Minun näkemykseni [lapsista] (kuten muistakin ihmisistä) on se, että enimmäkseen niiden on syytä antaa tehdä, mitä haluavat, ja kannustaa niitä siinä. Tämä riittää kasvatusperiaatteeksi suurimmassa osassa tapauksia. Poikkeuksia tähän tulee siitä, kun lapsen [oikeus] käy kohtuuttomasti toisen ihmisen oikeuden yli, tai jos lapsen [turvallisuus] on uhattuna tavalla, johon sisältyy selkeä riski pysyvästä vahingoittumisesta. (Ystäväni lisäsi tähän vielä luonnon/ ympäristön kohtuuttoman kuormituksen.) Aikuisen on syytä kyllä pitää lapsestaan huolta vailla vaatimuksia vastapalveluksista, sillä lapsista huolehtiminen ei perustu sopimukseen vaan omaan tahtoon ([vika sopimuksissa]).
[...]