Näin unessani valtavan puun, // taloja suuremman; // puun rungossa näin portin, suun, // jota näytettiin avaavan. // Siitä portista me ihmeissämme // maan uumeniin kävimme; // siellä katselimme ymmällämme, // mitä yhdessä näimme.
Oli ympärillämme valtava valo, // oli kirkkautta kerrassaan; // puun sisällä toinen, sekin kuin talo, // ojentamassa oksiaan. // Meitä katsomaan terhot pysähtyivät, // eivät jatkaneet kulkuaan; // jo toisenkin puun portit näkyivät, // meidät sisälle ohjataan.
Siellä sisällä vuode on sammalinen, // liinavällyjä pehmeämpi; // valuu yllemme sade tulinen, // kultavitjoja kiiltävämpi. // Minä käyn sinuun käsiksi huohottain, // ja painan kontille maahan; // sinun rakkautes ylleni valuu vain - // jo sisälle tulla saahan?
Me sulamme yhdeksi, sinä ja minä, // sinä suurentua alat; // minä tunnen työnnöt syvempinä, // eivät maahan yllä jalat. // Kun porttisi minä läpäisin, // oli meitä täällä kaksi; // kun sinut täytin siemenin, // olit muuttunut maailmaksi.