[...]
Kontekstittomissa kieliopeissa ([Chomskyn kielihierarkia]) kaikki tällaiset rekursiot ovat kovasti samankaltaisia ilmiöitä. Ihmisen kannalta ne ovat siis kuitenkin selvästi erilaisia. Kielet rakentuvat siten, että niissä sanotaan ensin asiat, joille on helppo antaa merkitys jatkosta riippumatta; sitten asiat, joita ilmauksen alku selittää. Tämä on erittäin mielenkiintoinen prosessi. Äärettömät ilmaukset voi myös jakaa ''iteraatioihin'' ja ''upotuksiin'' sen mukaan, tarvitseeko ilmauksen loppuessa "muistaa", mitä ylemmällä tasolla oltiin sanomassa, vai ei. Esimerkiksi virkkeen loppuun lisätty selittävä sivulause on iteraatio, se ei edellytä muistamista. Mutta virkkeen keskellä oleva sivulause on upotus. Voit itse miettiä myös, kumpi vaatii enemmän henkisiä resursseja ymmärtää: "Matkan varrella oli myös hauska pieni majatalo, jonka entisen isännän perillinen oli ottanut haltuunsa" vai "Matkan varrella oli myös entisen isännän perillisen haltuunsa ottama hauska pieni majatalo"? Jälkemmäisen upotus pakottaa muistamaan, mistä päälauseessa puhuttiin, ennen kuin päälauseen merkitys on täysin valjennut.
[...]