[...]
Olennaisin piirre opettavaisissa kertomuksissa on se, että ne ovat
outoja. On oikeasti välillä vaikeaa hahmottaa, mitä Cervates
Cervantes ajaa takaa milläkin kertomuksella. Osa niistä on
perinteisiä ylhäisön rakkaustarinoita Decameronen malliin, osa taas eri
yhteiskuntaluokkien haukkumista, osa vain yleistä maailman tarkastelua.
Cervantes on jotenkin besserwissermäinen kaikissa kirjoituksissaan,
moralisti (mutta ironisesti itseään ilmaisten), ja vankkumaton
yläluokan ja oikeamielisten instituutioiden kannattaja, alaluokan
halveksija. Mutta Cervantes on myös hyvin moderni: hän kiinnittää
huomionsa pieniin, tärkeisiin asioihin ja yrittää kuvata 1500-luvun
"tavallisten ihmisten" elämää. Lisäksi Cervantesin hahmoissa on jonkin
verran syvyyttä: Cervantes oikeasti vaivautuu miettimään päähahmojensa
luonteenpiirteitä ainakin jonkin verran.
[...]