(nettipäiväkirja 28.06.2026) Menin rantaan tavatakseni eilisen tuulen, mutta se oli jo muuttunut. Se oli kiertynyt, muuttunut kosteammaksi, eikä se vaikuttanut enää yhtä kiinnostuneelta minusta kuin eilen.
Siitä tuli mieleeni, kuinka joskus merellä ollessani tajusin, että sää ihan oikeasti etenee rintamina. Maalla sitä ei niin usein tunne; siellä on paljon esteitä ja vaihtelevia lämpötiloja, jotka hämmentävät ilmavirtauksia. Mutta merellä tuuli puhaltaa, kunnes tulee toinen tuuli. Silloin vanha tuuli värähtää, miettii vähän aikaa ja antaa periksi. Uusi tuuli kokeilee ensin varovaisesti, mutta rohkaistuu nopeasti ja alkaa usein jo muutamassa minuutissa puhaltaa täydellä voimallaan. Sen viiletettyä yli tulee yleensä pieni rauhoittumisen ajanjakso, mutta joskus pyörteet seuraavat toistaan ja rintamia tulee lisää.
Kuten ehkä [tuulenhenkäys]-kirjoituksestakin näkee, harva sääilmiö kiinnittää huomiotani niin kuin tuuli. Tälle vertoja vetää ehkä vain veden dynamiikka, kuten jäätiköiden sulaminen.
Tuuli on muutoksen ilmiö, ja minä pidän muutoksesta.
* [merkintä: 2026-06] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä]