Heppa

• Paluumatka Phandaliniin sujui vailla ongelmia, mutta uudet ongelmat odottivat kylässä. Linenen luona oli taas uusia vieraita, tällä kertaa pyylevä puolituinen ja valkohiuksinen tiefling. Linene oli silmiinnähden hermostunut ja pelokas näistä uusista tulokkaista, ja Alexandra ei ole jättämässä tytydeään yksin tällaisella hetkellä. Parivaljakko on Zhentarimin edustajia, ja puolituinen on itse Etana, paikallisen jaoston päällikkö. Linenen tarkoitus oli horjuttaa paikallishallinnon (Harbin Westerin) valtaa ja sujuttaa Phandalin verkoston vaikutuksen alle, mutta hän on tuhlannut vapaa-aikaansa Alexandran kanssa. Hetken sanailun jälkeen Alexandra ja Routa tulevat puolivahingossa luvanneeksi tehdä palveluksen Etanalle korvauksena, ja mustan verkoston jäsenet poistuvat paikalta tyytyväisinä.
• Aikaa ei tuhlata, ja tie vie sankareita eteenpäin kohti Käärmehautaa, jonne on haudattu lohikäärmeensurmamiekka. Käärmehaudan salainen sisäänkäynti löydetään, ja muinaisen haudan rauha on rikottu. Ensimmäisestä hautaholvista ei löydetä kuin ansa, jonka Alexandran laukaisee koskemalla sarkofagiin. Toisen hautaholvin luota löytyy myös ansa,jonka Routa välttää helposti, sekä epäkuollut hevonen, joka leimaantuu kuoleman papitar Alexandraan joka ristii ratsunsa Hepaksi. Kolmannesta holvista löytyy jotain konkreettisempaa; neljän sankarin haudat, sekä muutama aarre jotka otetaan käyttöön. Viidennestä holvista löydetään lopulta se mitä tultiin etsimään; kuolleen ritarin hauta, lohikäärmeen luuranko sekä taikamiekka upotettuna pedon päähän. Routa kiskaisee miekan luurangosta, ja ottia tuota, lohikäärmeen luuranko pongahtaa eloon, vähäisempänä ja heikompana, mutta silti varsin vaarallisena. Se puree pahasti Routaa, jolla ei riitä voimat käyttää raskasta lyömämiekkaa sen täydellä voimalla. Sinami astahtaa esiin, ja yhdellä voimakkaalla vasaran lyönnillä surmaa lohikäärmeen luisen aaveen. Taistelun jälkeen päätetään levätä ja yöpyä Käärmehaudalla. Lohikäärmeensurma, Karaghul, on nyt heidän.
• Seuraavan päivän iltana Phandalinissa on taas vieraita,tällä kertaa Rautakallon örkkiheimon muodossa. Roskva oli saapunut juuri oikeaan aikaan, mutta ennen kuin päästään bisnesasioihin lohikäärmeen suhteen, Oscar esittelee örkkipäällikölle trofeensa- mantikori Sarviturkin pään- ja lahjasta vakuuttunut Roskva ottaa bardin mukaan telttaansa. Hetken kulutta päästään asiaan, ja Roskva lupaa johdattaa sankarit Huurahuipun linnoitukseen, hänen ja heimonsa vanhaan kotiin, jossa Lohikäärme nykyään majailee. Matkaan lähdetään aamulla, ja Roskva suuntaa nukkumaan telttaansa Oscar kainalossaan. Alexandra ja Linene yöpyvät yhdessä, ja Alexandra antaa Linenelle sormuksen muistoksi, jos hän ei tältä reissulta palaakkaan takaisin. Aamuvarhaisella neljä hevosta ja Roskva sarvikuononsa selässä lähtevät matkaan kohti Huurahuippua. Muutaman päivän matkan päästä saavutetaan Kalpavuorien reuna,josta johtaa vähän tunnettu polku kohti taivaita. Roskva toivottaa onnea, ja palaa takaisin heimonsa luokse.
• Vuoren huipulle päästään ratsuilla, ja pian heidän edessään on suuri linnoitus, kahdelle kielekkeel rakennettu rautainen ja kivinen rakennelma, joka oli osittain lumen ja jään peitossa. Avonaisten ovien takaa löytyy kuitenkin yllätys; neljä hyvin ruokittua, satuloitua ratsua! Joku muukin on linnoituksessa heidän lisäkseen. Pian he törmäävätkin neljään maantierosvoon, jotka vaativat sankareita poistumaan paikalta, he olivat täällä ensin! Routa ja Oscar vakuuttavat että heitä ei kiinnosta lohikäärmeen aarre, ja rosvot päästävät heidät menemään, kunhan he eivät koska Cryovainin kultaan. Linnoitus itsessään on tuhottu monin paikoin, aivan kuin jokin suuri olento olisi lyönyt tiensä läpi monesta ovesta ja seinästä. Lattiat ja seinät olivat sekä jään että lumen peittämiä. Lopulta he löytävät tiensä linnoituksen katolle,jossa suuri valkoinen lohikäärme oli odottamassa heitä. Lohikäärme muistaa heidän hajunsa, ja odottaa innolla pääsevänsä surmaamaan heidät jotka uskaltavat kohdata hänet.
• Cryovain puhaltaa kylmyyttä sankarien niskaan, ja sen voima on hurja. Kaikki käyvät vuoron perään lohikäärmeen kimppuun; Routa ampuu kuolettavalla tarkkuudella, Alexandra parantaa tovereitaan ja avaa uusia haavoja petoon, Sinami käyttää Karaghulia taidolla ja Oscar manaa pahoja ääniä ja loitsujaan minkä kerkeää. Routa käyttää hautakammiosta löytämäänsä tulipallokorua tehokkaasti, ja pelin lopulta päättää Alexandran manaus, jossa kuoleman kellot soivat Cryovainille viimeisen kerran. Peto kaatuu maahan, vuoren jyrähtäessä sen ruhon kaatuessa linnoituksen huipulla. Cryovain on kuollut! Valitettavasti rosvot eivät ole, ja he tulevat uhoamaan parhaansa mukaan sankareille jotka juuri tappoivat lohikäärmeen, eikä se mene heille oikein hyvin. Lohikäärmeen aarteet otetaan mukaan, ja paluumatka kotiin voi alkaa.

Phandalinissa juhlitaan pian lohikäärmeen kuolemaa ja rauhan palaamista seudulle. Vuorenvarpaan kaivoksen mainarit vapautuvat, ihmisrotat saavat tukikohdan itselleen toisaalta, Roskva ja örkit palaavat linnoitukseensa ja Harbin Wester saa kiitosta kriisin selvittämisestä sankarien avulla. Uudet seikkailut odottavat tulevaisuudessa, nyt on aika juhlia!

Cryovain, Huurahuipun lohikäärme.