Me istumme tulen äärellä // ja tuulikin tuivertaa. // Tuli hiipuu siinä lähellä // ja kiilumaan hiukset saa. // Ja aurinko niin ikään laskee, // päivä lähenee loppuaan, // säteet viimeiset osuvat poskeen // ja saavat sen hehkumaan.
Me istumme vastatusten, // paljon olemme puhuneet: // me kävimme läpi kaiken, // mitä olemme kokeneet. // Puhe hiljeni juuri äsken, // jäimme istumaan paikoilleen. // Mutten tätä voi jättää kesken, // mitä sinulle oikein teen?
Voin tulla sinuun kiinni, // mutta tartuthan minuunkin? // Ja minun unelmiini, // jotka kerroin aiemmin? // Tahdon sinulle hellyyttä antaa, // jos satuttamatta vain voin. // Minun haluni kyllä kantaa // yli seuraavan aamunkoin.
Jos minua vielä pelkäät, // saat puristaa lujemmin. // Minä nostan sinut selkään, // vien maihin kaukaisiin. // Arasteletko tultani? // Se on rakkautta maailmaan. // Jos suostut olemaan kultani, // me iäti halataan.
Meillä on vain tilaisuus // joka päättyy, kun valokin. // Yö on hiljainen salaisuus, // yksinäisin, tai yhteisin. // Jos uskallat kädestä ottaa, // tee se auringon valossa. // Mikä yöllä vielä kumottaa, // sulaa tunteiden palossa.
----
Tällä on temaattinen yhtymäkohta ''Ännu glöder solen'' -lauluun.
* [salaisuus] * [nordman: ännu glöder solen]