(nettipäiväkirja 18.09.2012) Parisuhteelle omistautuminen ja omistautumattomuus ovat sillä tavoin kumpikin itselleen synergeettisiä, että omistautuvat ihmiset kaipaavat ihmisiä, jotka myös omistautuisivat heille, ja omistautumattomat (riippumattomat) ihmiset kaipaavat ihmisiä, jotka ovat heistä riippumattomia.
Omistautuva ihminen tosin voi pitää joitain riippumattomia ihmisiä sivusuhteinaan ja omistautua siinä ohessa yhdelle pääsuhteelle (riippuen omistautumisen määrästä), ja vastavuoroisesti, riippumaton ihminen voi ottaa sellaisia omistautuvia ihmisiä ilokseen, jotka ovat omistautuneet jo jollekulle muulle eivätkä pane lisäkivaa pahakseen. Tällä tavoin omistautuva ihminen ei takerru riippumattomaan, mutta saa kuitenkin vaihtelua elämäänsä.
Enimmäkseen kuitenkin tapahtuu siis niin, että omistautuvat ihmiset muodostavat keskenään pareja ja omistautumattomat keskenään mielivaltaisen isoja verkostoja. Niinpä parinvalinnan kannalta on etu, jos kuulut siihen ryhmään (o-va/o-maton) joka omassa viiteryhmässäsi on vähemmistönä. ''Viiteryhmä'' tarkoittaa tässä niitä ihmisiä, joista seurustelumielessä ovat kiinnostuneet keskimäärin samat ihmiset kuin sinusta.
Huomasin joskus parikymppisenä, että vaikka yleensä puhutaan, että naiset olisivat omistautuvia ja miehet vähemmän omistautuvia (tai "sitoutumiskammoisia", ikään kuin sitoutuminen olisi jotain toivottavaa), silti nuorelle miehellekin oli romanttisen seuran löytämisessä etu, ''ettei'' ollut mitenkään erityisen selvästi etsimässä suhdetta. Riippumattomuutta kaipaavia naisia on siis kuitenkin niin paljon ja miehiä niin vähän, että heterokuviossa miehellekin on etua, että ''ei'' ole erityisen sitoutuva. Se, että heterokuviossa ''naiselle'' on etua tästä asenteesta, on lähes itsestään selvää. ''Etu'' tarkoittaa tässä sitä, että on helpompaa löytää (itseä miellyttäviä) kumppaneita.
* [merkintä: 2012-09] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä] * [kategoria: sosiaalisuus] * [millaisia ihmiset sattuvat olemaan] * [vapaudenkaipuiset ja vakaudenkaipuiset]