(nettipäiväkirja 08.10.2026) Pienenä (eli 20-vuotiaana) ajattelin, että ajan mittaan Linuxin asentaminen koneisiin helpottuu, kun konevalmistajat tottuu siihen, että koneisiin asennetaan vaihtoehtoisia käyttöjärjestelmiä. No, on se helpottunut, mutta aina vaan koneiden valmistajat vaihtelee osien toimintatapaa muuttamatta niiden nimeä ja tyyppinumeroa, ja laittaa koneet markkinoille heti kun on saaneet niiden laitteiston toimimaan Windowsissa. Tämä tarkoittaa, että edelleenkään koneen mallista tai edes sen osalistauksesta ei voi päätellä, mikä niistä osista toimii Linuxissa, koska aina jokin osa voi olla jotain uutta versiota jossa on rikottu kaikki.
No, hommasin uuden läppärin (koska vanhan näppäimistö hajoilee ja tuottaa ylimääräisiä kirjaimia) ja kaikki toimii loistavasti paitsi että toisin kuin vuosi sitten ostetussa saman mallin läppärissä, ''tässä'' BIOS on versiota, joka ei tue ollenkaan suspend- eli valmiustilaa ''deep sleep'' (S1) vaan ainoastaan tiloja S0, S4 ja S5. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun koneen laittaa valmiustilaan (esim. sulkemalla kannen), sen saa siitä hereille ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, mutta sen jälkeen kone jumittuu, jos sen yrittää herättää. Huoh.
Sitten tajusin, että voinhan käyttää valmiustilan sijaan ns. lepotilaa (hibernate), joka tallentaa koneen muistin kovalevylle ja sammuttaa koneen kokonaan. Seuraavassa käynnistyksessä sitten käyttöjärjestelmä huomaa kovalevylle talletetun muistin, lataa sen takaisin ja -- tada! -- kone palaa täsmälleen samaan tilaan kuin missä se oli ennen sammutusta.
Mutta. Ainakin Ubunnusta on tiputettu lepotilatuki pois. Jotta sen saa käyttöön, pitää:
# konfiguroida tarpeeksi iso swap, että tietokoneen muisti mahtuu sinne # lisätä Grubin ja initramfs:n konfiguraatioon tieto siitä, mistä tallennettu koneen tila löytyy, jos löytyy # muuttaa polkit:n policya siten, että lepotilaan meno on sallittu käyttäjille
... mikä on ihan älytöntä, sillä hibernate on oikeasti tosi kätevä tila, joka ei kuluta akkua ollenkaan. Suspendiin verrattuna ainoa haitta on hitaampi lepoon meno ja siitä herääminen. Joissain koneissa suspend-tilassa olo kuluttaa akkua aika paljon, joten hibernate, jossa koneen tila säilyy ikuisesti, on turvallisempi ja ehdottomasti jotain, mikä kannattaisi tarjota käyttäjille.
Samalla törmäsin taas vanhaan idioottimaiseen keskusteluun siitä, miten koneessa ei mukamas kannata olla swappia ollenkaan koska muisti on niin paljon nopeampaa (siis: osta vaan lisää keskusmuistia, älä käytä swappia). Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa kahdesta syystä:
# koneen taustapalveluissa (daemoneissa) on kohtalaisen paljon muistia, joka varataan koneen käynnistyksessä mutta jota ei käytetä milloinkaan. Tämän muistin täytyy olla saatavilla, jos sitä tarvitaan, mutta on älytöntä makuuttaa sitä keskusmuistissa, kun sitä ei lueta koskaan. Lisää RAMia tällaiseen käyttöön on rahaa kaivoon. # kun harvoin käytettyä muistia viedään swappiin talteen, tämä muisti vapautuu fs-buffereille eli sillä pystytään nopeuttamaan paljon käytettyjen tiedostojen lataamista. Oli koneessa mikä määrä keskusmuistia tahansa, on aina koneen nopeuden kannalta edullista, että se muisti käytetään mieluummin tiedostovälimuistiin kuin prosessien muistiin, jos kyseistä tiedostoa käytetään useammin kuin ulos swapattua sivua käytetään prosessissa, johon se kuuluu.
Ihmiset, jotka vastustavat swapin käyttöä, eivät varmaankaan ole vain ajatelleet, miten se toimii eri tilanteissa.
* [merkintä: 2026-10] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä] * [prosessi] * [fiilis muistiin]