahmo rustataan sillä ajatuksella että henki voi lähteä samassa sessiossa jossa se on tuotu peliin. Ei runoilua ja kaunokirjallisuutta tietenkään voi kieltää kokonaan, mutta on syytä muistaa, että kampanjan asenteeseen ei kuulu ihmepelastumiset. Myöskään muiden pelaajahahmojen suunnalta ei tule odottaa armoa.

Junalla resinan yli. Junat ovat vuoden 1877 Weird Westissä kova juttu. Näinollen luvassa on hyvin kiskoitettua tarinaa monella eri tasolla. Pelinjohtajan luoman viitekehyksen ulkopuolella odottaa vain nälkäisiä hirviöitä loputtomien kohtaamisten sarjana. Tätä peliähän te ette pilaa :p