<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>myyttinen alkukapitalismi</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in myyttinen alkukapitalismi</description>
<item><title>myyttinen alkukapitalismi</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/myyttinen%20alkukapitalismi</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1782848993</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;(nettipäiväkirja 30.06.2026) Luin pienempänä Cerebus the 
Aardvarkia ymmärtämättä tarkemmin sen ideologista taustaa tai 
kulttuurihistoriallisia viittauksia. Minusta oli silloin hienoa, että 
viattomalta seikkailijasarjakuvalta vaikuttava kertomus päätyy pikku 
hiljaa syvempiin ja syvempiin tutkielmiin, maailman katolta sen 
pohjalle, politiikan kiemuroihin, demokratian syntyyn. Voiko olla 
jotain valitettavaa tarinasta, joka sisältää niin mustasukkaisuuden 
vaikutuksia kansainväliseen (tai, Cerebuksen tapauksessa, yleensä 
kaupunkivaltioiden väliseen) politiikkaan kuin velan osaan 
yhteiskunnallisissa murroksissa?&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tämä tuli taas mieleen, kun luen projekti Gutenbergista 
rönsyilevää 1800-luvun teosta nimeltä ''Memoirs of Extraordinary 
Popular Delusions and the Madness of Crowds'' 
(https://www.gutenberg.org/ebooks/24518). Sen kuvaus on niin elävästi 
samanlaista aatelisten, pelkuruuden ja joukkohulluuden pilkkaa kuin 
Cerebuskin, että olen melko varma, että se on yksi Dave Simsin 
innoituksen lähteistä. Toki samaan meemiin -- hallinnon mielettömyyteen 
höystettynä terävillä yksityiskohdilla -- on törmätty läpi aikojen, 
mutta näissä on jotain ilmeisen samankaltaista. Ja samaa on myös se, 
kuinka usein se on muutama ihminen, jotka pystyvät aiheuttamaan koko 
mielettömyyden. Myös sellaisissa teoksissa kuin 
''Hamilton''-musikaalissa on kuultavissa saman ajatuksen kaikuja, 
vaikka se perustuukin paljon tiukemmin historiallisiin 
tapahtumiin.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mutta ylipäänsä, vaikka pienenä ajattelin Cerebuksen 
seikkailujohdannon olevan vain pieni sattuma kun tarina vielä etsi 
suuntaansa, olen vanhemmiten alkanut ajatella, että [myyttinen 
alkukapitalismi] on yksi niistä suurista tarinoista, jotka ohjaavat 
monien ajattelijoiden ajatuksia. Myyttisen alkukapitalismin ihannointi 
yhdistää DnD-tyyppisten roolipelien ja aatelisia pilkkaavien 
valtiotutkielmien ajatusmaailmaa. Tarkoitan myyttisellä 
alkukapitalismilla oletettua aikaa / maailmaa / paikkaa, jossa 
olennainen osa ihmisistä on ollut "vapaita ammatinharjoittajia", jotka 
ovat voineet ottaa vastaan ja toteuttaa toimeksiantoja rikkailta 
isänniltä, tai yksinkertaisesti toisiltaan. Tätä aikaa kutsutaan esiin 
joka kerta, kun tarinassa joku saapuu majataloon ja resuisesta 
olemuksestaan piittaamatta paiskaa kultarahat pöytään ja tilaa parasta, 
mitä talosta löytyy. Tai kun kaapuun kääriytynyt mystinen 
toimeksiantaja lähettää seikkailijaseurueen "kunnon korvausta" vastaan 
retkelle, joka saattaa osoittautua ihan muuksi kuin miltä alun perin 
vaikutti.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Myyttinen alkukapitalismi on tavallaan unelma: unelma siitä, 
että kykenevä yksilö pystyy huolehtimaan pärjäämisestään piittaamatta 
muista ja mielistelemättä ketään, ja unelma siitä, että mitään 
instituutiota tai yhteisöä ei tarvitsisi ottaa huomioon. Varsinkin 
yhdysvaltalaiset kirjailijat lisäävät ajatukseen vielä sen, että näillä 
itsenäisillä ammatinharjoittajilla on jokin transendentaalinen moraali, 
jonka vuoksi he eivät tarvitse yhteisöä myöskään moraalinsa vartijoiksi 
vaan ovat hyveineen aina kaiken arvostelun yläpuolella. Myyttinen 
alkukapitalismi on unelma riippumattomuudesta, söpö versio 
[kapitalismi]sta, jossa kenelläkään ei ole niin paljon valtaa, että 
pääsisi määräämään muiden hinnat, tai elämästä.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tämä sama ajatus on myös monen vapauteen liittyvän poliittisen 
kommentaarin taustalla, ja siksi se on niin läheisessä yhteydessä 
seikkailutarinoihin. Moni (oikeistolaisehko?) kirjoittaja on 
selvästikin ajatellut, että vapauden idean voi jotenkin eristää ja että 
vapaus -- toisin kuin [anarkismi]ssa -- on vain sitä, että hommaudutaan 
eroon häiritsevistä vallanpitäjistä ([valtio anarkismissa]). Siksi 
samat tarinankertojat, jotka kertovat seikkailijoista kykyineen, joskus 
myös kertovat niistä naurettavuuksista, joihin hännystely ja 
lyhytnäköinen oman edun tavoittelu ajaa valtaapitäviä mielistelevät 
ihmiset.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tämä asenne näkyy Cerebus the Aardvarkissa teoksena, mutta myös 
tässä mainitsemassani 1841 julkaistussa kansanjoukkojen ja aatelisten 
hulluutta kuvaavassa kokoelmassa. Eikä varmasti ole sattuma, että 
jälkemmäinen on julkaistu samoihin aikoihin kuin esimerkiksi Adam 
Smithin uraauurtavat kirjoitukset klassisesta liberalismista. Ja kun 
nyt Smithiinkin tultiin, haluan kertoa, että yhtä lailla myytti on 
hänen ajatuksensa rahan alkuperästä kuin myytti on muinaisen 
alkukapitalismin [vapaus]: mikään historiallinen aineisto ei tue sitä, 
että ihmiset olisivat siirtyneet yksityistaloudesta vaihdantatalouteen 
ja vaihdantataloudesta rahatalouteen. Suurin osa historiallisesta (ja 
esihistoriallisesta, todennäköisesti) ajasta on kulunut enimmäkseen 
erilaisten sopimustalouksien alla, joissa sopimukset ovat olleet mitä 
tahansa neuvoston tekemästä resurssinjaosta talkoisiin ja tarkasti 
muistetusta velasta täydelliseen hyväntekeväisyyteen. Suurimman osan 
ajasta nimittäin samassa taloudessa olevat ovat tunteneet toisensa, 
koko elämänsä ajan.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;* [merkintä: 2026-06] * [atehwa] * [kategoria: 
päiväkirjamerkintä] * [rahatalous] * [eettinen kapitalismi] * [pilkka 
ja moraali] * [kuinka paljon resurssin vähyys suosii tuottajaa] * 
[merkityksetön tarina 1]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Tue, 30 Jun 2026 19:49:53 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
