[-Peliraportti

Tapahtumat

Rannick vihdoin vapaa

Puoliltapäivin sade oli vieläkin läpitunkematon harmaa seinämä kun taistelu Rannickin linnoituksen sisäosien hallinnasta oli saatu päätökseen. Jätit voitimme lähes yksitellen kun huoneista kaikonnut metakka ei tuntunut kiinnostavan ketään, vaikka donjon kihisikin niitä saastoja.

Samooja Jakardros korosti hankkimaamme yllätusetua ja sen välitöntä hyödyntämistä, sillä jättien laumoista oli jäljellä vielä noin kaksi tusinaa rumahista. Onneksemme näistä joukoista eräs, Sovak valisti, oli ahtautunut vanhaan huteraan parakkiin. Herrat Faulilj ja Skrym tekivät tuhojaan sen alla sattuneesta syystä sijainneelle polttopuuvarastolle ja tuota pikaa riensimmekin jo kohti linnaketta ympäröinyttä luolastoa.

Tarkoituksemme olisi, jos Rouva soisi, aiheuttaa lisää kaaosta jättien keskuudessa sortamalla eräs pihan vartiontorneista, mutta matkamme hidastui kohdatessamme ensin sortuneen sillan ja sitten samoojien kryptan. Auringon kautta, korkeita paikkoja enemmän inhoan vain luonnottomuuksia ja epäkuolleita! Kohtalon ivaa siis, että kryptaa vartioi voimakas aave. Shoantin ase, kalmon kylmää valoa heijastaen, teki siitä selvää jälkeä, mutta kosketuksen haudankylmä jäi kuitenkin puristamaan sisintäni. Voi kunpa luottaisin enteisiin, sillä haavaa ympäröinyt musta hyhmä oli vasta esimakua tulevasta kauhusta.

Kylmyyttä seurannut kaatosateen sävyttämä teurastus oli lähes arkipäiväinen, kun kaadetun tornin ja roihuavan parakin paikalle hälyttämät jätit kaatuivat verisenä virtana adabariitin ja maagisesti suurennetun heimosoturin hohkaavaan teräkseen. Ser Gelrick varsinkin muistutti veristä auraa leikatessaan lauman viimeiset jättipäälliköt naulan kimpaleiksi. Tyydyin pitelemään kivistävää päätäni ja toljottamaan tyhmänä kun jousiampujamme tekivät kuolemaa uhmaavia syöksyjä etsiessään aukkkoja hirmujen rintamasta. Korkeista taivaista kutsumani elosohtu langetti pyhää tulta vellovan saastameren päälle, mutta senkin loistetta vaivasin sateen tuoma ankeus.

Iho aaveen kynsimisjälkien ympäriille, kun tuoksinassa kumarruin tarkastelemaan mokomia, oli kammottavan valkoinen ja siitä levinneet mustat suonet irvokkaita. Taistelunjälkeinen huuma taas kamppaili huomiosta veren- ja sisälmystensekaisten lammikoiden kanssa. Halusin takaisin Konnanselkään, kuolemaan tai nuolemaa haavojani, kumpaa vain kunhan kuolemalle ja kauhulle tulisi jostain vastapainoa.

Armon liekki, pelasta meidät

Ei lepoa tuomituille, kuten nisrochlainen räätäli sanoo. Juuri julistettuamme tehtävän suoritetuksi, jätit oli kuitenkin kaadettu ja Rannick tyhjä, paluumatka toi lisää yllätyksiä aikatauluun - tällä kertaa lähetin muodossa.

Konnanselkä oli äkillisen tulvan riepoteltavana ja sankaruus, kuten aina, kyläkaupasta hetkellisesti päässyt loppumaan. Ratsastusretken päätyttyä pelastimme ryhmän lapsia ylikasvaneelta käärmeeltä, enteille ei tuntunut olevan loppua, herra Fauliljin avulla ja olimme juuri pelastamassa varastojamme hiljakseen uppoavasta majatalosta kun pahat enteet kävivät kerralla toteen.

Koetan kirjoittaa tähän niin paljon kuin muistan. Golarionin pinnalla on mielestäni jo aivan tarpeeksi kuolemaa ja hulluutta. Mustimpien legendojen ei tarvitsisi tulla todeksi, saatikka liata lukijan mieltä, mutta jonkinlainen kuvaus tapahtumista täytyy jäädä, totuuden ja virallisuuden nimissä. Rouva tietää, että kuuluisat aikakirjat kuten Tar-Baphonin tuho tai Korvosan valloitus ovat ennen kaikkea opiksi jälkipolville:

Suurimman osan ajasta huusin äänettä, hyhmän oli täytynyt hiipiä siihen osaan kehoani joka hallitsi puhetta, kun ikiaikainen kauhu nosti päätään Storvalin syvyyksistä ja iskeytyi räjähtäen Konnanselän keskustaan. Kaameuden aalto puski ylitsemme ja olennon hengityksessä haisi hulluus kun samoojat ja Tarlangaval menettivät järjen valon sen rantauduttua, kuolaten ja repien kasvojaan. Kuin mannerten välisen pimeyden syvyksistä siinnen jättiläismustekalan ja unohdetun muinaisen ajan pölystä nousseen jättiläisliskon epäpyhä jälkikasvu, suunnaton lonkeroiden ja suomujen massa sinetöi kasvavan kauhun tunteen kliimaksiinsa kohauttamalla olkiaan, selvästi tunnistaessaan Fauliljin hyödyttömän loitsutulen purkauksen joka sihisi muinaiskauhun pinnasta voimattomana. Valtava, voittamaton, älykäs. Pakenimme huutaen paikalta.

Järjen rippeet kerättyämme, neiti Andosanan tukiessa isäänsä, raahustimme takaisin Konnanselkään jahka otus oli ajautunut alavirtaan. Sieltä löytyi vettä sylkevä ja heikko Skrym sekä suunniltaan oleva isä Shreed. Sankaruus oli kaikonnut kauhun myötä ja murtuneina kuuntelimme kyläläisten kertoessa hirvityksen otelleen nimeä Musta Magga. Legendaarinen järvihirviö oli huhujen mukaan immuuni jumalten voimille ja kutsui myrskyjä järven syvyyksistä jos tälle ei suoritettu uhrimenoja. Tapahtuneen jälkeen melkein uskoimme poloisia.

Kallopato avautuu

Isä Shreedin ohjaamina sitten suuntasimme kohti tulvan lähdettä, ikivanhaa Kallopatoa joen yläjuoksulla.

Matkalla saimme nauttia täysin siemauksin kyltymättömästä sateen pauhusta. Samooja Jearis istui harvinaisen mukavasti uusissa saappaissaan muiden hytistessä tai vuoroin apeina tuijottaessa, kun iltasella kävin läpi ja hoidin taistelijoiden saaneet vammat. Maggan puraisut jättivät samankaltaisia kuoliolta vaikuttavia purkaumia kuin aikaisemmin kohtaamamme jo kerran kuolleet. Vain minulle jäi lopulta hoidon ja yöpymisen seurauksena pidempiaikaisia vammoja, mutta kaikki jumalat tietävät, että en enää kuunaan toivo vastaavaa kohtaavani.

Kallopato oli juuri niin suunnattoman suuri kuin meidän oli annettukin ymmärtää. Thassilonian keisarikunnan aikakautena rakennus oli varmasti ollut loistokos, joskin makaaberi outoine pääkalloteemoineen, mutta nyt sitä rumisti suuri halkeama ja Faulilj huomasi sateen pilkkovalla katseellaan ryhmä jättejä padon laella ja komppanian aikaansaamat tuhot. Yhtäkkiä kiireestä tuli käsinkosketeltavaa nostaessamme tahtia.

Jätit olivat onneksemme avuliaalla päällä ja kallojen reunustama polku vei meidät padon viereisiin luolaan kuin opaste konsanaan. Tarlangavalin ja Skrymin pilkottua luolaa hallinneen ettinin("minua ette lahjo!", äh?), jatkoimme, tosin askeleet verestä karmean punaisina, matkaa luoliin. Faulilj osoitti taas osaamistaan johtamalla meidät taitavasti padon laelle.

Siellä, lyhyen ja tulisen kahakan jälkeen, Aamunkukan kautta se lämmitti sydäntäni, oli sisäänkäynti padon rakenteisiin. Samoojamme vei meidät kallon silmästä sisään, samalla kun ryhmän lihakset leikkivät olevansa sen aivoja puskemalla päitään vuorotellen sitä reunustaviin jykeviin kivioviin . Vihdoin tehtävämme sai alkaa, sillä tarkoituksena oli löytää jokin keino avata tulvaportit ja todennäköisin paikka mekanismille oli kaikkein pyhimmässä.

Patoa valitettavasti asutti peikkoklaani. Tietenkin. Jahka Skrymin sotahuuto lähetti heidät pakosalle ja miekkamme lopulta Urxelin palavaan metsään sätkivinä kappaleina, korjasimme peikkojen pesistä talteen aikaisempien seikkailijoiden varusteita, kuten maagiset hansikkaat, ja huomasimme jättien ruumiiden makaavan peikkojen alla. Klaani oli sotajalalla ja vastustajana kaikki, mukaanlukien Kreegin jätit. Peikkojen johtaja, tai ainakin paikallinen alfauros, "Märkäpappa Grazuul", valistivat jätintaitoiset haltiamme, asui padon pohjalla ja meillä oli sinne kiireistä asiaa. Voi sitä joka asettuisi tiellemme!

Syvältä löysimme kuin löysimmekin Grazuulin, voimakkaan näkin joka taisteli ryöstösaaliista haalitulla, elleivät peikot sitten ole äkkiseltään oppineet sepäntaitoja, maagisella atraimella. Olin aikaisemmin muodostanut jumalattaren avulla maagisen yhteyden shoantin ja itseni välillä ja jaoin taistelun aikaiset haavat soturimme kanssa. Valintani osoittautui viisaaksi, sillä Grazuul oli pelottavan tehokas tappaja ja vain Jagrath Kreegin kanssa käydystä "taistelusta" opittu strategia pelasti meidät. Tähtäsin otuksen heikoimpaan osaan, sen pieneen mieleen ja vaivutin hirvityksen halvaukseen. Grazuulin taru päättyi kuten arkkivihollisensakin.

Avaxial

Patokoneisto olikin lopulta vangittu paholainen Syöveristä! Petturi Asmodeuksen rattopoika oli tuhansia vuosia luovuttanut elinvoimaa padon toimintaa varten, mutta veteli nyt viimeisiään kalterien takana ja pyysi rahisevalla äänellä meiltä vapauttamaan sen lumouksestaan.

Huoneesta löytyi identtinen häkki ja taikakehä, jota Avaxial, joksi piru esittäytyi, valisti aikoinaan asuttaneen toinenkin syöverinsikiö. Tästä ei tosin ollut jäljellä enää kuin punaista tuhkaa, koska olennon elinvoima oli kulunut loppuun. Väittelin hetken ryhmän muiden maagikoiden kanssa mahdollisuuksista, kehä voisi esim. olla tarkoitettu vain paholaisille tai taivaallisille, kun Skrymin silmiin syttyi turhautunut valo ja shoanti asteli haarniska kolisten suoraan kehän vaikutuspiiriin.

Voi aamunkoi ja pyhä tuli, kun sydämeni jätti lyöntejä väliin nähdessäni Skrymin päättäväiset askeleet kohti loitsukehää. Yhtäkkiä Avaxial kuitenkin vajosi koristen tuhkaksi ja kuulin jyrinää ympäröivistä rakenteista. Selvästi heikompi, mutta silti sielussaan kiinni oleva Skrym astui pois häkistä ja tunsimme valtavaa helpotusta kun jyrinää seurasi veden pauhu tulvaporttien vihdoin avautuessa!

Olimme pelastaneet, erään arvion mukaan, koko läntisen Varisian alangon tulvilta ja tuhoavilta aalloilta. Sateinen päivä tuntui heti kirkkaammalta, vaikka olimme yltäpäältä peikonveressä ja keskellä villiä rajaseutua. Enää seuraisi paluumatka sankareina ja voiman tunnossa, läpi pelastettujen seutujen. Kylkeen tosin sattui vietävästi, joten mitähän tästäkin taas tulisi...Nämä hanskatkin ovat pitsiset ja vaaleanpunaiset. Voi äiti.

Päivämäärät

Lamashanin 28.-30. päivä, 4707 AR.

Sivuhahmoja

  • Shalelu Andosana, haltiasamooja
  • Jakardros Sovark ja hänen karhunsa Kibb, Rannickin linnakkeen viimeiset eloonjääneet
  • Maelin Shreed, Konnanselän pormestari
  • Avaxial, paholainen

Palkkiot

  • 12 205 xp/lärvi
  • 1 693 gp, 1 240 sp
  • Large +1 hide armor (3 kpl), arvo 590 gp/kappale
  • Large +1 greatclub (3 kpl), arvo yhteensä 3465 gp
  • ring of protection +1 (3 kpl), arvo 1000 gp/kappale
  • Large +1 hide shirt, arvo 665 gp
  • Large +1 ogre hook, 1174 gp
  • +1 vicious adamantine ranseur, arvo 5505 gp Tukikohta
  • potion of cure moderate wounds
  • ring of animal friendship Dairhe
  • phylactery of positive channeling-Michiell
  • gloves of arrow snaring, vaaleanpunaiset ja pitsiset!-Michiell
  • Small +1 silvered short sword, arvo 1165 gp
  • scroll of cone of cold Jearis
  • scroll of hold monster Jearis
  • scroll of telekinesis Jearis
  • 6 kpl helmiä, arvo 100 gp/kpl
  • jadella koristeltu käärökotelo, arvo 100 gp
  • säröinen smaragdi, arvo 400 gp
  • kultainen kampa behirin muodossa, arvo 850 gp

Fixes, yo
Jos kukaan ei ota noista enää mitään (oletan, että puteli siirtty tukikohtaan tai jonkun reppuun), kamoista saa yhteensä 18301 gp eli 3660,2 gp per nenä. Jos ranceur pidetään, arvot ovat 12796 ja 2559,2.

Moar fix!
Oikeasti, kun hinnat on korjattu, rahaa tuli siis 2951 gp ja 2 sp, ja ranseur siirtyi tukikohtaan, koska en tiedä, myytiinkö se vai ei.

Palaute

Aagh, Magga oli kauhea, Märkäpappa taas inha ja seikkailu todella...seikkailullinen. Tuli myös pelattua ihan pirusti kerralla ja tämän ansiosta seikkailussa oli taas pitkästä aikaa matkustuksen ja tutkimuksen tuntua. Thassilonialaisia suuruksia on mahtavaa tutkia, pisara kerrallaan! Kiitän ihmisiä sessiosta.

Laskin noita hintoja tuohon. ottakaa omanne. Vicious(+2d6 vahinkoa viholliseen, 1d6 itseen) ranseurissa on tosiaan reachiä 10 jalkaa, se on myös adamantiittiä(ignores hardness) sekä siitä saa +2 trip-heittoihin. Ihan varteenotettava vehje ja kallein ase tähän mennessä. Ring of Animal Friendship taas voisi pysyä sormessa, sitte kun charm animalia oikeasti tarvii, ni eihän sitä kuitenkaan ole muisteltuna. Voisiko joku laskea myytävät kamat sitten tuosta, jookosta? -Muser

Jotenkin tuntuu siltä, että Musta Maggara nähdään vielä... Kuka haluaa seilata jokea pitkin Magnimariin? Rannickin linnake saatiin puhdistettua, ja tällä kertaa ei tarvinnut edes polttaa koko paikkaa, vaikka mieli varmaan teki, ainakin hajun takia. Patokin pelastettiin tällä erää, vaikka se kyllä kaipaisi paljon isompia huoltotöitä.
Loottilistasta muuten puuttuu ne suokengät. Ja päästiin ysille! –Veltzeh

Päästiin ysille? Kas, Korgull ilahtuu, mutta minun kokemuspisteistä uupuu vielä muutama sata. DM fiat, plz.

Mitä tulee Magnimariin, Kajo haluaisi oikeasti helvettiin koko rajaseudun alueelta, mutta Mokmurian on vielä vapaalla jalalla ja osa Kreegeistä hengissä. Selvästi tietty ristiretkeilyn tarve nostaa taas päätään...vai mitä? -Muser

Joo, teknisesti ottaen te ootte vielä jotain kolmisensataa pinnaa vajaa ysistä, mutta luultavasti saatte ne expat ensi sessiossa ennen kuin tapatte ketään joten leveloikaa ihan rauhassa. Ja on muuten aika mahtava sessioyhteenveto. Hyvää työtä. -NiTessine

Yhteenveto hienoa työtä, as he said. Joskin hieman Lovecraftihtavaa... ...which is good. Magga tullee varmaankin vastaan, erittäin hyvä idea siis mennä vaikka kävellen takaisin. Loottilista näyttää Skrymin osalta varsin mitäänsanomattomalta tältä erää (kuten tavallista) jotenka mun puolestani roippeet vaan myyntiin ja enchanttaukset kehiin jahka päästään "sivistyksen" pariin Magnimariin. Sessio oli kokonaisuudessaan mainio, miinusta ainoastaan jonkinasteisesta metailusta tappeluiden yms. suhteen. Vaan eiköhän se tästä! -Zathow

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped