Ahneuden Riimuruhtinas, Karzoug "Valtaaja"

Prologi

Sankarit syöksyivät läpi mystisen porttaalin, kohti tuntematonta. Takanaan heillä oli rankka nousu Mhar Mastiffin huipulle, mystisen Xin-Shalastin läpikulkeminen ja Ahneuden Huippu. Hyppy tuntemattomaan oli kaiken päätös.

Viimeinen Taistelu

Muut saapuivat Armandia ennen mystiseen ulottuvuuteen, joka muodotui riivatujen sielujen sekamelskasta. Nopeasti pääteltiin, että kyseiset sielut olivat Sihedronin uhreja je iso suihkulähteen oloinen rakennelma oli työväline, jolla Karzoug itsensä herätti. Kuitenkaan sankareilla ei ollut aikaa ihmetellä ulottuvuutta sen enempää kun Riimuruhtinas kävi hyökkäykseen.

Taivaalta tippuneet meteorit moukaroivat ryhmää pahasti, Kraven vaati lentoloitsua Camlonilta ja saa tämän. Kaikkien kohteena on Karzoug, joka lentelee turvallisen välimatkan päässä sankareista. Yht'äkkiä Karzoug liikkuukin nopeammin kuin kukaan vihollinen aiemmin ja sankarien eteen ilmestyy monivärinen mutta ilmeisesti aineeton muuri. Seuraava loitsu, joka imee kosteutta kohteistaan, tiputtaa loitsijaparivaljakon ulos taistelusta.

Armand ja Kraven käyvät taisteluun vaikka tilanne on toivottoman oloinen. Kraven hyökkää Karzougin kimppuun kun taas Armand tutkii "suihkulähdettä" ja koittaa rikkoa tärkeän oloisen jalokiven. Kraven taistelee ja Karzoug loitsii mutta pian tapahtuu jotain yllättävää, Kravenin isku osuu vihollisen kaulaan, tipputtaen tämän alas. Kraven aloittaa voitontanssin mutta se loppuu lyhyeen: Karzoug nousee ylös yskien ja vaatii Armandia palauttamaan omaisuutensa.

Karzougin taru on kuitenkin lopussa, Armand saa maistaa kuoleman karvasta kalkkia mutta Kraven hoitaa Riimuruhtinaan pois tästä ajasta. Samalla hetkellä suihkulähteen jalokivi hajoaa säpäleiksi ja taistelussa kuolleet sankarit nousevat elävinä ylös. Riivatut sielut vapautuvat.

Tarinan Loppu

Ruosteinen Lohikäärme lämpimänä kesäiltana on aivan toista kuin kylmä vuoristo kaukana kotoa. Sanakrit nauttivat olutta tietäen, että he onnistuivat pelastamaan Varisian julmalta Riimuruhtinaalta. Vaikka suurimmalle osalle Varisian asukkaista tämä saavutus jää pimentoon (ainakin vielä) niin saavat sankarit kitosta niin Brodert Quinkilta kuin Tiennäyttäjiltä. Myös Vekkerien kääpiöveljesten nimi puhdistetaan ja nämä saavat patsaan Janderhovissa. Sankarit hajaantuvat omille teilleen, käyttämään osuuttaan Xin-Shalastin aarteista.

Armand Kvatch:
Armand Kvatch selvisi kuin selvisikin koko Varisiaa uhanneen pahan kukistamisesta yhtenä sankarina.

Palattuaan ystäviensä kanssa kotiin, Armandin oli vaikea käsittää että se kaikki olisi ohi, kaikki se mikä oli alkanut Hiekkasärkässä yli vuosi sitten, ajasta jolloin Armand pelkäsi hiisiä. Ja mihin olikaan tultu, neljä mahtavaa seikkailijaa kukistivat ahneuden riimuruhtinaan. Kaikki tapahtumat pyörivät Armandin päässä ja hän ymmärsi kuinka tärkeiksi henkilöiksi hänen matkaseuransa oli hänelle tullut ja kuinka vaikeaa olisi ymmärtää ettei seikkailu enää jatkuisi. Olo oli tyhjempi kuin moneen aikaan, vaikka kaikki oli hyvin.

Kuitenkin Armand pääsi takaisin jaloilleen ja uudistuneena päätti aloittaa uuden elämän. Jo seuraavalla viikolla heidän paluustaan Armand oli auttamassa Hiekkasärkän jälleenrakennuksessa, eikä enää omien käsien likaantuminen pelottanut. Muutkin huomasivat muutoksen, ettei poika ollutkaan enää niin snobi kuin ennen. Nauravan Ritarin Taverna alkoi tavoittaa vanhaa kukoistustaan, ja Armand viettikin aikaa perheensä parissa pitkästä aikaa. Albert oli ylpeä koko sankarien joukosta ja lupasi jokaiselle Armandin ystävistä aina ilmaisen huoneen ja lämpimän aterian Ritarissa. Kun tuli puhe siitä, haluaisiko Armand nyt ottaa vastaan oikeuden periä Taverna, kertoi poika tulevaisuutensa liittyvän majatalonpitoon, mutta ei Ritariin. Ja niin Magnimariin nousi uusi majatalo "Säilä ja Hilppari", jonka kumppanuutta Armand tarjosi Kraven Petonummelle *. Albert ajatteli tämän olleen eräänlainen torjuntavoitto ja antoi siunauksensa idealle.

Rakennettuaan jälleen pohjan elämälleen, Armand kosi Shayliss Vinderiä, toivoen ystävänsä Alazor Freudin suorittavan vihkimisen sekä ystäviensä Kravenin, sekä Camlon Despriksen kunnioittavan häitä bestmaneina. Samoihin aikoihin Armand viimeisteli kuusiosaisen näytelmänsä "Ahneuden nousu ja tuho, tarina neljästä seikkailijasta" jonka jälleenrakennettu Hiekkasärkän teatteri sai kunnian esittää ensimmäisenä...

Kraven Petonummi:
Kraven Petonummi oli selvinnyt.

Hiekkäsärkän rauhallisuus tuudutti Kravenia jonkin aikaa, mutta eihän sitä ihminen paikallaan jaksa pysyä. Viimeisteltyään Armandin kanssa idean Säilästä ja Hilparista ja annettuaan oman osansa rahoituksesta, alkoi Kraven suunnitella matkaa. Armand saisi huolehtia baarin pyörityksestä. Yksin. Noh, ja häät oli pakko nähdä.

Toverit ovat Kravenin tärkeimmät henkilöt. Ilman heitä, Kraven olisi kuollut, matkalla ties minne syövereihin rangaistettavaksi. He pelastivat minut siltä, mikä minua odotti. ja Abadarille kiitos siitä.

Kraven tajusi, että hänen vihansa oli koitua ryhmän kohtaloksi, ja halusikin oppia hallitsemaan raivoaan.Aldernin naamio, Vaanijan kasvot, hän hautasi syvälle aarteiden ja muistojen arkkuun, toivoen ettei hänen sitä ikinä tarvitsi enään käyttää. Ja niin, hiljaisena ja sumuisena aamuna, aloitti kraven matkansa kohti etelää.

Kraven lähti matkaan, aloittaen matkansa Korvosasta.Hän kävi isänsä suvun luona Cheliaxiassa, matkasi vapaamieliseen Andoraniin ja sieltä takaisin pohjoiseen, jokivaltakunnan kautta. Kraven näki Egorianin upean kaupungin, Sisämeren rannat, Mieranin haltiametsän suuret rajat ja jälleen kerran, Kodar-vuorten juuret. Kraven ei ole ehtinyt ajatella kotiinpaluuta. Mehän voitimme vaaran. Koti on nyt toisessa huomassa.

Päivä: tuntematon. Kuukausi: ei varmuutta. Määränpää: Minne jalat vievät.

Camlon Despris:
Karzougin voittamisen jälkeen Camlon keräsi omalla osuudellaan itselleen taikaesineitä ja -tarvikkeita sekä asunnon Magnimarista perustaen killan tapaisen ryhmäm loitsijoille. Hieman katkerana siitä, että Karzougin taiat voittivat hänet helpon oloisesti sai Camlonin tutkimaan taikuutta ja lisäsi hänen haluaan näyttää suvulleen taitonsa. Camlon auttoi omalla tavallaan myös Hiekkasärkän korjaamisessa jättiläisten hyökkäyksen jäljiltä, vaikka kylä alkoikin olla jo valmis heidän palattuaan Mhar Mastiffin huipulta.

Auttaen muita syrjittyjä loitsijoita, Camlon on kerännyt ympärilleen oppilaita ja kannattajia. Kuitenkin hänen tavoitteensa on vielä edessä päin. Isänsä voittaminen olisi luultavasti mahdollista mutta Camlon on siirtänyt ajankohtaa eteenpäin milloin mistäkin syystä. Todellinen syy on se, että Camlon haluaa oppia Thassilonian taikuutta enne sukunsa kohtaamista, vaikka kyseinen taikuus oli juuri koitua koko Varisian onnettomuudeksi. Karzougin tuhovoima heidän kohtaamisessaan sai hänet etsimään tätä voimaa.

Camlon auttoi mielellään niin Armandia tämän häissä kuin valmistaessa Kravenia pitkille retkilleen ja pitäen huolta, että oli tietoinen miehen reiteistä. Alazorilta taas hän pyysi apua oman ryhmänsä pappien kouluttamisessa, vaikka puolihaltialla ei tähän aina aikaa ollutkaan.

Hän on yrittänyt monta kertaa saada vanhat ryhmänsä jäsenet lähtemään niin käymään Riimuahjossa kuin Jorgenfistissa mutta reaktio ei ole ollut kovin myötäinen. Jorgensfistin kirjastoa Camlon on käyttänyt apuaan mutta Riimuahjoon hän ei uskaltaudu ilman muita, lähinnä vihaisen lohikäärmeen takia. Tatuoinnit hänen ihollaan ovat tulleet kokonaan näkyviksi ja uusia on ilmestynyt matkan varrella...

Viimeisin riimu on selvästi ylpeyden riimu, joka loistaa hänen olkapäässään. Camlon pitää tätä merkkinä Riimuruhtinas Xanderghulin hitaasta heräämisestä. Yhteys hänen ja riimuruhtinaan välillä on selvä, ylpeys sitoo heitä molempia.

Riimuruhtinas Xandgerghulin paluu on lähellä...