<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>kokeilemattomat strategiat</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in kokeilemattomat strategiat</description>
<item><title>kokeilemattomat strategiat</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/kokeilemattomat%20strategiat</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1793010842</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;(nettipäiväkirja 26.10.2026) Paluumatkalla neljäs lapseni 
suostui pelaamaan korttia ajankuluksi. Ensin pelattiin vaan kasinoa, 
mutta sitten sain opettaa lasta pelaamaan ginirommia (eli 
"viittäsataa").&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mulla on huonoja kokemuksia siitä, että pelaan aloittelijoiden 
kanssa ginirommia. Siinä tuppaa tulemaan sellaisia tuloksia kuin 100--0 
-- tai oikeastaan 34--(-12). Neljäs lapseni ei kuitenkaan piittaa 
siitä, että häviää. Tai onhan hän varmaan tyytyväinen voittaessaan, 
mutta häviäminen ei saa häntä lopettamaan pelaamista eikä pilaa hänen 
pelikokemustaan.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Lapseni voitti ekan jaon, panin sen onnen piikkiin ja olin 
tyytyväinen. Lapseni voitti tokan jaon tosi samalla tavalla; mietin 
miten hän saa lopetetuksi jaon niin nopeasti. Loppujen lopuksi lapseni 
voitti ekan pelin noin kuudesta jaosta kaikki paitsi yhden. Yhdessä 
jaossa kävi sellainen ilmiö jonka olin nähnyt aiemminkin (että vähillä 
korteilla pelaava ei millään pääse eroon lopuista korteistaan), mutta 
kaikissa muissa lapseni sai lopetettua pelin ennen kuin pystyin 
hyödyntämään sitä, että mulla on enemmän kortteja kädessä (ja sitten ne 
käsikortit tulee miinuksiksi, kun toinen lopettaa).&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Pohdin pelin aikana vähän ääneen, mitä vastustajani tekee eri 
tavalla. Kerran lapseni mietti ääneen poistokorttia valitessaan: 
"mitähän korttia ei tarvitsis", johon totesin "tai mistä ei olis mulle 
hyötyä". Siinä näkyi ainakin ero ajatustavassa. Mennessäni nukkumaan 
mietin, että meillä, meidän perheessämme, ei ollut ehkä koskaan aiemmin 
tosissaan yritetty lopettaa peliä nopeasti, oli ajateltu ettei sitä voi 
tehdä tahallisesti tai ainakaan tarpeeksi tehokkaasti.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Seuraavana päivänä pelasin omaa kättäni kehittäen ja pyrkien 
lopettamaan, ja tulokset oli parempia. Olin tosi iloinen 
opettavaisuudesta. Helposti käy niin, jos kaikki uskoo, että kannattaa 
pelata tietyllä tavalla, ettei tule koskaan todistetuksi, ettei se ole 
paras tapa. Usein se, että on tottunut pelaamaan tietyllä tavalla, 
varmistaa että toteuttaa muut tavat huonosti tai puolivillaisesti ja 
koska niistä on vähänlaisesti kokemusta ja kaikki kokemukset on 
kielteisiä, on helppoa tuudittautua ajattelemaan, ettei se tapa vain 
kannata.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mutta oon ylpee siitä, että edes tässä yksinkertaisessa 
asiayhteydessä ([peli]ssä) sain vähän analysoitua sitä, mikä ei toimi. 
Se on tosi vaikeeta. On vaikeeta tietää, mikä mättää, kun jokin mättää. 
Mitä mä teen väärin? Mitä elämässä tekee väärin? On tosi vaikeaa 
erottaa se kohta, josta huono lopputulos kaikkein eniten johtuu.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mutta koska ihmiset ei pidä totuudesta, yleensä ne kuluttaa 
enemmän vaivaa todistaakseen että maailma on väärässä ja se mitä ne 
teki oli parasta mahdollista, kuin miettiäkseen, millainen maailma 
on.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;* [merkintä: 2026-10] * [atehwa] * [kategoria: 
päiväkirjamerkintä] * [meidän isä on aina väärässä] * [logiikka, kieli 
ja maailma]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Mon, 26 Oct 2026 10:34:02 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
