"Mistä sinä olet kotoisin?" minä kysyin. // "Mistäs itse olet?" hän kysyi vastaan. // "Aroilta, nummmilta, kulottuneilta heinikoilta, // kukkuloilta, keroilta, vaaroilta ja vuorilta, // vedestä, puroista, ylämaiden järvistä, // poluilta, notkoista, solista ja soista, // unohdetusta ladosta, murtuneesta padosta, // kasken savun udusta, ojien sammakonkudusta. // Mitä tulin ensin ja tulen uudestaan // kun paikka on päässyt unohtumaan muilta. // Minä lasken sormeni tuttuun maahan // ja huomaan, ettei sen ole ollut ikävä minua."
Näin vastasin, ja hän katsoi minua // sillä nyt hän tiesi, miten tuli vastata. // Me tuijotimme toisiamme pitkän aikaa // ja odotin, osaisiko hän vastata ollenkaan // ja lopulta hän hymyili ja käänsi katseensa // ja alkoi yhä vakaammalla äänellä puhua: // "Olen ollut kaukana ja tullut lähelle. // Minulle on käynyt niin kuin käy kaikille. // Olen iloinen ja tarpeeton ja ihan mikä vain // ja sukkani ovat märät aamukasteesta // ja joskus liidän kuuta kohti, joskus lupailen // että joku saa luonani kodin itselleen // ja kiltteyttäni tarjoan ja otan huomioon // ja kaikki päätyy minussa samaan onkaloon."
Me olimme ja katsoimme ja teimme uudestaan // niin että sänkyyn päädyimme vierekkäin makaamaan.