Preludi.
Osa 1. varman tiedon perusteet: auktoriteetti, järki vai havainto?
Kuinka moni pitää varmimpana tietolähteenä:
→ mikä on nykyään kovimmassa huudossa?
Osa 2. mihin kurssilla on tultu?
Kehitys käy auktoriteetteihin tukeutumisesta rationalismin kautta empirismiin. Vasta-argumentoidaan jokaista yhdessä:
ihmismäisiävaikutelmia vai esim. tarpeen tervehtiä, väistää, vetää turpaan?
→ näyttää siltä, että järkemme perustuu havaintoihimme, havaintomme järkeemme, ja auktoriteettiemme luotettavuus joko jompaankumpaan näistä tai ei yhtään mihinkään.
Alla marcia.
Osa 3. Kant tulee ja tappaa (talossa ja puutarhassa).
Kaavakuvat taululle: rationalistin ja empiristin käsitykset maailman tutkimisesta — tutkija passiivisena osapuolena. Kantin lisäys: ihmisen oma aktiivinen rooli kokemusten rakenteistamisessa ja hahmottamisessa.
Vaikuttavatko oliot, syy-seuraussuhteet (ja ylipäänsä lainalaisuudet), minuus jne. hankalasti perusteltavilta oletuksilta? Ei se ole ihmekään, sillä nämä ovat ihmisen tapoja jäsentää maailmaa (havaintoja). Näin pelkkä järki ei riitä päättelyyn, koska se kykenee saamaan tietoa vain näistä jäsennystavoista. Toisaalta pelkät havainnot eivät riitä jäsentelemään maailmaa, koska puhtaita havaintoja ei ole olemassakaan.
Mutta nämä jäsennetyt vaikutelmat eivät kuitenkaan ole sama kuin maailma itse. Tässä Kantin mielestä sekä rationalistit että empiristit iskevät kirveensä kiveen. Maailmasta itse, olioista sinänsä (das ding an sich) ei voi saavuttaa mitään tietoa.
Harjoitus: Kant seinää vasten! Tarkastellaan muutamien jäsennystapojen välttämättömyyttä. Jaetaan ryhmiin ja kukin ryhmä pohtimaan, mistä voidaan tietää tai miten olemme saaneet käsityksen, että on olemassa (a) aika, (b) avaruus (so. tila, jossa kaikki asiat sijaitsevat), © ominaisuuksia, (d) syitä ja seurauksia.
Osa 4. Tiedon jaottelu lajeihin.
Harjoitus: luokittele seuraavat tiedot apriorisiksi tai aposteriorisiksi:
Osat 1 ja 2 veivät ensimmäisen oppitunnin. Osa 3 (ja yleinen juttelu) vei toisen. Osaa 4 ei käsitelty.
Tämä tunti (samoin kuin seuraava, totuusteorioihin liittyvä tunti) tuli toteutetuksi jonkin verran löysällä kädellä. Olen todennut, että minulla on joitain helmasyntejä, kun olen ahtaalla: unohdan antaa esimerkkejä, joskus unohdan otsikoida taululla olevat asiat (siis kirjoittaa, mitä ne ovat — yleensä sanon sen ääneen kyllä), unohdan antaa positiivista palautetta; ja usein päädyn puhumaan liikaa.
Annamarin mielestä tunti oli törkeä Kantia kohtaan. Minulle ei aivan selvinnyt, millä tavalla, mutta olihan siinä aika vähän Kantia loppujen lopuksi. Minun pyrkimykseni oli, että oppilaat saisivat Kantista hyvän kuvan: itselleni oli jäänyt lukion pohjalta Kantista erittäin negatiivinen käsitys. Annamarin kommentista voisi arvella, että ainakaan hänen mielestään tämä pyrkimys ei onnistunut.