[...]
Pelin perinteinen määrittely (josta myös pelin nimi juontaa) on
sellainen, että kaksi vankia saavat päättää, ilmiantavatko toisensa ja
saavat siitä helpotuksen tuomioonsa (pieni hyöty itselle) vai pitävätkö
suunsa, jolloin toinen vapautuu (suuri hyöty toiselle). Mutta sama
tilanne on esimerkiksi kahdella viljelijällä, jotka voivat kuluttaa
aikansa toiselta varastamiseen tai oman viljan kasvattamiseen:
varastaminen kasvattaa omaa viljavarantoa paljon muttei tuota uutta
viljaa, kun taas kasvattaminen kasvattaminen kasvattaa omaa
viljavarantoa vähän mutta tuottaa uutta viljaa.
[...]
Mutta nyt vihdoin lakkaamme tarkastelemasta tilannetta, jossa peli loppuu jossain vaiheessa. Oletetaankin, että valinnan jälkeen tulee, paitsi välitön hyöty, myös ennalta tuntematon määrä tilanteita, joissa vastapelaajasi (ei välttämättä sama kuin tässä pelissä) ottaa huomioon valintasi suunnitellessaan omaansa. Kuvittele olevasi alkamassa pelata samaa peliä edellisten strategien kanssa. On selvää, ettei kukaan halua pelata A-strategin kanssa, eikä B- tai C-strateginkaan kanssa niin mieluusti kuin D-strategin. Jos pelejä voi jatkaa ja vastapelaajansa valita, niin D-strategit voivat muodostaa yhteisöjä, joista nihkeilijät nopeasti savustetaan ulos. Vaikka vastapelaajiaan ei voisikaan valita, on selvää, että yhteistyötä D-strategin kanssa ei kannata rikkoa eikä välttämättä myöskään ottaa riskiä, että seuraava pelikumppani suhtautuu epäluuloisesti sinuun viime pelin valintojesi perusteella.
[...]
(Itse asiassa ikuinen yhteistyön teko ei ole "todistettavasti" optimistrategia, koska ''jos'' vastapuoli rikkoo yhteistyön, ei ole olemassa optimaalista tapaa reagoida siihen. Hyvä reagointitapa (molemmille) on sellainen, joka palauttaa yhteistyön mahdollisimman nopeasti, ja riippuu vastapuolen strategiasta, pääseekö tähän nopealla kostolla vai nopealla anteeksiannolla. Johdonmukaiset kostajat voivat päätyä ikuiseen kostokierteeseen vastustajansa kanssa. Lähinnä on selvää, että ei kannata aloittaa nihkeilyä, sillä siitä saatava hyöty on erittäin pieni verrattuna niihin menetyksiin, joita asian selvittely ja sovittelu edellyttää. Hyvällä mäihällä vastapuoleksi voi osua strategi, joka antaa yhden möhläyksen anteeksi, jolloin saa pitää pienen hyötynsä. Mutta satunnaiset hyväksikäyttäjät siivoavat nopeasti pois populaatiosta ainakin ylettömän sinisilmäiset strategiat.)
[...]
[kategoria: sosiaalisuus] [kategoria: filosofia] [kategoria:
politiikka]