(nettipäiväkirja 06.08.2012) Sain hiljattain ensimmäistä kertaa uskottavan selityksen siihen, miksi samat ihmiset (tai siis poliitikot) näyttävät ajavan toisaalta eräänlaista "talousliberalismia" (oikeasti suuryritysten ja suuromistajien etuja) ja toisaalta arvokonservatismia kuten "perinteisiä" perhearvoja (oikeasti noin vuosisadan vanhoja), vähemmistöjen pitämistä kurissa ja ylipäänsä kaikenlaista yksityiselämän sääntelyä ja valvontaa. Kyse on siitä, että suurpääoma edustaa niin pientä osaa kansasta, että se tarvitsee vaaleissa pärjätäkseen liittolaisia. Arvokonservatiivit ovat tarpeeksi pikkusieluisia ja omaan napaansa tuijottavia, etteivät he huomaa tai piittaa, jos heidän äänillään vapautetaan heitä huomattavasti rikkaammat suuresta osasta verojaan - kunhan samalla äänellä saadaan avioliittolaki pidetyksi sukupuolitettuna ja äänestetty poliitikko on "jämpti". Esimerkiksi Suomessa [kokoomus]ta äänestävät todella monet ihmiset, joiden etuja vastaan kokoomus käytännössä toimii.
Tämä ilmiö ei taida olla edes kovin vanha. Vielä 1900-luvun alkupuolella esim. kristilliset piirit eivät olleet käsittääkseni poliittisesti kovin aktiivisia. Kyseessä taitaa olla rikkaiden systemaattinen pyrkimys löytää tukea omille poliittisille projekteilleen. Tietysti arvokonservatismi vaikuttaa sitäkin kautta, että suuri osa näistä ihmisistä on asemassa, jonka he katsovat saavuttaneensa "omilla avuillaan" ja jotka eivät siksi piittaa sosiaalisen turvallisuuden muodoista.
Ärsyttää, että tässäkin ihmiset pystyvät olemaan niin käsittämättömän kateita ja lyhytnäköisiä. Mitä väliä sillä on, jos yksinhuoltajien asema huononee, rikollisuus lisääntyy ja lähiöiden sosiaaliset ongelmat leviävät käsiin, jos vain saan varmistetuksi, etteivät muut saa enempää tukea kuin minä? Mitä väliä sillä on, jos talouseliitti pystyy käyttämään suhteetonta valtaa ja yhä enemmän päättämään meidän kaikkien elämästä, jos vain minun tarvitsee maksaa veroa kolme prosenttiyksikköä vähemmän? Grrr.
----
Aiheeseen liittyen: tämä Robin Lardotin kannanotto on malliesimerkki idiotismista, jolla voi kosiskella tarpeeksi pikkusieluisia ihmisiä: http://yle.fi/uutiset/rikollisilta_saatetaan_poistaa_yhteiskunnan_tuet/6 234504
Erityisesti silmään pisti tämä lainaus: ''Sallitaanko, että toinen viranomainen yrittää torjua ja toinen viranomainen sitten myötävaikuttaa siihen, että voi jatkaa rikollista toimintaa?'' Voisitko nyt, hyvä Robin Lardot, oikein seikkaperäisesti selittää, miten rikollisen asumistuki myötävaikuttaa siihen, että voi jatkaa rikollista toimintaa? Ajatteletko, että rikokset ovat jonkinlainen harraste, jota rikollinen tekee vapaa-ajallaan, ja josta pääsee eroon, kun rikollinen ei saa enää rahaa? Voin kertoa sinulle, vaikka poliisin ehkä pitäisi tämä tietää: rikokset ovat rikollisten ''elinkeino''. Asumistuen poistaminen ei vähennä rikollisen mahdollisuuksia rikoksiin, vaan lisää rikollisen ''tarvetta'' rikoksiin.
Muistuu mieleen jossain, ehkä ylioppilaslehdessä, ollut artikkeli, jossa vertailtiin 80-luvun suhteellisen turvattua työkulttuuria nykyiseen. Ensin lueteltiin hirmuinen määrä hyviä puolia, joita vanhassa työelämässä oli ollut, sitten todettiin vielä lopuksi: "kyllähän uusi järjestelmä korjasi joitain vanhan epäoikeudenmukaisuuksia, kuten sen, että aiemmin oli helpompaa pysyä töissä olematta hyödyllinen". Taas vedotaan ihmisten kateuteen: myhyy myhyy, tuo pääsee helpommalla, olisihan se nyt paljon parempi jos se potkittaisiin pihalle niin se olisi puliukkona tervehtimässä minua metromatkallani töihin sen sijaan että joudun tervehtimään sitä vertaisena kahvihuoneessa.
* [merkintä: 2012-08] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä] * [kategoria: politiikka] * [suuryritysten vastustaminen] * [uskottava]