uskonnon kokemuksellinen puoli

Fri, 08 Jan 2016 12:48:05 +0000

(nettip�iv�kirja 08.01.2016) Tulin puhuneeksi lounaalla -- pitk�st� aikaa! -- siit�, millainen maailmankuva on hyv�, millaiset uskonnot ovat hy�dyllisi� tai haitallisia ja millaisena kokee mink�kin ideologisen tai filosofisen ryhm�n j�senet. Tuli melkein sellainen olo, ett� vau, nuoruus tulee takaisin. Mutta asiaan.

Keskustelukumppanini (nimelt��n Ossi V.) puhui ennen kaikkea toisaalta kristinuskon ja toisaalta tiedeuskon ([tiedeuskovainen]) puutteista ja haitallisuuksista. T�m� on tietysti minulle aika tuttua, minulla on oma [kanta kristittyjen ja ateistien suhteen]... Kun Ossi selitti, miksi intialainen filosofia on h�nt� l�hell�, aloin ajatella omien n�kemysteni perusteita ja miksi olen kiinnostunut juuri siit�, mist� olen.

Miksi oikeastaan [maailmankatsomukseni]�sis�lt�� juuri niit� asioita, joita se sis�lt��, miksi ei joitain muita? Minulla on tunne, ett� l�hes ''mit� tahansa'' voi kutsua maailmankatsomukseksi, ja sen fokus on niin vapaasti valittavissa, ett� koko [nettip�iv�kirja]ni on maailmankatsomukseni selityst�. Maailmankatsomukseen kuuluvat ihan yht� lailla pohdintani siit�, onko [Suomi-kuva maailmalla] muuttunut, mielipiteeni [poikkeusten k�ytt�misest�]�ja vaikkapa t�m� lista, mit� [min� olen].

Olen vanhastaan ajatellut, ett� uskonnon pohja on usko, siis se, mit� ei l�hde kyseenalaistamaan. Joku ei kyseenalaista luomiskertomusta, toinen ei kyseenalaista laskutoimituksia, ja kolmas ei kyseenalaista sit�, ett� kaikki kannattaa kyseenalaistaa. T�ll� tavoin kaikilla on jokin uskonto, vaikkakin hetkellinen, kun k�sitykset muuttuvat ja ennen itsest��n selv�t asiat tulevat arvioiduiksi uudelleen. Mutta uskonnossa on toinenkin puoli (v�hint��n), nimitt�in tunne siit�, mik� on ''merkityksellist�''. Uskonnollinen el�mys ei voi synty� vain siit�, ett� uskoo, ett� nyt t�m�-ja-t�m� oppirakennelma pit�� paikkansa tai ett� on ymm�rt�nyt jotain. Pit�� olla my�s tunne siit�, ett� t�m� on ''t�rke��'' ja ''olennaista'' ja vaikuttaa kaikkeen. Ja sep� juuri onkin uskonnon ydin.

Ja nyt kun mietin, oikeastaan minun maailmankatsomukseni on el�nyt siin� suhteessa paljon enemm�n kuin sen kannalta, mik� on sen v�itteellinen fundamentti. Pienen� rakastin tarinoita ja ne tuntuivat minusta t�rkeilt� (katso [min� ja olennot]). V�h�n isompana olin erityisen kiinnostunut siit�, mik� on [yksil�]n ja maailman v�linen suhde, mist� yksil�ys muodostuu ja mik� on tietoisuuden paikka ja toimintatapa. Viel� isompana minua kiinnostivat esimerkiksi hyv�ksynt�, biseksuaalisuus ja se, mit� voi kokea. Viel� isompana olin kiinnostunut paradokseista, metateorioista, logiikan rajoista ja siit�, mik� on maailman rakenne. Ja nyky��n fokukseni taas on siirtynyt joukkojen toimintaan ja sellaisiin systeemisiin asioihin kuin mit� resurssien v�hyys�aiheuttaa silloinkin, kun kukaan ei varsinaisesti siihen pyri (katso [talousteoriahahmotelma]).

Monet n�ist� asioista ovat olleet -- saattavatpa edelleenkin olla -- jotakuinkin uskonnollisen el�myksellisi�. Ne antavat minulle tunteen, ett� t�m� on merkityksellist� ja t�rke�� ja ett� t�m� on todella pakko ymm�rt��, jotta voisi ymm�rt�� maailmaa jotenkin syv�sti. Ihan v�h�n aikaa sitten unelmoin siit�, ett� voisi kirjoittaa jonkinlaisen ohjeen siit�, millaisia ''l�hes kaikki'' ihmiset ovat, kulttuurista ja ymp�rist�st� riippumatta. Teoria, hyvyys, kieli joka sen kantaa: N�ihin asioihin minulla liittyy uskonnollinen kokemus.

Mutta olisinkohan kuitenkin jotenkin maallistunut? Enk� aiempaa harvemmin puhu tai kirjoita asioista, joilla on minulle todella merkityst�? Rakastan hirmuisesti mietti� vaikkapa sit�, miten Javascriptiss� pystyy toteuttamaan kunnolla enkapsuloidut oliot k�ytt�m�tt� yht�k��n new- tai this-sanaa, mutta ei siit� nyt sent��n uskonnollista kokemusta tule. Lautapelit tyydytt�v�t uteliaisuuttani viritt�m�ll� maailman tutkittavaksi, s��nt�jen maailman, jossa on vaikeaa arvata, mihin mikin polku vie. Mutta koenko suuruutta, onko esteettinen el�mys, kun totean, ett� Dominionissa oikeasti kappeli-korttia kannattaa yleens� k�ytt��, kunnes pakka on noin viiden kortin suuruinen? Ei nyt sent��n. Puuhastelen jotenkin pienempien asioiden parissa kuin ennen.

Onneksi joskus tulee pilkahdus siit�, ett� suuria asioita on olemassa. Jos vaikka en voi olla purskahtamatta itkuun, kun lapseni seuraavan kerran kirjoittaa toimivan ohjelman?

* [merkint�: 2016-01] * [atehwa] * [kategoria: p�iv�kirjamerkint�] * [logiikka, kieli ja maailma] * [k�velen mets�ss� ja mietin maailman pahuutta] * [lasten ja aikuisten maailman ero] * [toinen tapa olla ajattelematta] * [millaisia ihmiset sattuvat olemaan] * [kategoria: filosofia]