[...]
[sefimmo]: Nimenomaan ''Nimenomaan siksi ei
pidä olla tyytyväinen. Ihmiset eivät välitä koska he ovat
kiinnostuneita lähinnä omasta selviytymisestä ja "jaksamisestaan",
johon he välineellistävät yhteisöään. Elämän turhaan raskaaksi
kokeminen on lähinnä kamalaa. Tyytyväisyys ilman onnellisuuden tunnetta
--> masennus. Masennus sanaa käytetään typerällä tavalla laveasti, joka
on mielestäni johtanut siihen että sanan tarkoituksesta on vaikea sanoa
mitään. "Masennus", jos häntä ylipäätänsä on olemassa, on lähinnä
symboli muutoksen tarpeesta elämässä. Tätä ei tajuta ja yritetään
tyytyä (tyytyminen on ehkä lähellä sopeutumista) olosuhteisiin kun
pitäisi tehdä jotain. ''
Tarkastellessani ''Tarkastellessani maailmaa
olen tullut kyyniisiin johtopäätöksiin: En kuvitellut aikuisten
maailman olevan näin päin mäntyä kuin se on. Tarkastellessani itseäni
huomaan olevani vuodattaja en keskustelia. Ongelma eivät ole lapset
vain aikuiset, joilla on hirveän rankkaa toistensa kanssa. Aikuiset
eivät osaa leikkiä, nauraa, saada aitoa kontaktia ja iloa. Sen sijaan
he selviytyvät ja tyytyvät, ja "jaksavat", ja pitävät arvona yhteisöön
sopeutumista. Tämä on muka sitä moraalia, erottuminen on "matalaa
moraalia". Potaskaa. Aikuinen on kuollut ihminen. Älä ikinä kasva
senttiäkään toisen ehdoilla, haistata kaikille pakosta teennäisille
selviytyjille paskat - ei elämässä ole kyse selviytymisestä. Mikä on
tämä pakko joka vie ihmisestä voiman tekien hänestä kuoleman symbolin,
repeytyneen ruskean syksen lehden? lehden?''
[...]