[...]
Niin kuin jo koulussa, voi olla vanha verrattuna yksiin ja nuori
verrattuna toisiin. Vanhempi poikani on nyt tarhansa vanhin ja saa
siitä kunnioitusta. Hän myös reflektoi (tarhalaisen tapaan), mitä
merkitsee olla tarhassaan vanhin. Ero tähän kirjoitukseeni on se, että
minä selitän sitä ''olemuksellista'' vanhuutta, joka minulla on
suhteessa nuorempiin. Olemuksellista nuoruutta on vaikeampaa
eksplikoida, koska vastakohta ei ole tuttu: en voi oikein selittää,
millainen olen 50- tai 90-vuotiaaseen itseeni verrattuna, koska en ole
vielä ollut sellainen. Jos vertaan itseäni taas niihin, jotka ovat 50-
tai 90-vuotiaita, en osaa sanoa, mikä heidän erossaan minuun on
vanhuutta, mikä kulttuuria ja mikä yksilöä.
[yksilö]ä.
[...]