Historiallinen tausta: 1600-luvun usko vahvaan valtioon vaihtuu 1700-luvulla järjen ja yksilövapauden korostamiseen. 1700-luvun lopulla tapahtuu myös Ranskan vallankumous.
1800-luvulla yhteiskunta vakautuu ja teollistuu, mikä luo toisaalta tulevaisuususkoa mutta tuo myös mukanaan sosiaalisia ongelmia, varsinkin Britanniassa. Sivistyneistö (tai sen osa) havahtuu kansan kurjiin oloihin.
→ minkälaisia yhteiskuntateorioita tästä tilanteesta seuraa?
→ syntyy huomattavan erilaisia yhteiskunnallisia teorioita
(Taustavoimana Locke ja liberalismi)
Utilitarismi; ensin Bentham (1748–1832), myöhemmin Mill. Yhteiskunnalliset teoriat perustuvat yhteishyvään ja ihmisten sivistämiseen noudattamaan suurinta yhteistä hyvää. Yksilönvapautta ja ihmisten lähtökohtaista samanarvoisuutta painotetaan.
Hegel (1770–1831) pohtii historian suuria ristiriitaisuuksia ja selittää ne itseään kehittävän Idean dialektisiksi ilmentymiksi. Historia kehittyy vääjäämättä alkukantaisesta yhteiskunnasta (perhe) siviiliyhteiskunnan kautta todelliseen valtioon.
Hegelin mukaan historian päämäärä on vapauden ja järjen tila, joka saavutetaan, kun vastakkainasettelut viimein ovat käyneet kaikki taistelunsa ja tasapaino on saavutettu.
(Taustavoimana Rousseau ja Ranskan vallankumous)
Marx (1818–1883) säilyttää Hegelin dialektiikan, mutta korvaa historiallisen idealismin historiallisella materialismilla: historian kehitys ei ole lähtöisin hengen ilmentymistä, vaan nimenomaan materiaalisen todellisuuden vallitsevista oloista.
Marx nimeää myös kehityksen vääjäämättä edistyvälle historialle: siirtymisen luonnontilasta orjayhteiskunnan, feodaaliyhteiskunnan ja teollisuusyhteiskunnan kautta lopulta takaisin tasa-arvoiseen tilaan, kommunistiseen yhteiskuntaan.
Mill (1806–1873) toteaa tyrannian olevan edelleen tyranniaa,
vaikka sitä toteuttaisikin kansa itseensä
edustuksellisen
laitoksen tai hallituksen välityksellä. Yhteiskunnan
päämääräksi hän asettaa järkipohjaisen utiliteetin ajamisen ja
rajoittaa sen mahdollisuuksia yksilön valvontaan merkittävästi.
Kysymyksiä näistä:
Ennen harjoitustuntia 12.10.:
| aika | sisältö | tapa |
| 0 | kertaus | kyselyjutustelu |
| 15 | vallankumous, teollistuminen, hist. perspektiivi | kyselevä luento |
| 25 | teollistumisen ajan yhteiskuntateoriat | aivoriihi / kysely |
| (ekstra) | brittiläisen yhteiskunnan arvoja | luento |
| 45 | yhteiskuntateoriat: Hegel, Marx, Mill | luento+taulu, kysely |
| (ekstra) | deterministisen ja indeterministisen hist. käsityksen vaikutuksia | keskustelu |
| 75 | kysymykset yhteiskuntateorioista | kysely, jutustelu |
| 90 | lopetus | hymyillen |
Jälkeen harjoitustunnin 12.10.:
| aika | sisältö | tapa |
| 0 | kertaus: edellistunnin aatesuunnat | kysely |
| 5 | kertaus: lehtileikkeiden analysointi | yksilö-/ryhmätyö |
| 10 | analyysin purku | esitykset, (keskustelu) |
| 30 | teollistumisen ajan yhteiskuntateoriat: utilitarismi, historiallinen idealismi, historiallinen materialismi | luento |
| 50 | diskurssianalyysi, lehtileikkeet | ryhmätyö |
| 55 | ryhmätyön purku | keskustelu |
| (75) | teollistumisen ajan yhteiskuntateorioiden taustoja | luento |
| 90 | lopetus | vaivoin |
Edellisen harjoitustunnin jokseenkin negatiivisen kokemuksen perusteella päätin siirtyä suunnittelussa takaisin työskentelymenetelmäpohjaiseen lähestymistapaan ja sisällössä kiinnittää enemmän huomiota siihen, mistä haluan puhua. Panin aikataulun uusiksi ja sijoitin tuntiin ryhmätöitä, joiden materiaalia (lehtiartikkeleita) leikkasin tiistai-iltana eteiseni lehtiroskiksesta. Jee.
Välitunnilla ennen tunnin alkua sain selkeytetyksi artikkelitehtävien varsinaisen tehtävänannon. Ensimmäinen artikkelisarja koski edellistunnin tehtäviä, toinen talouden ja valtion/yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Näin tehtävänanto kuului:
Kertaus ja ensimmäinen ryhmätyö (kertausta myös) veivät koko ensimmäisen oppitunnin ja muutaman minuutin seuraavasta (välissä oli ruokailu). Toisella tunnilla keskusteltiin Marxin herättämistä mielikuvista ja siitä, millainen teoria varsinaisesti on. Ryhmätyön jätin kotitehtäväksi, jonka toteutuminen kuitenkin siirtyi hamaan tulevaisuuteen — jos olisin pitänyt seuraavankin tunnin, näin ei olisi käynyt…
Tämä tehtävä käsiteltiin lopuksi puolentoista viikon kuluttua syysloman toisella puolen. Tehtävän käsittelyyn meni 45 minuuttia, joka oli aika tiukkaa keskustelua.
Itselläni oli paljon mukavampaa ja tunnin pitäminen tuntui tarkoituksenmukaisemmalta kuin edellisellä kerralla. Lisäksi edellisen kerran hillitön teoreettinen paukutus tuli jokseenkin hyvin hyödynnetyksi käytännöllisellä tasolla. Tunnin varsinainen asia kärsi jonkin verran, mutta toisaalta aihetta (Marxilaisuus ja markkinavoimien vaikutus yhteiskuntaan) tultiin kurssilla käsittelemään paljon muutenkin; alustustunniksi tämä oli siis kohtalainen.
Koska minulla oli kivempaa kuin viime kerralla, myös esiintymisempi oli luonnollisempaa. Lisäksi, koska minun ei tarvinnut puhua niin suurta osaa ajasta, en liikkunutkaan niin levottomasti enkä ollut niin ahtaalla asianhallinnan suhteen. (Eipä silti, etteikö Marx olisi tuottanut minulle vaikeuksia. Tuntia oli seuraamassa Annamari, joka on tehnyt gradunsa Marxista ja jonka kritiikiltä en voinut välttyä…)
Aika pitkälti samanlaista kuin oma käsitykseni. Hauskaa keskustelua
tuli siitä, että olin kysynyt ryhmätyöpurun aluksi suostuuko kukaan
aloittamaan
, jota Ukri hihitteli äänettömästi takarivissä, ja
vaihtoehdoksi tarjottiin kuka haluaa aloittaa
, joka taas saa minut
näkemään punaista. Ryhmätyön organisoinnista sanottiin, että aina
kannattaa ensimmäisenä kertoa tehtävänanto (ja sekin mielellään
valmiiksi esim. kalvolle, mitä en tässä tapauksessa olisi ehtinyt
valmistella), sitten sanoa, miten organisoidutaan, viimeiseksi antaa
materiaali. Joo.