Aurinko nyt hiljaa laskee, // lunta ripottaa // muutamanpa pakkasasteen // jälkeen jäätyy maa // pyörä polun lunta syöpi, // hanki rouskahtaa // polku pimeytehen viepi, // valo katoaa. // Nyt jo lunta tupruttavi, // kiihdytän -- kas kummaa -- // valkeaan maa vajoavi, // katson taivaan tummaa. // Salon läpi kaikuu ääni, // se on nauru lasten, // käyn jo tuiskuun syvempääni, // heityn tuulta vasten. // Jopa valo vastaan tuikkii, // se on pieni laavu; // harva tänne asti puikkii, // tänn' ei moni saavu. // Kun mä astun tulen ääreen, // hykerrän -- voi että -- // poistan voileivistä kääreen, // kaadan kuumaa vettä, // nostan maljan hiutaleille, // kiitän säästä taivaan, // joka laskee peitteet teille, // joiden läpi raivaan // kaukaisimpaan rantaan tietä // luokse tulisijan. // Siellä vähän aikaa vietä: // saan susta vierailijan.