(nettipäiväkirja 30.06.2026) Luin pienempänä Cerebus the Aardvarkia ymmärtämättä tarkemmin sen ideologista taustaa tai kulttuurihistoriallisia viittauksia. Minusta oli silloin hienoa, että viattomalta seikkailijasarjakuvalta vaikuttava kertomus päätyy pikku hiljaa syvempiin ja syvempiin tutkielmiin, maailman katolta sen pohjalle, politiikan kiemuroihin, demokratian syntyyn. Voiko olla jotain valitettavaa tarinasta, joka sisältää niin mustasukkaisuuden vaikutuksia kansainväliseen (tai, Cerebuksen tapauksessa, yleensä kaupunkivaltioiden väliseen) politiikkaan kuin velan osaan yhteiskunnallisissa murroksissa?
Tämä tuli taas mieleen, kun luen projekti Gutenbergista rönsyilevää 1800-luvun teosta nimeltä ''Memoirs of Extraordinary Popular Delusions and the Madness of Crowds'' (https://www.gutenberg.org/ebooks/24518). Sen kuvaus on niin elävästi samanlaista aatelisten, pelkuruuden ja joukkohulluuden pilkkaa kuin Cerebuskin, että olen melko varma, että se on yksi Dave Simsin innoituksen lähteistä. Toki samaan meemiin -- hallinnon mielettömyyteen höystettynä terävillä yksityiskohdilla -- on törmätty läpi aikojen, mutta näissä on jotain ilmeisen samankaltaista. Ja samaa on myös se, kuinka usein se on muutama ihminen, jotka pystyvät aiheuttamaan koko mielettömyyden. Myös sellaisissa teoksissa kuin ''Hamilton''-musikaalissa on kuultavissa saman ajatuksen kaikuja, vaikka se perustuukin paljon tiukemmin historiallisiin tapahtumiin.
Mutta ylipäänsä, vaikka pienenä ajattelin Cerebuksen seikkailujohdannon olevan vain pieni sattuma kun tarina vielä etsi suuntaansa, olen vanhemmiten alkanut ajatella, että [myyttinen alkukapitalismi] on yksi niistä suurista tarinoista, jotka ohjaavat monien ajattelijoiden ajatuksia. Myyttisen alkukapitalismin ihannointi yhdistää DnD-tyyppisten roolipelien ja aatelisia pilkkaavien valtiotutkielmien ajatusmaailmaa. Tarkoitan myyttisellä alkukapitalismilla oletettua aikaa / maailmaa / paikkaa, jossa olennainen osa ihmisistä on ollut "vapaita ammatinharjoittajia", jotka ovat voineet ottaa vastaan ja toteuttaa toimeksiantoja rikkailta isänniltä, tai yksinkertaisesti toisiltaan. Tätä aikaa kutsutaan esiin joka kerta, kun tarinassa joku saapuu majataloon ja resuisesta olemuksestaan piittaamatta paiskaa kultarahat pöytään ja tilaa parasta, mitä talosta löytyy. Tai kun kaapuun kääriytynyt mystinen toimeksiantaja lähettää seikkailijaseurueen "kunnon korvausta" vastaan retkelle, joka saattaa osoittautua ihan muuksi kuin miltä alun perin vaikutti.
Myyttinen alkukapitalismi on tavallaan unelma: unelma siitä, että kykenevä yksilö pystyy huolehtimaan pärjäämisestään piittaamatta muista ja mielistelemättä ketään, ja unelma siitä, että mitään instituutiota tai yhteisöä ei tarvitsisi ottaa huomioon. Varsinkin yhdysvaltalaiset kirjailijat lisäävät ajatukseen vielä sen, että näillä itsenäisillä ammatinharjoittajilla on jokin transendentaalinen moraali, jonka vuoksi he eivät tarvitse yhteisöä myöskään moraalinsa vartijoiksi vaan ovat hyveineen aina kaiken arvostelun yläpuolella. Myyttinen alkukapitalismi on unelma riippumattomuudesta, söpö versio [kapitalismi]sta, jossa kenelläkään ei ole niin paljon valtaa, että pääsisi määräämään muiden hinnat, tai elämästä.
Tämä sama ajatus on myös monen vapauteen liittyvän poliittisen kommentaarin taustalla, ja siksi se on niin läheisessä yhteydessä seikkailutarinoihin. Moni (oikeistolaisehko?) kirjoittaja on selvästikin ajatellut, että vapauden idean voi jotenkin eristää ja että vapaus -- toisin kuin [anarkismi]ssa -- on vain sitä, että hommaudutaan eroon häiritsevistä vallanpitäjistä ([valtio anarkismissa]). Siksi samat tarinankertojat, jotka kertovat seikkailijoista kykyineen, joskus myös kertovat niistä naurettavuuksista, joihin hännystely ja lyhytnäköinen oman edun tavoittelu ajaa valtaapitäviä mielistelevät ihmiset.
Tämä asenne näkyy Cerebus the Aardvarkissa teoksena, mutta myös tässä mainitsemassani 1841 julkaistussa kansanjoukkojen ja aatelisten hulluutta kuvaavassa kokoelmassa. Eikä varmasti ole sattuma, että jälkemmäinen on julkaistu samoihin aikoihin kuin esimerkiksi Adam Smithin uraauurtavat kirjoitukset klassisesta liberalismista. Ja kun nyt Smithiinkin tultiin, haluan kertoa, että yhtä lailla myytti on hänen ajatuksensa rahan alkuperästä kuin myytti on muinaisen alkukapitalismin [vapaus]: mikään historiallinen aineisto ei tue sitä, että ihmiset olisivat siirtyneet yksityistaloudesta vaihdantatalouteen ja vaihdantataloudesta rahatalouteen. Suurin osa historiallisesta (ja esihistoriallisesta, todennäköisesti) ajasta on kulunut enimmäkseen erilaisten sopimustalouksien alla, joissa sopimukset ovat olleet mitä tahansa neuvoston tekemästä resurssinjaosta talkoisiin ja tarkasti muistetusta velasta täydelliseen hyväntekeväisyyteen. Suurimman osan ajasta nimittäin samassa taloudessa olevat ovat tunteneet toisensa, koko elämänsä ajan.
* [merkintä: 2026-06] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä] * [rahatalous] * [eettinen kapitalismi] * [pilkka ja moraali] * [kuinka paljon resurssin vähyys suosii tuottajaa] * [merkityksetön tarina 1]