tarina l:n aiheesta

Mon, 04 May 2026 15:08:09 +0000

(nettip�iv�kirja 05.04.2026) Olipa kerran Kaaleppi Makkonen, joka k�veli iloisena kev�ist� reitti��n l�pi Helsingin humisevien puistojen. Kaaleppi tykk�si geok�tk�ilyst�, ja olikin ajatellut k�yd� kurkkaamassa uutta piiloa, jota ei ollut koskaan aiemmin k�ynyt l�yt�m�ss�. Kaaleppi hyr�ili menness��n, hyv�ntuulisena, kun tiesi k�tk�n kohta l�ytyv�n.

Makkonen kiipesi yl�s kapeahkon rotkon pohjaa. K�tk� lienee piilotettu hienon notkon n�ytt�miseksi, tuumaili Kaaleppi. H�n oli juuri pys�htynyt nauttimaan l�heisess� puussa istuvan linnun laulussa, kun h�n kuuli ��nt�, joka ei ollut rauhoittava. Jostain kuului vinkunaa, pient� s��litt�v�� vinkunaa, v�synytt� ja toivotonta.

Kaalepin syd�n sykki tuolle pienelle n�kym�tt�m�lle otukselle, joka jossain oli h�d�ss�. H�n k��nteli p��t��n, kuulosteli, tutki ja yritti selvitt��, mist� ��ni oli per�isin. H�n kurkisteli, k��ntyili, siristi silmi��n ja ihmetteli, mutta miss��n ei n�kynyt ��nen l�hdett�.

Kaaleppi l�hti tutkimaan rotkon sein�mi� sielt� p�in, mist� ��ni tuntui h�nest� kantautuvan. H�n t�hyili koloihin, venytti niskaansa ja katsoi pienimm�tkin raot. Ja viimein, kolosta, jonka pohjalta Kaaleppi luuli jo katsoneensa, n�kyi pienen pient� liikett�.

Mit� ihmett� se oli? Kolossa oli niin pime��. Otus oli varsin tumma, mutta v�h�n ajan kuluttua Kaaleppi n�ki otuksen liikahtaessa my�s valkoista. Kaaleppi mietti, miten otus oli voinut p��ty� ahtaaseen tilaansa. Oliko siihen valunut lis�� maata, kun otus oli ollut piilossa kolossaan? H�n p��tti kokeilla, saisiko maata kaivetuksi otuksen ymp�rilt�.

H�n kuoputti, raapi, kiilasi ja kaivoi, ja v�h� v�h�lt� maakokkareet l�htiv�t irti. Otus vinkui v�hemm�n ja seuraili pelokkaana, mit� oli tapahtumassa. Ikuisuudelta tuntuneen pitk�n ty�n j�lkeen Kaaleppi sai vihdoin ujutettua k�tens� pulassa olevan otuksen kahta puolta. Se tuntui pehme�lt�, v�h�n kostealta ja -- onneksi -- varsin l�mpim�lt�. Kaaleppi hivutti otuksen hyvin, hyvin varovasti tekem��ns� uraa pitkin, ja lopulta l�mp�inen karvapallero putosi h�nen syliins�.

Se oli pandanpoikanen! H�mmentyneen� mutta t�ynn� huolehtivuutta Kaaleppi kantoi t�ysin uupuneen pandanpoikasen olkap�ill��n kohti kotiaan. Matkalla h�n antoi sille l�mmint� vett� termoksestaan ja panda kietoutui h�nen kaulaansa tiukemmin. Kotonaan Kaaleppi peitteli pandan patjalle ja antoi lopen uupuneen pienoisen nukahtaa.

* [merkint�: 2026-04] * [atehwa] * [kategoria: p�iv�kirjamerkint�] * [paikka: otuksen tasku] * [paikka: otuksen kolo] * [v�synyt]