[...]
Pahuutta syntyy esimerkiksi siitä, kun yksi ihminen käyttää toista
leluna, leluna tavalla, joka tuntuu toisesta
pahalta. Tässä leikkijä ei ole paha: hän ei vain ymmärrä satuttavansa.
Toisen kipu on uutta pahuutta. Se on syntynyt tyhjästä, koska leikkijä
ei ''halunnut'' satuttaa; hän vain ''sattui'' tekemään niin. Yhtä hyvin
leikkijä olisikin saattanut leikkiä tavalla, joka tuntuu toisesta
hyvältä. Katsokaa joskus lasten kiusaamista. Ennen vakiintumistaan (ja
osittain sen jälkeenkin) siinä on kyse vain siitä, ettei kiusaaja osaa
ottaa toisen harmistumista tosissaan. Myöhemmin tosin kiusaaminen
muuttuu tahalliseksi, itse asiassa suorastaan mekanistiseksi oman
vapaudenmenetyksen kostamiseksi.
[...]